Mitä kuuluu?

No eipä oikeastaan kummempia, vaikka edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Pääsiäinen vietettiin kotikonnuilla ja pitkästä aikaa Vilma pääsi moikkaan Muusaa. Hauskaa riitti! Mökkireissulla käytiin päiväseltään ja temmellykseen liittyivät Ossi-sedän hurttatiimi Viivi ja Saaga. Hyvät aikomukset runsaasta treenaamisesta, TOKO-kirjojen lukemisesta yms. kehittävästä jäi aikomuksiksi. Nopeaa se aika hurahtaa tekemättä mitään.

Yritelmät yhteiskuvista meni "hitusen" pieleen :)
 

Saaga & Viivi

OKK:n TOKO on jäänyt jo pari kertaa väliin meistä riippumattomista syistä. Hieman jäi kaivertaan, kun ei uskaltauduttu TOKOn möllikokeisiin. Toki kaikki ALO liikkeet on vielä enemmän tai vähemmän rempallaan, mutta jossain vaiheessa niitä koe tilanteitakin pitäisi alkaa treenata. Jos nyt aloittaisi niillä palkattomuus-treeneillä. Auts! NOMEa ollaan myös treenailtu itsekseen sen mitä ollaan saatu aikaiseksi. Palautukset ilman häiriöitä alkaa olla taas edes sinne päin. Lähinnä palautusongelmat ilmenee esim. kakkosmarkkeerauksissa, jolloin Vilmalla olisi hirmuinen kiirus seuraavaan noutoon. Olen pysynyt tiukkana ja noutoon pääsee vasta edellisen palauduttua kunnolla. Ohjauksissa korvat tuntuu toimittavan koristeen virkaa ja vaihtaminen on pop. Näillä eväillä siis ilmoittauduin HankiNomeen. Odotukset on korkealla ;)

"Aivot narikassa"

Makustellaan sanoja

Niinhän siinä kävi, että sanojen syöntiin tässä joutui. Ei se paikkamakuu olekaan meidän bravuuri, enää. Viime treeneissä Vilmalla oli ihme häsläystä heti paikkamakuun alussa ja nousi välipalkassa. Nöyränä lisää treeniä. Treenivarustusta ollaan lisätty noutokapulalla, johon Vilma rakastui päätä pahkaa. Oikeaa otetta tuosta ihanuudesta piti hetkisen treenata, mutta aika nopeaoppinen neiti tuolta osin oli ja mikäs sen mukavampaa kuin noutaminen! Alkuun oli tarkoitus opettaa palautus eteen, mutta ohjaajamme pikkuisen herätteli minua. Miksi mennä vaikeamman kautta? Nomessa Vilma palauttaa damit suoraan sivulle (alkoi alunperin itse oikomaan) eli niinpä siis otamme tämän jo opitun tavan käyttöön myös tokossa.

Noudon lisäksi ollaan treenailtu liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Ei ole kehumista. Maahanmenossa peppu ei meinaa tulla perässä ja seisominen on ihan alkutekijöissä. Lisäksi ollaan yritetty etsiä Vilmalle latinofiilistä ja pistää peppu heilumaan (takapuolitreeniä sivulle tulossa), mutta kyllä meidän lopputulos muistuttaa enemmän suomalaista tukkijätkä meininkiä.

Eilen meillä oli treenivapaa päivä ja käytiin treffailemassa työkaverin laumaa, johon kuuluu neljä koiruutta; kaksi bracco narttua, yksi kääpiöpinseri narttu ja yksi spinone uros. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä pimeys oli jo vallannut metsän, jossa seikkailimme otsa/taskulamppujemme kera. Lipevänä tyttönä Vilma tuli hyvin toimeen uusien tuttavuuksien kanssa. Tässä kuitenkin otos meidän tämän päivän lenkkipolulta, jottei aivan kuvatta jää tämäkin päivitys..

Lottovoitto!

Riemu repesi, kun saimme viestin vapautuneesta paikasta OKK:n mölli-aloryhmässä. Alkuun luulimme ryhmän olevan sama, jossa siskolikka Helmi treenaa. Tämä tieto aiheutti "pientä" jännitystä, sillä onhan Helmi paljon meitä edellä. Miten pärjäisimme moisessa ryhmässä..? Mutta kun tuo itsensä nolaaminen on jo tuttua hommaa, niin mikseipä edes yritettäisi.. Onneksemme ohjaaja olikin ilmoittanut väärän ajan ja siispä treenaammekin melkein siskolikka Taikanautin ryhmässä. Onhan muut tuossakin ryhmässä meitä pidemmällä, mutta perästä kuuluu :) Treenejä on nyt kahdet takanapäin. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista, kääntymisen alkeita ja paikkamakuuta sekä hyppyä omatoimisesti. Hyppy oli meille aivan uusi juttu ja todellakin vaatii treeniä. Toisella kertaa katsottiin myös paikkamakuuta ja lisäksi luoksetuloa sekä liikkeestä maahanmenoa. Paikkamakuut näyttää olevan ihme ja kumma meidän bravuuri, vaikka ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Muihin liikkeisiin pitäisi saada nopeutta ja hyvin paljon on pientä tai vähän isompaa parannettavaa/korjattavaa. Jännä miten paljon sitä tekee ohjaajana pöljiä asioita ilman, että itse niitä huomaa. Ihan loistavaa, että joku on niistä huomauttamassa! Siis täh, teen mitä?

