Kerta vuodessa riittää!

Niin mukava ja osaava kuin tohtorimme onkin, toivomme seuraavaa tapaamista vasta vuoden kuluttua. Tänään Vilma "pääsi" piikitettäväksi, kun vuorossa oli kennelyskärokote. Pakollinen rokotehan em. ei ole, mutta valintansa kullakin. Tuleepahan samalla  perustarkastus hoidettua ja pienempi mahdollisuus olla pelikentiltä pois kennelyskän vuoksi. Vilma oli käynnillä oma iloinen itsensä, mutta kyllä kulunut vuosi on kasvattanut paljon. Hampaiden näyttö sujui nätisti samoin kuin muut tarkastukset. Kaikki oli ok, sydänkin jyskytti tasaiseen tahtiin. Itse piikitystä neiti ei tainnut hoksatakaan, mutta hirveen kiva oli käydä näyttäytymässä ja saada makupaloja. Ei voinut kuin nauraa lääkärin mietteelle "Maistuukohan nämä sinulle?".

Niin ja painoa Vilmalla 23.5kg. Ei se iso tyttö ole :)

Äinpäin.

Nyt ei ole syytä itkuun tokoilun osalta, sillä edelliset treenit (14.4.) meni tosi kivasti. Vilma oli iloinen ja keskittyi hyvin. Käytös oli aivan kuin eri koiran verrattain viime kertaan. Muutenkin treenit oli hauskat ja näki, miten kaikki koirakot on kehittynyt tosi paljon. Treeneissä kouluttajat rakensivat meille radan, joka sisälsi luoksetulon, seuraamista erilaisissa pätkissä, tötsän kiertämisen molempiin suuntiin, hypyn ohjaajaan päin, liikkeestä seisomisen ja maahanmenon. Palkata sai ja paljon. Kotiläksynä meillä on edelleen seuraamista lyhyissä pätkissä, jotta kontaktin säilymistä saataisiin vahvistettua. Mutta hyviäkin pätkiä löytyi ja saimme koko radan osalta positiivista palautetta. Ollaan kuulemma tehty kotiläksymme ;) Lisäksi Vilman pomppufiilis sai pientä hykertelyä aikaiseksi. Vilma siis edelleen innostuessaan pomppaa perusasentoon, mikä kuvastaa Vilman persoonaa ja jota en lähde tarkoituksella kitkemään pois, vaikka kokeissa toisikin pistemenetyksiä. Meillä tokoilukaan ei ole niin vakavaa :)

Lisäksi treenasimme seuraamista häiriöiden kanssa eli kiertelimme muita koirakkoja, esteitä, tötsiä, kouluttajia, pysähtelimme toisten koirien väliin jne. Kaikilla meni tosi hyvin! Sitten vielä ruutua tai meidän kohdalla ruudun alkeita. Treenien loppuun suunniteltu paikkamakuu jäi aikapulan vuoksi, mikä sinänsä harmi, mutta mukavahan se on humputella ja koirat tykkäsi.

Pelkona oli, että jatkossa tokoilu jää omatoimiseksi, sillä talkoopisteitä ei ole tilille kertynyt ja hakuaika kesän ryhmiin on umpeutunut. Pikkulintu kuitenkin viserteli, että ryhmäpaikka irtosi. Tosin ALO-ryhmään vie tie, vaikka kovasti yritin möllejä tyrkylle laittaa. Ihan kuin kuluvan kauden mölli-Alossa ei olisi ollut meille riittävästi haastetta.

HankiNome oli meille melkoinen eipäsjuupas leikki. Lopulta pääsin mukaan vain katsomosta käsin, sillä neiti V päätti aloittaa juoksut. Tämä tarkoittaa kokeen peruuntumisen lisäksi taukoa ohjatuista tokotreeneistä ja sitä, että Vilman mennessä siskolleni viikoksi hoitoon, hoito-ohjeisiin lisätään EI PENTUJA!

Alkuun harmitti ihan vietävästi, ettei koekautta päästy korkkaamaan, mutta kokeiden kulkua seuratessa harmitus laantui. Ihan hyvä antaa aikaa treenaamiselle. Ja olihan F-katrasta edustamassa Minttu ja Väiski, eikä lainkaan hullummasti. Väiski vei potin! Hieno veli.

Ollaan mekin treenaaminen aloitettu. Ennen koetta kävimme kertaalleen treenaamassa kasvattajan kanssa. Oltiin kyllä niin pahasti ruosteessa kuin voi olla. Mikä haku? Mikä pilli? Seuraavana päivänä haku sujuikin jo varsin mallikkaasti ilman damin vaihtamista. Juuri kun olin valmistautunut puuttumaan tähän epäkohtaan! Muutenkin ollaan treenattu ahkerasti, mutta edelleenkään pilliä ei kuunnella mitenkään mairittelevasti. Siispä pysäytyksiä, suuntia ja lähihakua lisää, kiitos. 

Voi rähmä!

