Viikonlopun viettoa Kuusamossa

Perjantaina matkasimme pitkästä aikaa Kuusamoon ja Aava ihka ensimmäistä kertaa. Molemmat neidit taittoivat ongelmitta matkaa auton perällä. Kissat puolestaan jäivät toimittaan talonvahdin virkaa. Perille saavuttaessa Aava oli reipas ja mielenkiinnolla tutki uutta ympäristöä. Tosin Muusaa piti alkuun hieman ujostella, mutta pian unohtui moiset arkailut. Muusalle kyllä arvosanaksi 10+ pienen vastaanottamisesta ja kohtelusta. Vaikka alla kuvattu kaksikko onkin melkoinen rymypari, niin hienosti ne varoivat pientä ja kivasti Aavakin pääsi osalliseksi leikkiin. Selvästi leikin taso hieman muuttui Aavan ollessa mukana. En ihan usko, että neiti olisi muuten vetoleikkejä voittanut ;)

Muusa 6v. ja Vilma 3v.

Aava 15vk

Vauhtia ei viikonlopusta puuttunut. Ihana oli pyörähtää "meidän suolla", jonne ei ole montaa kymmentä metriä kotikontumme pihasta. Siellä sitä on tullut talsittua eräskin kerta koiruuksien kanssa. Olen aika varma, että siellä on jonkinlaista hyvänmielen taikuutta :)

Aava ja Vilman häntä!

Ei tätä sinnikkoa alias vauhtiveikkoa lumikaan pidätellyt..

Käytiin moikkaan myös jäsen J:n kotiväkeä ja heidän karvakatrastaan. Sama toistui kuin ennenkin eli uusi koiratuttavuus jänskätti alkuun, mutta ympäristö kyllä perkattiin nopsaan. Kissatkin kiinnosti niin kovin, mutta ryökäleet eivät ymmärtäneet leikkiin kutsua. Suuren suuri plussa on, ettei Aavalla näytä olevan vaikeuksia vaipua unten maille uudessa paikassa. Kun väsyttää, niin nukutaan ja mieluiten mahdollisimman pehmeässä paikassa. Aavassa on pikkasen prinsessan vikaa ja arvata saattaa, mistä neiti aamuisin heräsi. No sängystäpä tietenkin! Täytynee todeta, että pikkuneiti on tainnut saada osansa pomppugeenistä, sillä sängylle hyppääminen ei näyttänyt olevan temppu eikä mikään. Yritäpä siinä sikiunisena pidätellä päättäväistä flattilasta.

Sanoisin, että reissu oli kaikin puolin yllättävän helppo. Koirat tulivat toimeen paremmin kuin hyvin ja temmellyksen jälkeen malttoivat kääntää kanavan lepotilaankin. Kosteusprosentti pysyi varsin matalana, sillä vahinkopissoja tarvitsi siivota vain kertaalleen. Luulenpa, että saamme mennä toistekin vierailulle ;) Näihin ajatuksiin ja kuviin..

Reipasta viikkoa!

Kevättä kohden

"Takatalvesta" huolimatta haistan jo kevään. Ihana auringonpaiste ja ihanat kolme päivää vapaata kohta takana. Ihan kuin itsekin alkaisin taas herätä horroksesta, vaikka olen aina uskotellut itselleni, ettei pimeys vaikuta minuun negatiivisesti. Niin tai näin nyt olo on energinen! Koirilla on myös kevättä rinnassa ja puutarhatyöt on aloitettu hyvissä ajoin. Me ei taideta tänä vuonna kasvattaa raparperia.. Oli aika komea monttu ilmestynyt sen tilalle! Omenapuuta on myös karsittu vähän eri tyyliin kuin olin ajatellut, mutta makunsa kullakin. Kukkapenkkeihin täytynee rakentaa jonkinlainen suojamekanismi, jos haluaa viime vuotisten istutusten säilyvän.

En se minä ollut.. Tuo se oli!

Syyllinen vai syytön?

Eilen ja tänään käytiin lenkkeilemässä metsässä. Vilma pääsi tietysti myös treenailemaan noutohommia. Jatkettiin edelleen linjoja ja markkeerauksia. Tänään meillä oli Maisa-apurikin mukana ja Aavakin sai olla kuunteluoppilaana. Oma kamera oli käyttökelvoton, sillä perinteisesti muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen. Onneksi Maisakin oli ottanut kameran mukaan ja kuvatuksia luvassa jahka ne käsiini saan. Sitä ennen näitä räpsintöjä pihaltamme reissun jälkeen.