Nome on jäänyt nyt vähän taka-alalle, vaikka ajatuksena oli treenata sitä loppu syksy. Kertaalleen käytiin yhteistreeneissä Tupoksen pelloilla. Vilmalle tehtävät oli aika haastavia mm. pitkien etäisyyksien vuoksi. Ollaan siis treenattu aivan liian lyhyitä matkoja, apua! Linjat ei ollut linjoja, sillä Vilma vaan viipotti nokka maassa ja markkeerauksissa etäisyyksien arvioiminen oli hukkateillä, mutta kyllä siellä jokunen onnistuminenkin oli mukana. Onneksi.

Eilen Vilma oli päättänyt "maistella" omatoimisesti uutta ruokaansa. Töistä kotiin palatessamme vastassa oli oksennusta ja outo koira, jolle ei ruoka maistunut ja joka vain paisui ja paisui.. Mitä ihmettä? Sitten huomasin ruokasäkin, joka oli huomattavasti huvennut. Voihan är ja mur! Taitaa uusi ruoka ainakin maistua. Vilman ruokavalio on kokenut nyt viime aikoina muutoksia, kun etsimme "sitä oikeaa". Alkuperäisestä ruoastahan Vilman silmät rähmi huomattavasti. Acanan hajuhaitat (prööt!) ei innostanut ak:tta ja nyt siis kokeilussa Orijen. Samalla Nuuskun ruokavalio palautui Hill'siin, kun edellisellä muonalla turkki ei oikein pysynyt kunnossa. Myy saa tyytyä omaan sapuskaansa, kun muuta ei saa syödä, mutta näyttääpä tuo ainakin maistuvan.. Ilokseni huomasin, että eräästä nettikaupasta saan tilattua kaikkien ruoat kerralla - jopa Myyn muonan, jota luulin myytävän vain eläinlääkäriasemilla.

Tänään käytiin Hiukkavaarassa Filureiden tokotuksessa. Kotiläksyksi saatiin mm. pepputreeniä Vilmalle, vaikka eipä tuo itsellekään pahaksi olisi.. mutta nyt minun kotiläksyksi jäi opetella ottamaan askelia ja kääntymään 90 astetta. Eikö kuulostakin vaikealle!? ;) 

Ai niin ja ilmoittauduttiin näytelmiin.. Suuntana siis Kajaanin KV tammikuussa. Melkein viimeinen mahdollisuus osallistua nuorten luokkaan. Sinne siis! Menestyspaineita ei ole. Tahdon vain kuulla mitä mieltä Vilmasta ollaan tässä kehitysvaiheessa, mutta saa neiti hoikistua siihen mennessä, ettei sentään pläskiksi tuomita ja toivottavasti karvat pysyisi matkassa sinne asti. Viime vuonna samaan aikaan oli melkein kalju.. Jännitystä elämään :)

Nyt viettämään tyttöjen iltaa. Saatiin Vilman kanssa jäsen J:n veljentytöt (Viivi & Saaga) hoitoon, kun miesväki lähti reissun päälle. Hoitolaiset ovat olleet ainakin tähän saakka varsin mallikelpoisia otuksia. Toivottavasti pysyvät sellaisina.

Viikonloppuvieras

Viikonloppuna riitti vipinää, kun Luna-lupsukka oli kylästelemässä. Vilma tykkäs, kissat ei. Lunalla oli pienoisia soputumisvaikeuksia kissojen suhteen, mutta muuten oli oikein reipas vierailija. Talon emäntää se taisi pitää ihan hulluna akkana, mutta toivottakoon ettei reissu aiheuttanut suurempia traumoja. Kaikista ennakkoasenteista huolimatta, ei vierailu poistanut yhtään ak:n vauvakuumetta. Tulevia pentuesuunnitelmia tulee pidettyä silmällä. Yksi lempparipentukin on jo löytynyt, joka tosin sai oman kotinsa ihan jostain muualta kuin meidän pirtistä. Järki vs. tunne kamppailu siis jatkuu edelleen.

Treeneistäpä ei ole paljoa kerrottavaa. Jankataan paljon samoja asioita ja odotellaan uusia treenituulia. Välillä palataan ihan perusasioihin, esim. tänään treenattiin damin pitämistä, kun neiti vaan sylki damia jalkoihin. MURH! Mitään maata mullistavia harppauksia emme ole ottaneet osaamisen alueella, mutta hauskaa on ollut opetellessa, eikä juoksutkaan saanut laannutettua neitin treeni-intoa. Viikonlopun metsästysreissu siintää jo silmissä, joka otetaan vaikka hyvän lenkin kannalta, jos ei tipuja tipahtele. Vähän jo varoituksia kuultiin, ettei maalintuja ole paljoa meidän mannuilla näkynyt, mutta maakotkia sen sijaan on kaksinkin kappalein. 1+1?

