Viikonlopun viettoa Kuusamossa

Perjantaina matkasimme pitkästä aikaa Kuusamoon ja Aava ihka ensimmäistä kertaa. Molemmat neidit taittoivat ongelmitta matkaa auton perällä. Kissat puolestaan jäivät toimittaan talonvahdin virkaa. Perille saavuttaessa Aava oli reipas ja mielenkiinnolla tutki uutta ympäristöä. Tosin Muusaa piti alkuun hieman ujostella, mutta pian unohtui moiset arkailut. Muusalle kyllä arvosanaksi 10+ pienen vastaanottamisesta ja kohtelusta. Vaikka alla kuvattu kaksikko onkin melkoinen rymypari, niin hienosti ne varoivat pientä ja kivasti Aavakin pääsi osalliseksi leikkiin. Selvästi leikin taso hieman muuttui Aavan ollessa mukana. En ihan usko, että neiti olisi muuten vetoleikkejä voittanut ;)

Muusa 6v. ja Vilma 3v.

Aava 15vk

Vauhtia ei viikonlopusta puuttunut. Ihana oli pyörähtää "meidän suolla", jonne ei ole montaa kymmentä metriä kotikontumme pihasta. Siellä sitä on tullut talsittua eräskin kerta koiruuksien kanssa. Olen aika varma, että siellä on jonkinlaista hyvänmielen taikuutta :)

Aava ja Vilman häntä!

Ei tätä sinnikkoa alias vauhtiveikkoa lumikaan pidätellyt..

Käytiin moikkaan myös jäsen J:n kotiväkeä ja heidän karvakatrastaan. Sama toistui kuin ennenkin eli uusi koiratuttavuus jänskätti alkuun, mutta ympäristö kyllä perkattiin nopsaan. Kissatkin kiinnosti niin kovin, mutta ryökäleet eivät ymmärtäneet leikkiin kutsua. Suuren suuri plussa on, ettei Aavalla näytä olevan vaikeuksia vaipua unten maille uudessa paikassa. Kun väsyttää, niin nukutaan ja mieluiten mahdollisimman pehmeässä paikassa. Aavassa on pikkasen prinsessan vikaa ja arvata saattaa, mistä neiti aamuisin heräsi. No sängystäpä tietenkin! Täytynee todeta, että pikkuneiti on tainnut saada osansa pomppugeenistä, sillä sängylle hyppääminen ei näyttänyt olevan temppu eikä mikään. Yritäpä siinä sikiunisena pidätellä päättäväistä flattilasta.

Sanoisin, että reissu oli kaikin puolin yllättävän helppo. Koirat tulivat toimeen paremmin kuin hyvin ja temmellyksen jälkeen malttoivat kääntää kanavan lepotilaankin. Kosteusprosentti pysyi varsin matalana, sillä vahinkopissoja tarvitsi siivota vain kertaalleen. Luulenpa, että saamme mennä toistekin vierailulle ;) Näihin ajatuksiin ja kuviin..

Reipasta viikkoa!

Kevättä kohden

"Takatalvesta" huolimatta haistan jo kevään. Ihana auringonpaiste ja ihanat kolme päivää vapaata kohta takana. Ihan kuin itsekin alkaisin taas herätä horroksesta, vaikka olen aina uskotellut itselleni, ettei pimeys vaikuta minuun negatiivisesti. Niin tai näin nyt olo on energinen! Koirilla on myös kevättä rinnassa ja puutarhatyöt on aloitettu hyvissä ajoin. Me ei taideta tänä vuonna kasvattaa raparperia.. Oli aika komea monttu ilmestynyt sen tilalle! Omenapuuta on myös karsittu vähän eri tyyliin kuin olin ajatellut, mutta makunsa kullakin. Kukkapenkkeihin täytynee rakentaa jonkinlainen suojamekanismi, jos haluaa viime vuotisten istutusten säilyvän.

En se minä ollut.. Tuo se oli!

Syyllinen vai syytön?

Eilen ja tänään käytiin lenkkeilemässä metsässä. Vilma pääsi tietysti myös treenailemaan noutohommia. Jatkettiin edelleen linjoja ja markkeerauksia. Tänään meillä oli Maisa-apurikin mukana ja Aavakin sai olla kuunteluoppilaana. Oma kamera oli käyttökelvoton, sillä perinteisesti muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen. Onneksi Maisakin oli ottanut kameran mukaan ja kuvatuksia luvassa jahka ne käsiini saan. Sitä ennen näitä räpsintöjä pihaltamme reissun jälkeen.