Kuten kuvista näkee, Aava on kasvanut paljon. Jännittävää odottaa minkä kokoinen ja näköinen neitokaisesta lopulta tulee. Pirhanan nättejähän nuo molemmat ovat minun silmään, mutta en taidakaan kyetä ihan objektiiviseen arvioon :) Saa nähdä, mitä meidän pallopäästä sanotaan toukokuussa, kun suunnitelmissa on Kalajoen näytelmöinnit. Odotukset eivät ole korkealla, mutta annetaan toiselle nyt mahdollisuus ;) Aavan kohdalla pitänee katsoa osuuko pentuluokkia lähialueen näyttelyihin, vaikka ehtiihän sitä toki myöhemminkin kehässä pyörähtää.

Täällä on kovin hiljaista. Ihan kuin karvakorvat olisivat väsyneitä. Näihin tunnelmiin..

Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Juokseva aika!

Vilma täytti viime viikon maanantaina kolme vuotta. Synttäreitä juhlimme tokoilun merkeissä, kun vuokrasin hallin ihan vain omaan käyttöömme. Kivaa vaihtelua käydä treenailemassa meille ihan vieraassa hallissa ja tekonurmi oli myös uusi tuttavuus. Tunti on loppupelissä pitkä aika treenata. Käytimmekin osan ajasta puhtaasti leikkimiseen ja ihan lopuksi vain hengailtiin. Olihan meillä lystiä! :) Ehdottomasti varaamme jatkossakin hallin silloin tällöin vain meitä varten. Pitänee selvitellä tuon meidän lähihallin varauspolitiikkaa, jolloin treenaamassa voisi käydä ilman autoakin.

Tietysti synttäreihin kuuluu myös lahjonta, mutta sen osalta meni vähän metsään. Tilasin Vilmalle uuden manttelin, sillä vanha oli käynyt pieneksi. Uusi takki oli kuitenkin mallia teltta ja päätyi palautuspostiin. Uutta odotellaan tilalle, vaikka kelit ei todellakaan edellytä manttelin käyttöä. Muutenkin tuo koiran pukeminen on tämmöisestä maalaistollukasta hieman kaksipiippuinen juttu. Kovat pakkaset ja autossa odottelu saa minut kuitenkin suopumaan moiseen. Enkä toki halua kritisoida heitä, jotka toisin ajattelevat ja toimivat. Uskon, että useimmat haluavat vain hyvää ja mieluiten parasta koiralleen.

Rankka elämä.

Viime viikon OKK:n toko jäi valitettavasti väliin, sillä perus räkätauti nujersi allekirjoittaneen. Tällä viikolla olimme taas leikissä mukana ja olin kyllä niin tyytyväinen Vilmaan ilman tippaakaan sarkasmia :) Kahden minuutin paikkamakuu oli loistava maksamakkaratakapalkalla ja kolmella välipalkalla!!! Nyt vain lähden tiputtaan noita välipalkkoja pois, jonka jälkeen häivyttelen takapalkkaa. Kyllä tästä vielä jotain tulee. Lisäksi treenasimme ruutua, hyppyä ja luoksetulon pysäytystä. Ruutu ja hyppy oli omatoimiharjoittelua, sillä kouluttajia oli tällä kertaa vain yksi. Pysäytykset sujui Vilmalta näppärästi, vaikka treenimäärällä ei voi kehuskella. Pitää vain muistaa vaihdella pysäytyspaikkaa ja ottaa myös ALO-luokan luoksetuloja ennakoinnin ja hidastelun välttämiseksi.

Eilen kävimme treenaamassa linjoja ja häiriömarkkeerauksia Minttu-siskon kanssa. Pientä vipaa oli siellä ja täällä, välillä koirassa ja välillä ohjaajassa. Päivän opetus oli, että Vilma pystyy paljon enempään kuin olen luullut. Taas tuli potku omaan takapuoleen!

Vilma 3v. ja Aava 12,5vk

Aava kasvaa, mutta onneksi se on vielä ihan(a) vaava ;) Eilen käytiin moikkaan eläinlääkäriä rokotuksen merkeissä, mutta ei kerrota Aavalle, että sitä pistettiin, kun ei se sitä huomannut. Kaikki oli muutenkin OK ja Aava oli kerrassaan mallikelpoinen asiakas, vaikka lämmön mittaus oli kyllä ihan pyllystä! Ensimmäinen kerta meillä, kun lämpö mitataan rokotuksen yhteydessä.. No tasan 39 astetta näytti. Puntari 9,25kg. Eläinlääkäri ja muu henkilökunta olivat oikein mukavan oloisia.