Yhteistreeniä!

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan Mintun ja Nemon kanssa. Homma vaan ei alkanut ihan toivotulla tavalla, sillä Vilma ehti pyöriä jossain huippu ällöttävässä, umpi mädäntyneessä eläimen raadossa. Haju oli kuolettava! Onneksi enimmät löyhkät lähti uittamisen myötä, mutta samppoo olisi kyllä ollut kova sana.

Treeneissä aiheena oli pillipysäytys, vesiohjauksen alkeet ja markkeeraus. Pillipysäytyksen hoksaaminen vaati pähkäilyä Vilman pienessä pääkopassa, mutta kyllä se lopulta kekkas homman jujun. Nyt vain jatketaan treenausta, mutta ak:n pitää muistaa maltti tässä asiassa, ettei turmella linjalla etenemistä ja pillikäskyihin pitäisi saada vähän asennetta mukaan. Hmm.. riittäiskö jos pinkin pillin tilalle hankkisi mustan ;)

Seuraavassa osiossa treenattiin noutoa vedestä linjalle lähetyksellä. Alkuun Vilma näki damin heiton ja lähetys tehtiin rannan läheisyydestä. Sitten lähetysmatkaa pidennettiin ja damit heitettiin sokkona veteen melko lähelle rantaa (sillä välin kun Vilma palautti edellistä). Treeni meni hyvin, vaikka ei olla ennen moista tehtykään. Palautuksiinkin olin tyytyväinen. Kertaalleen taisi puottaa ja vähän ehti ravistella, mutta ei paha siihen nähden, ettei palautusmatka ole ollut noinkaan pitkä meidän treeneissä.

Markkeerauksissa meinasi loppua neidin maltti ja varaslähtöjä tuli yks jos toinenkin. Är ja mur. Enpä tiennytkään, että meillä on tuommoinenkin ongelma, sillä itseksemme reenaillessa tuota ei ole ilmennyt pitkiin aikoihin. Mutta kyllä Vilma teki hyviäkin suorituksia ja ensimmäistä kertaa kakkosmarkkeerauksia ja näytti se muistavan. Ehkä siellä pienessä pääkopassa onkin jotain aivotoimintaa ;)

Mintun treenien seuraaminen oli opettavaista. Ai tuomoistakiko nämä nuoret voisi osata, öööh :D Nemo oli perus mies. "Kyllä minä tiedän, miten tämä tehdään" ja lopulta kuitenkin nainen päätti ;) Markkeerauksissa Nemo oli ihanan maltillinen ja suitsait damit oli tallessa. Ihana jätkä <3

Illalla sekä hovineitiä että koiruutta hymyilytti. On se yhdessä touhuaminen kivaa! Ja edellisen päivityksen ongelma on tipotiessään ainakin hetkeksi. Meillä on hirmuisesti treenivinkkejä, jotka vie meitä eteenpäin. Ihan hykerryttää :) Mutta kuvia ei ole.. VETTÄ SATAA JATKUVASTI!

Sairauskertomusta ja treenin puutetta. Siitä on meidän kesä tehty!

Taas on tovi kulunut sitten viime päivityksen. Myyn tilanne on vielä avoin, sillä kontrollissa ei olla käyty. Siinä mielessä hyvä, ettei kontrolli näyttänyt tarpeelliselta heti ab-kuurin päätteeksi. Eilen kuitenkin tehtiin ikävä pisulöydös eli huomenna luvassa ajanvarausta eläinlääkäriin, huoh. Ihan ongelmitta ei olla selvitty eilisenkään asti, sillä ab-kuurin aikana Myyn ruokahalu oli huono ja oksennuksia löytyi vähän väliä. Onneksi ruokahalu on nyt palautunut ja oksentelu loppunut. Mahdollisimman runsas nesteytyshän on Myylle ensiarvoisen tärkeää ja niinpä vihdoin ja viimein sain hommattua kisuille vesiautomaatin. Vekotin on aikamoinen hitti kattimattisten mielestä ja harmittaakin, kun en ole ostanut sitä aiemmin. Ai niin viime päivityksestä jäi mainitsematta, että epäilläänhän Myyllä kasvaintakin, kun ihossa on jokin epämäärinen näppylä jota ak:n piti seurata. Ongelmana vaan on, etten ole vielä tähän päiväänkään mennessä löytänyt kyseistä näppylää etsinnöistä huolimatta.