Kuten kuvista näkee, Aava on kasvanut paljon. Jännittävää odottaa minkä kokoinen ja näköinen neitokaisesta lopulta tulee. Pirhanan nättejähän nuo molemmat ovat minun silmään, mutta en taidakaan kyetä ihan objektiiviseen arvioon :) Saa nähdä, mitä meidän pallopäästä sanotaan toukokuussa, kun suunnitelmissa on Kalajoen näytelmöinnit. Odotukset eivät ole korkealla, mutta annetaan toiselle nyt mahdollisuus ;) Aavan kohdalla pitänee katsoa osuuko pentuluokkia lähialueen näyttelyihin, vaikka ehtiihän sitä toki myöhemminkin kehässä pyörähtää.

Täällä on kovin hiljaista. Ihan kuin karvakorvat olisivat väsyneitä. Näihin tunnelmiin..

Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Juokseva aika!

Vilma täytti viime viikon maanantaina kolme vuotta. Synttäreitä juhlimme tokoilun merkeissä, kun vuokrasin hallin ihan vain omaan käyttöömme. Kivaa vaihtelua käydä treenailemassa meille ihan vieraassa hallissa ja tekonurmi oli myös uusi tuttavuus. Tunti on loppupelissä pitkä aika treenata. Käytimmekin osan ajasta puhtaasti leikkimiseen ja ihan lopuksi vain hengailtiin. Olihan meillä lystiä! :) Ehdottomasti varaamme jatkossakin hallin silloin tällöin vain meitä varten. Pitänee selvitellä tuon meidän lähihallin varauspolitiikkaa, jolloin treenaamassa voisi käydä ilman autoakin.

Tietysti synttäreihin kuuluu myös lahjonta, mutta sen osalta meni vähän metsään. Tilasin Vilmalle uuden manttelin, sillä vanha oli käynyt pieneksi. Uusi takki oli kuitenkin mallia teltta ja päätyi palautuspostiin. Uutta odotellaan tilalle, vaikka kelit ei todellakaan edellytä manttelin käyttöä. Muutenkin tuo koiran pukeminen on tämmöisestä maalaistollukasta hieman kaksipiippuinen juttu. Kovat pakkaset ja autossa odottelu saa minut kuitenkin suopumaan moiseen. Enkä toki halua kritisoida heitä, jotka toisin ajattelevat ja toimivat. Uskon, että useimmat haluavat vain hyvää ja mieluiten parasta koiralleen.

Rankka elämä.

Viime viikon OKK:n toko jäi valitettavasti väliin, sillä perus räkätauti nujersi allekirjoittaneen. Tällä viikolla olimme taas leikissä mukana ja olin kyllä niin tyytyväinen Vilmaan ilman tippaakaan sarkasmia :) Kahden minuutin paikkamakuu oli loistava maksamakkaratakapalkalla ja kolmella välipalkalla!!! Nyt vain lähden tiputtaan noita välipalkkoja pois, jonka jälkeen häivyttelen takapalkkaa. Kyllä tästä vielä jotain tulee. Lisäksi treenasimme ruutua, hyppyä ja luoksetulon pysäytystä. Ruutu ja hyppy oli omatoimiharjoittelua, sillä kouluttajia oli tällä kertaa vain yksi. Pysäytykset sujui Vilmalta näppärästi, vaikka treenimäärällä ei voi kehuskella. Pitää vain muistaa vaihdella pysäytyspaikkaa ja ottaa myös ALO-luokan luoksetuloja ennakoinnin ja hidastelun välttämiseksi.

Eilen kävimme treenaamassa linjoja ja häiriömarkkeerauksia Minttu-siskon kanssa. Pientä vipaa oli siellä ja täällä, välillä koirassa ja välillä ohjaajassa. Päivän opetus oli, että Vilma pystyy paljon enempään kuin olen luullut. Taas tuli potku omaan takapuoleen!