Tästä blogistahan alkaa muodostua varsinainen itku-/treenaamattomuusblogi. Tämänkertainen valitusvirsi alkaa siitä, kun käytiin eilen tokoilemassa Haukkukeitaalla. Voi elämä tuota koiraa! Sillä oli joku ambeeri myräkkä sisuksissa. Näin jo töistä tullessani, että virtaa pitää purkaa, mutta metsälenkki jäi aikataulullisista syistä epäilemättä liian lyhyeksi ennen treenejä.

Luoksepäästävyydessä pysyin aiemmassa suunnitelmassa ja jätin namit taskuun, mutta pieleenhän se meni. Vilma yllättäin pakitti, vaikka olisin luullut hökeltävän ja pyrkivän pusutteleen. Uudestaan otettiin namin avulla ja hyvin meni. Paikkamakuu alkoi vinolla makuuasennolla ja sen jälkeen menikin ihan kaikki pieleen. Vilma oli levottomampi kuin koskaan. Pää pyöri kuin hyrrä ja otti häiriötä viereisen kentän koirien touhuilusta ja lopulta lähti tuleen luokse. MUR! Seuraavaksi oli vuorossa kaukokäskyt ja niissähän Vilman peppu edelleen liikkuu. Yritettiin ottaa lautaa apuvälineeksi, mutta sitä Vilma vierasti siinä määrin, että kotiläksynä on vielä hisseily. Noudossa ongelmana oli maan nuuskuttelu, mutta pari suht onnistunutta noutoa saatiin. Kuten ohjaaja sanoi "kyllä noutaja noutaa osaa". Onnistuneissakin suorituksissa on pilkun viilaamista, sillä Vilma hakee kapulan laukalla ja palauttaa ravilla. Maan nuuskimiseen on jatkossa puututtava jämptisti eli jos ei kiinnosta, niin ei väkisin. Väliajoilla humputeltiin perusasentoja ja seuraamista erilaisissa pätkissä hyvin ja huonosti onnistuen. Seuraamisessa ongelmana edelleen kontaktin pitäminen ja oikean paikan löytyminen, sillä Vilma edistää kuten tekee Nome-seuraamisessakin. Mutta vaikka pääosin koko treeni meni päin P:tä, tavallaan tykkäsin Vilman yliampuvasta vireestä. Paljon kivempi näin kuin "ei kiinnosta, en ala"! Kuten toinen ohjaajista jaksaa muistuttaa, minulla on hieno koira, innokkuus pitää vain saada kanavoitua.

Jotta aina ei tulisi marmatettua pieleen menneistä jutuista, niin muistiksi muutama arjen onnistuminen
- Vilman käsittely on helppoa esim. kynsien leikkuu on vaivatonta
- Ulko-ovesta ja pihaportista kulkiessa Vilma odottaa lupaa tulla
- Omalta pihalta ei karata, vaikka portin alta hyvinkin pääsisi
- Autosta ulostaudutaan vasta luvan saatua (no yleensä ainakin..)
- Ruokaa ei varasteta (paitsi kissojen, jos tollot tiputtavat kupin lattialle..)
- Ja rakkautta riittää ihan kaikille! :)
 

Kissojen elämään ei mitään uutta edelleenkään. Siispä edes kuvapäivitystä.

Mitä kuuluu?

No eipä oikeastaan kummempia, vaikka edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Pääsiäinen vietettiin kotikonnuilla ja pitkästä aikaa Vilma pääsi moikkaan Muusaa. Hauskaa riitti! Mökkireissulla käytiin päiväseltään ja temmellykseen liittyivät Ossi-sedän hurttatiimi Viivi ja Saaga. Hyvät aikomukset runsaasta treenaamisesta, TOKO-kirjojen lukemisesta yms. kehittävästä jäi aikomuksiksi. Nopeaa se aika hurahtaa tekemättä mitään.

Yritelmät yhteiskuvista meni "hitusen" pieleen :)
 

Saaga & Viivi

OKK:n TOKO on jäänyt jo pari kertaa väliin meistä riippumattomista syistä. Hieman jäi kaivertaan, kun ei uskaltauduttu TOKOn möllikokeisiin. Toki kaikki ALO liikkeet on vielä enemmän tai vähemmän rempallaan, mutta jossain vaiheessa niitä koe tilanteitakin pitäisi alkaa treenata. Jos nyt aloittaisi niillä palkattomuus-treeneillä. Auts! NOMEa ollaan myös treenailtu itsekseen sen mitä ollaan saatu aikaiseksi. Palautukset ilman häiriöitä alkaa olla taas edes sinne päin. Lähinnä palautusongelmat ilmenee esim. kakkosmarkkeerauksissa, jolloin Vilmalla olisi hirmuinen kiirus seuraavaan noutoon. Olen pysynyt tiukkana ja noutoon pääsee vasta edellisen palauduttua kunnolla. Ohjauksissa korvat tuntuu toimittavan koristeen virkaa ja vaihtaminen on pop. Näillä eväillä siis ilmoittauduin HankiNomeen. Odotukset on korkealla ;)

"Aivot narikassa"