Nyt kun pääsi sairasteluista kirjoitteleen, niin laitetaanpa muistiin myös Muusan sairauskertomusta, jota en kylläkään ihan prikulleen muista (muori korjatkoon pahimpia asiavirheitä). Muusaahan on hoidettu useiden kuukausien ajan anaalirauhasvaivojen ja pepussa olleen ajoksen vuoksi. Ab-kuureja on mennyt muistaakseni kolme tämän nykyisen lisäksi, eikä anaaleja onnistuttu tyhjentämään kivuliaista punktioistakaan huolimatta. Niinpä paikallinen eläinlääkäri konsultoi Oulun kollegaa, joka suositteli anaalirauhasten poistamista. Niinpä poppoo kurvasi Ouluun Lakovaaran vo:lle ja hyvä niin. Ilkka oli heti todennut, ettei kyse ole anaalivaivoista, vaan todennäköisimmin tyrästä. Leikkauspöytä siis kutsui Muusaa joka tapauksessa. Dg tarkentuikin juuri Lakovaaran epäilemäksi perineaalityräksi, jonka ympärille oli kerääntynyt kahden nyrkin verran rasvakudosta (yök). Operaatiossa poistettiin toinen anaalirauhanen, mutta toista ei ollut syytä poistaa. Nyt Muusa on toipilas ja 13. päivä tulee ilmaiselle kontrollikäynnille. Milloin elänlääkärissä käynti on ollut ilmaista!?! Piste Ilkalle ja piiiiitkä miinus kotikonnun keikkaeläinlääkäreille, jotka eivät osanneet diagnosoida, murh. Onneksi olivat kuitenkin suositelleet laihdutusruokavaliota, jolla Muusa nyt on ja paino on laskusuuntainen. HYVÄ HYVÄ!

Vilma sentään on terve (koputetaanpa puuta). Treeniohjelma vaan on ollut taippareiden jälkeen hyvin köykäinen, vaikka intoa olisi ollut. Tuli vaan joskinlainen tenkkapoo, kun ei tiennyt mitä treenata ja miten. Tavoite on siis hukassa! Ollaan touhuttu vähän sitä sun tätä ja nimenomaan vähän. Tänään harjoiteltiin lähihakua kanipalloilla ja linjoja dameilla. Lähihaku meinasi alkuun laajeta hauksi, mutta palautuihan se homma mieleen ja kaikki pallot löysi takaisin laukkuun. Linjan päässä oli useampi dami ja vaihto oli kielletty. Ensimmäisellä linjalla Vilma oli jo vaihtamassa ja pisti hovineidin jalkoihin "vauhtia". Seuraavien kohdalla olikin jo selvää, että tuoda piti eka valinta. Pitihän sitä lopuksi vielä pari vesinoutoa tehdä, että pääsi koira viilentyyn. Ai kun oli kivaa! Ollaan muuten päästy ravistelusta kesken noudon. Jotain edistystä sentään :) Hirmunen hinku olisi kokeileen, mutta lähiseudulla on enää niukasti kokeita jäljellä, eikä me vielä edes olla valmiita ALO-luokkaan, mutta aina vois kokeilla.. ;) No oiskohan meille riittävä tavoite tälle vuodella noutaa niitä sorsia. Velimiehellä on kaverinsa kanssa jo melkoisia suunnitelmia sorsastuskauden varalle ja kuulostaa vähän sille, että siellä suunnalla on luottoa Vilmaan enemmän kuin minulla :D Jännityksellä odotetaan!

Kevättä rinnassa!

Viime viikolla karvalaumamme koki piikkihyökkäyksen ja "avot" rokotukset ovat taas voimassa seuraavan vuoden. Ennen klinikalle menoa ehdin luoda mielikuvia kauhun hetkistä odotusaulassa, mutta yllättäin kaikki meni varsin mallikkaasti monenlaisista häiriöistä huolimatta. Vilmalla oli kaikki OK perustarkastuksessa. Nuuskun hammasrivistöstä löytyi hammaskiveä, mutta ei vielä haittaavassa määrin. Myytä sen sijaan odottaa uusi reissu ja hammaskiven poisto. Testasimme jälleen uuden eläinlääkäriaseman ja positiivinen mielikuva jäi, mutta ei ole vielä Raimoa voittanutta.

Äffäläisiä

Kuva: Tiina Pikkuaho

Viikonloppuna osallistuimme Vilman kanssa Filureiden flattitreffeille. Mukana oli sekä F- (Nemo, Väiski, Minttu, Marge ja Vilma) että V-pentueen (Topi, Jippo, Helmi ja Iita) jengiä ja tietysti Viivi-äippä + Iitu- ja Lempi-tädit. Hengailun ja kirmaamisen lisäksi ohjelmaan kuului monenlaista nometreeniä. Vilman kanssa on tehtävä vielä paljon töitä, että päästäisiin lähellekään sisarusten osaamista. On ne vaan taitavia, niin koirat kuin ohjaajatkin! Mutta oli meilläkin onnistuneita suorituksia kaiken sen muun toheltamisen joukossa ;) Edelleen tavoitteena on käydä tänä kesänä kokeilemassa taippareita eli ei me vielä näin alkumetreillä luovuteta! Vilman kehitysalueita on ainakin seuraaminen, itsenäinen riistan ylösotto haussa ja tarkempi markkeeraus. Omat kehitysalueet ovat ne samat vanhat eli johdonmukaisuus ja nopeampi reagointi / puuttuminen ei toivottuun toimintaan.