Vilma 3v. ja Aava 12,5vk

Aava kasvaa, mutta onneksi se on vielä ihan(a) vaava ;) Eilen käytiin moikkaan eläinlääkäriä rokotuksen merkeissä, mutta ei kerrota Aavalle, että sitä pistettiin, kun ei se sitä huomannut. Kaikki oli muutenkin OK ja Aava oli kerrassaan mallikelpoinen asiakas, vaikka lämmön mittaus oli kyllä ihan pyllystä! Ensimmäinen kerta meillä, kun lämpö mitataan rokotuksen yhteydessä.. No tasan 39 astetta näytti. Puntari 9,25kg. Eläinlääkäri ja muu henkilökunta olivat oikein mukavan oloisia.

Taas niitä päiviä..

..kun mikään ei onnistu ja kaikki ottaa enemmän tai vähemmän kupoliin. Lähdetään liikkeelle siitä, että alle kaksi vuotta vanha pyykkikoneemme on toistamiseen rikki. ÄRRINMURRIN! Takuu on toki vielä voimassa, mutta voisiko ko. masiinan valmistajista joku käydä taikomassa tuon meidän pyykkivuoren puhtaaksi.

Tänään olimme myös pitkästä aikaa NOME-treeneissä ja mitä teki Vilma.. VINKUI! Argh, ei tänään kiitos. Menee hermo, kun en ole saanut kitkettyä toimintaa pois. Ei ole auttanut ne hyvät tovit, kun koira on ollut sidottuna puuhun ja jotain on tapahtunut vasta, kun neiti on hiljentynyt. Ei ole auttanut ärähtäminen, vaan pikemmin yllyttänyt kovaäänisempään mielenosoitukseen. Ei ole auttanut se, että olen pyrkinyt sulkemaan ketutuksen sisuksiin ja jättänyt huomiotta. Tänään olenkin taas selaillut nettiä ja yrittänyt löytää apukeinoja. Kovin lohduttomia juttuja on tullut vastaan, joissa puhutaan heikkohermoisuudesta ja ominaisuudesta, jonka kanssa on parasta oppia elämään. Itse en kuitenkaan usko Vilman kohdalla varsinaiseen heikkohermoisuuteen. Toki Vilmalla on ollut omat puutteensa rauhoittumisessa pennusta asti ja itseluottamus ei ole huippuunsa viritetty, mutta uskoisin heikkohermoisuuden vaikuttavan laajemmalti arkielämään. Lisäksi Vilman äänekkyys on laantunut huomattavasti tokokentillä, niin luotan siihen, että vielä jonain päivänä tunnen koirani ja löydän keinon auttaa rauhoittumisessa myös noutohommien yhteydessä. Tavoitteita on hyvä olla.

Itse treeni meni ihan kohtuudella. Itselläni on vaan liikaa kaikkea säheltämistä, sillä edelleen yhdessä treenaaminen jännittää niin nomessa kuin tokossakin. On se vaan jännä juttu! Vilma teki siis hakua ja moikkasi fasaania. Hakua se laajensi kivasti, mutta tuli kertaalleen tyhjänä takaisin, kun ei meinannut damia löytyä. Siitäpä sitten lähetyspaikan vaihto ja alkoihan niitä dameja tulla. Fasaanilla piti hetki pohdiskella ja alkuun nouto-ote oli huono, mutta korjasi kun fasu ei pysynytkään muuten mukana.

Aavakin sai tutustua riistaan. Heh, pitänee vissiin jossain vaiheessa paljastaa neitille, ettei nokka ole mikään puruluu. Palataanpa riistatreeneihin myöhemmin. Päivä sisälsi paljon muutakin jännittävää kuten uusien koiratuttavuuksien moikkaamista. Aika hurjia ne oli, mutta onneksi niin isoja, etteivät mahtuneet auton alle. Ei siellä auton alla koko aikaa jaksanut olla, vaan välillä piti käydä mm. toisten suupieliä lipsuttelemassa.

Ja voi apua, Aavakin sai pullukka maininnan, vaikka kylkiluita on yritetty koplailla, etteivät pääsisi hukkumaan. Painoa neidillä on 11vk:n iässä 8.3kg. Vilmalla puolestaan vaaka näyttää tasan 25kg eli paino on rotumääritelmän mukaan ihannepainon alarajalla, mutta kyllä totuus on karumpi ja jenkkakahvaa löytyy.

Keli oli vetinen ja kamera kotona. Vanhojakaan kuvia ei jaksa tällä erää kaivella. Palataan kuvarintamalle toisten.

Onneksi nämäkin päivät aina päättyvät. Parempaa huomista!

