Virstanpylväitä

Blogi on ollut päivitystä vailla, mutta tällä kertaa se ei tarkoita etteikö meille olisi tapahtunut mitään. Emännällä vaan on ollut töiden ja arjen touhujen vuoksi luppoaika hiukka kortilla. Mutta..

Vilma täytti männä torstaina kokonaista 12 viikkoa (9,4kg) ja sai lahjaksi kuinkas muutenkaan kuin ihka ensimmäisen rokotuksensa. Äiskä ei vielä tunne paikallisia eläinlääkäreitä kovinkaan hyvin, mutta Kekkosen Raimo on hoitanut kissojenkin rokotuksen malliikkaasti niin mikseipä sitten Vilmankin. Niin ja lupasin kehua vielä Raimon fiksuuttakin, sillä tovin yrityksen jälkeen hän keksi Vilman paprukansion aukaisumekanismin, joka ak:n ja vastaanottoapulaisen mielestä hipoi avaruustiedettä ;) Reissun lopputulos oli terveen paprut ja huomaamaton piikki niskaan. Vilma osasi reissun aikana käyttäytyä.. no yllättävän hyvin :) Mitäs nyt "pientä" malttamattomuutta odotustilassa, kun olisi ollut niiiiiiin kiva tutustua lähemmin labradorinnoutaja Joiku-rouvaan ja lyhytkarvaiseen saksanseisoja herraan. Tulihan ne pikkupisutkin tutkimushuoneeseen, mutta pennun elämää totesi lääkärikin.

Perjantaina Vilma pääsi taas leikkimään Minttu-siskon, Nemo-veljen ja äitikullan kanssa. Lystiä piisasi taas kerran! Ja hupskeikkaa talviturkki lähti :) Eikä siinä vielä kaikki, sillä pikku koiruli pääsi tutustumaan verijälkeenkin. No melkoista säheltämistähän se alkuunsa oli etenkin kun äiskä on vielä niin noviisi tai siis UUNO (uusi noutajaharrastaja), kuten kasvattaja on väläyttänyt :) Ylpeänä kannan nimitystä! Mutta voi sitä ilmettä nuuskimisen jälkeen, kun lamppu syttyi koirulin pään päällä, että hei tuolla on jotain mahtavaa ts. hirven sorkka löytyi :D No siinähän sitä olikin, mutta ei vieläkään kaikki. Sorsan siipeäkin tyttö sai hetken kanniskella. Melkein kuulin Vilman pääsisäisen äänen.. "My precious!" kuin Klonkku ikään. Mikä yhteistyö? Tulossa, tulossa.. ;) Mutta reissusta innostuneena ak. suuntasi eväsostosten yhteydessä kaupan pakasteosastolle ja nappasi mukaansa veripurkin. Vapaita odotellessa.

Hieman ketuttaa kadonnut pilli, niisk! Onpa tainnu äiskä kylvää sen jonnekin päin Jäälin metsää tai no vaihtoehtoja on monia.. Uusi pilli on tilauksessa, mutta lähipäivinä ei pilli viheltele. Pöh! No oli pilliä tai ei niin meidän poppoo suuntaa tänään mehtään. Muistaisinkohan ottaa kameran mukaan!? Saahan sitä ostaa digijärkkärin, kun sitä A) ei osaa käyttää B) ei muista ottaa reissuille mukaan. Yritetään skarpata.

 Hamsterilla poskipussit pullottaa..

Ja niinhän se kävi, ettei se kamera kuitenkaan lähtenyt matkaan. Mutta perunpa aiempia puheitani kamerakännyköiden turhuudesta. Ihan käteviä kapistuksiahan ne on ;)

Perinteinen nokka hiekassa-kuva.