 

Vilma & lokki 

Vilma & tavi

Vilma & pyy

Kuvat: Tiina Pikkuaho

Ensimmäiset näyttelyt häämöttää, eikä seisominen vieläkään luonnistu. Argh! Jotainhan minun täytyy tehdä väärin, sillä harjoiteltu on.. niin kuin myös trimmaamista, öhöm. Sakset on minulta nyt pannassa ja toivotaan, että Vilman karvat ehtisi vähän kasvaa ennen h-hetkeä. Varasin Vilmalle myös trimmausajan. Jospa ammattilainen saisi siistittyä tunarointiani :D

Eilen käytiin Vilman kanssa ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Nätistihän se tyttö ravasi ainakin nyt kun ketään ei tullut vastaan. Hankintalistalla täytynee lisätä pyöräilytalutin turvallisuuden lisäämiseksi. 

On se ihana kun kesä tulee, niin päästään harrasteleen enemmän! :)

Mihin se meni?

..siis se loma, jonka aikana piti tehdä suursiivous ja tehotreenata koiruutta. Puff katosi! No käytiin me alkulomasta Jäälissä lenkkeilemässä ja tehtiin ihan hurjan pitkiä linjoja. Loppu se hykertely, ne oli pitkiä.. meille! :D Pääsiäisen aika vietettiin sitten Kuusamossa. Oli ihana päästä lenkkeileen lähisuolle ja jäälle. Polvi vaan teki tepposet ja rajoitti menoa. Pitäis vissiin katsoa eteensä ja varoa kuoppia. Karvakorvien menoa ei montut hidastanut. Ulkoillessa tehtiin muutamia pidempiä linjoja. Häiriöt näkyvät edelleen lähinnä palautuksissa eli dami tippuu jalkoihin, vaikka keskenämme harjoitellessa Vilma tulee ainakin pääsääntöisesti nätisti sivulle ja kiitoksesta vasta luovuttaa. Nyt mietityttää pitäisikö vaatia enemmän vai jättää asia vähemmälle huomiolle ja lisätä hiljalleen häiriöitä treeneihin. Korjautuisikohan sillä? Kyllä koiraharrastus on melkoista tiedettä :)

Pitkänä perjantaina kävimme taas ampumaradalla, kun velimies kävi kohdistamassa uusia kiikareitaan. Saaliiksi saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Totuttelua paukkeeseen ja hirmu hyvää passiharjoittelua. Täytynee mainostaa, että ak. ampui ensimmäistä kertaa elämässään kiväärillä, kun impparia ei lasketa ja molemmilla laukauksilla olisi kuulemma teeri tippunut (kohteena oli siis teeritaulu). Sen verta hidasta hommaa taisi kuitenkin olla, että koko mettän linnut olisi paennut ennen laukausta :D Velimies yrittää tartuttaa mettästysintoaan ja houkuttelee lupien hommaamiseen. Öh, eiköhän ensi syksy mene koiran ohjaajana. Ei voi kuitenkaan sanoa ei koskaan.

Lauantai oli mökkipäivä. Irnillä oli yksityiset pilkkikilpailut, joista tosin myöhästyimme. Reissun aikana kävimme tekemässä pikku treenit. Pari markkeerausta, linja ja pysäytys & taakselähetys. Muuten ok, mutta Vilma markkeerasi ensimmäisen heiton ihan minne sattuu. Pitäisi vissiin harjoitella enemmän. Kohokohta oli kuitenkin makkaranpaisto ja tietysti V sai osansa. Koiruuksia mökillä oli yhteensä kuusi kipaletta ja immeisiä ehkä 20+. Vilskettä siis piisasi :) Kamera oli autossa, eikä ottanut itsestään kuvia, tollo!

Maananaina alkoi arki ja ak. palasi töihin. Kotona ollaan treenattu tottelavaisuusjuttuja ja näyttelyitä varten, jonka osalta kaikki on ihan hakusessa. Seisominen on mitä sattuu ja melkeinpä ainoita tilanteita, joissa Vilman häntä vaipuu alas. Juokseminen on yhtä pomppimista ilman ns. hirttämistä. Lupaavalta näyttää! Ja suunnitelmat vaivihkaisesta "näyttelyuran" aloittamisesta ovat kariutuneet. Näyttää siltä, että koko suku on saapumassa paikalle ja pikkulinnut lentelee Oulusta saakka :D Täytynee ottaa käyttöön Leijonakuninkaasta opittu ja hyväksi todettu motto "hakuna matata!"