Toko muistiinpano

Neiti V pääsi taas eilen TOKO treeneihin. Ideana oli kokeenomaiset treenit, mutta me kyllä huijattiin aika paljon ;) Luoksepäästävyydessä Vilmalla on ollut ongelmana pakittaminen. No vaihtelu virkistää ja nyt mentiin moikkaan vähä vastaan. Äh, olenkin tainnut mainita, etten jaksa panostaa ko. liikkeeseen muuta kuin arkitottelevaisuudessa ja siinäkin huonolla menestyksellä. Paikkamakuussa peppu kävi kertaalleen pikkasen ylhäällä ja  kuono yhdesti maassa, mutta muutoin varsin mukava paikkamakuu palkkauksia apuna käyttäen. Ai no olihan siinä lopussa pientä säätöä, kun Vilmalla oli vähän turhan kiirus hakeen takapalkkaa (=maksamakkaraa!!!). Vielä ei tanssita voitontanssia, mutta pikkasen jo jalka vippasee, sillä sen verta neiti on edistynyt.

Sitten vuorossa oli seuraaminen taluttimen kanssa ja ilman. Yritin luistaa liikkuroinnista, mutta ohjaajat eivät antaneet. Hirveen julmaa! :P Kyllähän se neiti mukana kulki ja kuono taisi mennä nuuskutustilaan vain kerran. Seuraamisen kotiläksyinä erityisesti kontakti ja tarkkuus käännöksissä. Pitää kiinnittää huomiota omaan jalkatyöskentelyyn, kun teen jotain ihmeellisiä kaarroksia. Minkäs sille tekee jos on vähän mutkikas tyyppi, mutta se on jo plussaa, ettei nollille kuulemma oltaisi menty kokeessakaan.

Lopuksi treenattiin harjoittelun vuoksi paikkamakuun alkua ja loppua, koska useammalla oli siinä kuulemma puutteita. Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis ja taidankin oikeasti tehdä jotain tuolle seuraamiselle.. tai ainakin lupaan silleen pienesti sievästi.

Aavakin on treenannut pienissä pätkissä mm. kontaktia, istumista, maahanmenoa, sivulle tuloa, pilli luoksetuloa, eteen käskyä ruokakupilla, leikkimistä, riekkumista, nukkumista, imuroimista, luutuamista, kynsien leikkuuta, harjaamista, syliin rauhoittumista, ulos pissaamista, matkustamista autossa, nukkumista autossa jne. ;) Viimeisimmästä olen hirmuisen ylpeä. Kävimme nimittäin eilen Vilman kanssa moikkaan Pietu labbista metsälenkin merkeissä ja Aava treenasi sillä aikaa autossa odottamista. Kuinka ollakaan palatessamme reissultamme, Aava heräili tyytyväisenä auton perältä <3

Kuvaussession tylsistyttämä pikkuflatti

Arki starttasi

Tänään karvalauma sai jäädä ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa ilman kaksijalkaisia. Töihin lähtiessäni Aava osoitti hyvin selkeän mielipiteensä portin taakse vangitsemisestaan. Hyljätyn riepu paran itkuvirsi oli toki sydäntä riipaisevaa, mutta arjen oli alettava. Tokihan olemme yksinoloa harjoitelleet jo aiemmin, mutta lyhyempiä aikoja. Onnekseni minun on nyt alkuun mahdollista tehdä hieman lyhyempiä päiviä ja tänäänkin hipsin kotiin jo viiden tunnin töissä olon jälkeen. Mitä ilmeisimmin aika oli täällä kotosallakin sujunut ongelmitta. Tuhot 0, pissoja lattialla 0 ja vastassa uneliaan näköisiä musteja, eikä naapureitakaan ole vielä käynyt oven takana.. HUH!

Aava 10vk

Salaman välke!

Kuvien laatu ei ole mairitteleva, mutta pimeinä iltoina on pakko käyttää salamaa ja 9vk:n ikäisen flattitytön pysyminen paikallaan ei jätä hirveästi aikaa sommitteluun :)

Aava näyttää kuvissa hirmu potralta tytöltä, mutta oikeasti se on vaan tosi pörröinen. Saimme tänään heti aamusta kaverini vierailulle ja hän sanoi Aavasta niin kauniisti. "Se näyttää ihan semmoiselta paviaanilta." ;)