Eilen käytiin kasvattajan nome-treeneissä. Sää ei enää suosinut ja Jäälin ihana hanki oli vaihtunut loskaksi. Oppi nro 1: Laita kumpparit jalkaan. Kotiin palatessa sukissa ei ollut enää yhtään kuivaa kohtaa, lits läts ja plöts. Treeneissä harjoiteltiin Vilman kanssa seuruuta, hakua ja riistalla noutoa. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, mutta vaatii edelleen työtä. Menee ok tasolla siihen asti kunnes näköpiiriin tulee jotain aivan ihanaa kuten esim. Kaisu kanafiletäti tai iki-ihana kasvattaja Tiina <3 Haku on Vilmalle vielä oudompi homma ja alkukankeutta oli ilmassa, mutta kyllä niitä dameja lopulta löytyikin. Riista vielä mietityttää, mutta kyllä se lokki, varis ja korppi sieltä lopulta tuli. Ah, minun noutaja *kyynel silmäkulmassa* ;)

Sitten pari kuvatusta ihanaisesta Emmasta, joka on ainakin vielä uskomattoman kiltti, mutta silti pentumaisen leikkisä ja utelias pentu.

Ja hei vielä yksi tärkeä juttu. Kennelliitosta on tullut terveystulokset ja priimaa pukkaa! Sama homma Minttu- ja Marge-siskolla. Muiden sisarusten tuloksia vielä jännitetään ja pidetään peukut ja pottuvarmaat pystyssä. 

Jokohan tämä riittäisi.. Paha tapa kirjoittaa piiiitkästi ja harvoin :D Ai niin ja blogi on tosiaan ollut yksityinen pienen kevätremontin vuoksi. Vieläkään en ole tyytyväinen eli voipi mennä taas jossain vaiheessa kiinni, kun tai jos jaksaa muokata.

Touhukatsausta ja terveystutkimuksia

Torstaina nappasimme Vilman kanssa siskonpojat autoon ja suuntasimme nokan kohti pohjoista. Treenisuunnitelmat meni mönkään, sillä riista olikin jäänyt metsään ja pakkasessa odottavia taveja en raaskinut vielä sulattaa. Odotelkoot siellä lähemmäksi sorsastuskauden alkua. Onneksi damit oli mukana!

Pääsimme moikkaamaan suvun uutta tulokasta, Emmaa. Nätisti Vilma osasi pienokaiseen suhtautua, vaikka olihan tuommoinen iso musta jättiläinen aika pelottava pikkuisen näkökulmasta. Tai no jättiläinen.. kun perheessä on kaksi leonbergiä, niin jättiläiskategoriaan on pikkuisen suuremmat vaatimukset :)

Pikkuneiti n. 11vk.

Maanantaina tokoiltiin kolmatta kertaa Oulun koirakoulussa. Harjoiteltiin aiempia liikkeitä ja uutena juttuna seisomista. Milloin Vippu on muka senkin oppinut niin hyvin kuin se treeneissä sen veti.. Kuka on salaa kouluttanut koiraani?! No ehkä se oli sattumaa ;) Treenien alku ja loppu on meillä edelleen melkoista showta. Oman porukan treenaajille täytyy ilmoittaa "MÄÄ TULIN!" ja seuraavan ryhmän koirakoille "HEI, MÄÄ OON TÄÄLLÄ!". Mutta itse treeneissä Vilma keskittyi aiempaa paremmin meidän yhteiseen tekemisiin ts. miten saada ihania herkkuja. 

Keskiviikkona käytiin treenaamassa nomea. Ennen harjoituksia Vilma pääsi juoksenteleen iki-ihanan äipän, Minttu-siskon, Sylvi-ottosiskon ja Helmi-siskopuolen kanssa. Äiskää piti vähän ärsyttää tunkemalla kieli kohti kitalakea ja Helmin kanssa surffailtiin samoilla aalloilla. Olihan se lystiä! Itse treenit meni meidän mittapuulla ihan hyvin. Yhteistyötä parannellaan, palautuksia hiotaan ja ak.:n ohjaustaitoja koulitaan vähän järeämmällä kalustolla niin avot! :D Itse olen erityisen tyytyväinen siihen, ettei Vilma jatkuvasti roikkunut narun jatkeena, vaan osasi ajoittain jopa seurata nätisti. Onki sitä harjoiteltu..

Eilen oli huisin jännittävä päivä, kun Vilma kävi terveystutkimuksissa. Alkutilanne odotustilassa oli katastrofaalinen ja käytöstavoista ei ollut haisuakaan. Pikkusen taisi ak:n poskia punoittaa ja ärräpäät pyöri pääkopassa. Onneksi päästiin VIP-tiloihin, niin sain täytettyä vaaditut paperit ilman suuria ongelmia. Mutta itse tutkimustilanteessa Vilma kaivoi sädekehänsä esiin ja käyttäytyi varsin mallikkaasti. Siis jo ennen sitä  nukutusta ;) Tutkimustulokset oli lupaavat: silmät ok ja polvet 0/0. Lonkista ja kyynäristä odotellaan Kennelliitton virallista lausuntoa, mutta alustavasti nekin näytti hyvältä. Pidetään peukut ja pottuvarpaat pystyssä. Painoa rimppakintulla on vaivaiset 22kg.

Juhlahumua!

Tänään on juhlittu F-pentueen synttäreitä eli teinit on jo 1-vuotiaita! Vilman päivään on odotetusti kuulunut vähän luksusta; mm. extra pitkä metsälenkki, iskältä saatu jalkapallo ja monenmoisia herkkuja mm. maksalootakakku ja makoisa rustoluu, namsk! 

  Synttärisankari

Päivän kuitenkin kruunasi Oulun koirauimalassa polskuttelu siskojen Mintun & Margen kanssa. Bileisiin osallistui myös Viivi-äippä, Iita-mäykky ja flattitädit Selma & Hellevi. Hauskaa oli ja kaikki uiskenteli reippaasti ja vesi roiskui. Ne vaihtovaatteet tosiaan olisi ollut hyvä idea!

 KUVA: Tiina Pikkuaho. Vilma polskuttelee.

Toivottavasti kaikilla muillakin sisaruksilla oli vähintään yhtä hauskat synttärit. Vilma lähettää onnittelut flattipusujen kera! MUISK!

Koiruusarkea

Ihan näin aluksi on hyvä todeta, että meille kuuluu ihan perusarkea. Ehkäpä siitä syystä päivitykset on jäänyt taas vähemmälle. Treenaamassa ollaan käyty Vilman kanssa aina mahdollisuuksien mukaan. Viime viikolla pääsimme mukaan sekä keskiviikon nomeiluihin että lauantain tokoiluihin. Meidän taso on ollut hyvinkin aaltoilevaa. Jotkut jutut sujuu kohtuu hyvin ja toisissa on huimasti petrattavaa. 

Keskiviikon treeneissä avainasemassa oli lähialueen hallinta. Ei meidän vahvinta alaa! Sitä sitten käytiin sunnuntaina treenailemassa yliopiston parkkiksella keskenämme ilman häiriötekijöitä ja ak.:n mantrana toimi "ole selkeä, pidä hihna löysällä, ole selkeä, pidä hihna löysällä". Harjoittelimme myös suuntia ja lopuksi Vilman lempparit pari "pitkää" linjaa. Sää ei sunnuntaina mieltä hivellyt, mutta koiruuden menoa se ei haitannut. Kysypä flatilta haluaako se reenata, vaikka lunta tupruttais vaakatasossa ;)

Lauantain tokoilu tapahtui sisätiloissa. Meillä menee aina tovi aikaa yhteistyön herättelyyn ennen kuin Vilma tajuaa, ettei kyse ole yltiöpäisestä rymyämisestä toisten nelijalkaisten kanssa. Kontaktiharjoitukset on meille ihan pakollisia aluksi tai muuten voi heittää siltä päivältä hanskat tiskiin. Ja kyllähän se Vilma jokatapauksessa vielä ilmaisee mielipiteensä, jos pitäisi malttaa olla vaan tekemättä yhtään mitään. "TYLSÄÄ! Nyt tehdään jotain kivaa!" Mutta ehkä tältäkin osin on tapahtunut pienen pientä edistystä tai sitten se on vaan ak:n toiveajattelua :D Kotiläksyt on ollut itselle aina myrkkyä, mutta vihdoinkin koiraharrastuksen myötä tulee läksyjä joita on mukava tehdä. Silti sama vanha kuvio toistuu.. Rästejä on paljon! :P

Tokoilun lopuksi kasvattaja otti osallistujista valokuvia. Mukana oli siis flattejä ja mäykkyjä. Marge-sisko ja isosisko Iita pääsivät kaverikuvaankin, mutta Vilma ei ollut vielä valmis jakamaan huomiota ;) Huippuhauskaa oli päästä rymyämään Margen kanssa. Iitakin oli ihana, mutta isosiskon edessä piti olla vähän kunnioittavampi. Madam!

Tässä meidän karvattomasta rimppakintusta seisomakuva:

 Kuva: Tiina Pikkuaho

Pääkuva:

Kuva: Tiina Pikkuaho

Mitäs vielä.. Ollaan käyty lähiaikoina muutamaan otteeseen koirapuistossa. Nykyisin tulee mentyä koirapuistoihin suurella varauksella ja tsekattua ketä puistossa on paikalla. Semmoisia kauhujuttuja on tullut kuultua, hui! Mutta haluan kuitenkin, että Vilma pääsee tutustumaan monenlaisiin koiruuksiin. Kivoja kavereita onkin tullut vastaan! Pientä ihastumistakin on ollut ilmassa. Meidän teini taisi tykästyä flattiherra Heppuun ;) Piti äipän varoitella tyttöä isoista pojista. Koiruuksien toimintaa on jännä seurata. Toisten kanssa leikki alkaa samantien. Toisten edessä madellaan ja lipsutellaan. Toisten kanssa painitaan ja toisten kanssa juostaan kilpaa. Pienten kanssa makoillaan ja annetaan rymytä päällä. Haukkuminen ei ole yhtään kivaa. Haukkuvien koirien väliin pitää mennä ja houkutella toinen osapuoli leikkiin. Vilma on siis edelleen melkoinen mielistelijä. 

Lähitulevaisuus tuo tullessaan ainakin Vilman 1v. synttärit. Treenauksen osalta muutoksia tuo kuuden viikon kerta per viikko TOKOilu Oulun koirakoulussa 27.2. alkaen. Lisäksi jatkamme kasvattajan treenejä  aiempaan tapaan unohtamattakaan omatoimisia kotiläksyharjoituksia ja muuta koiramaista touhuilua. Kaikki tämä maustettuna kissamaisella laiskottelulla. Siihenpä se vapaa-aika meneekin :)

Viluisia kuulumisia

Viikonloppu meni "siperiassa" lähes -35 asteen pakkasessa. Mittarilukema polki jalkoihinsa suuret suunnitelmat Vilman ja Pepin ensitreffeistä. Pepillä kun ajoviettiä riittää ja niinpä vaarana olisi ollut monien tuntien ajo moisessa säässä. Ei kiitos! Mutta Muusan kanssa oli lystiä ja iltaunet vieräkkäin oli hellyttävää katsottavaa. Jokseenkin ärsyttävää oli Vilman pyrkimys pomottaa Muusaa, eikä toinen ollut moksiskaan.

 Peppi kameraan jo hieman tottuneena. Ei ole tytsy vielä linssiludeksi oppinut, mutta vielä ehtii! :)

Toissa viikolla kävimme kasvattajan opissa ja kotiläksyjä tuli. Niinpä olemmekin harjoitelleet vaihtelevalla menestyksellä mm. pillipysähdystä, seuraamista ja sivulle tuloa damin luovutuksen jälkeen. Liian vähälle on jäänyt ollaöllöttämisen treenaus, mikä olisi Veelle ensiarvoisen tärkeää. Toki olemme käyneet mm. kaupan ja koulun pihalla seisoskelemassa/istuskelemassa. Voisipa koira oppia pelkän esimerkin avulla. Osaisin hyvin näyttää, miten ei tehdä yhtään mitään ;)

Viimeaikaiset metsäreissut ovat rajoittuneet meidän lähimetikköön sen jälkeen, kun auto jäi taas vaihteeksi jumiin ja omat keinot eivät riittäneet matkan jatkamiseen. Onneksi joku kiva traktorimies pelasti neidot hädästä. Toki omakin apujoukko oli hälytetty, mutta säästetään sen palvelus seuraavaan kertaan ;) Yli-innokas vekotinshoppailija veljeni oli heti valmis auttamaan uusissa hankinnoissa, ketjut, vinssi, maasturi jne. Jospa kuitenkin yritettäisiin pärjätä nykypeleillä ja käytettäisiin edes hitusen järkeä ajoreittien valinnoissa.

Kissat elelee entiseen malliin paeten kylmyyttä saunan lauteille, mistä onkin tullut niiden lempparipaikka. Syinä lienee juuri lämpö ja rauha. Myyllä ja Vilmalla on nykyään "pieniä" kommunikaatiovaikeuksia, mikä aiheuttaa lähes päivittäin melkoisen shown. Myyn "häivy" tarkoittaa Vilman mielestä "jee, leikitään". Erilaisia juttuja on kokeiltu moisesta touhusta päästäksemme, mutta vielä ei ole sopivaa keinoa löytynyt. Jatketaan harjoituksia.

Nyt päivitellään!

Aika valuu sormien lävitse, eikä blogikaan ole itsestään päivittynyt. Kumma homma! Mutta melkoisesti elämämme on muuttunut sitten viime kirjoittelutuokion. Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että Myy voi hyvin. Pitkän kaavan kauttahan se toipuminen sitten menikin. Liotusruoka ei siis tepsinyt vaan puukon alle katti joutui ja antibiootteja popsi kuurin jos toisenkin. Tuomiona on myös elinikäinen dieettiruoka, minkä pitäisi ehkäistä kivien uusiutumista. Toivoa sopii. Ruokatarjoilu on meillä jokapäiväinen show eri ruokavalioiden vuoksi. Ruokaa sinne ja ruokaa tuonne. Ei sinne! Omalle kupille mars! Kaikkeen tottuu.

Toinen merkittävä muutos on muutto uuteen ja ensimmäiseen omaan kotiin, minkä myötä ollaan saatu lisätilaa ja Vilperille oma pieni piha jota puutarhuroida. Vilma onkin erikoistunut maan mylläämiseen ja omenapuun oksien karsintaan, jippijaijee! ;) Kissatkin ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä mainiosti ja villit vinkeet ovat palanneet. Etenkin Nuusku saa iltaisin kunnon hepulikohtauksia. Silloin on parree pysyä pois tieltä.

Vilman kanssa hommat etenee treenimäärästä riippuen. Aina se vaan takaraivossa kolkuttaa, että pitäisi ehtiä enemmän. Voisiko jäädä opintovapaalle kouluttaan koiraa? ;) Kyllä sen huomaa, että näin pimeään aikaan mettä-/koulutus- reissut on minimissään, kun ak:n mielikuvitus kehittelee kaikenmaailman mörkösiä pimeällä kelillä ja valoisa vapaa-aika on vähissä. Mutta viime lauantaina me päästiin aloittelemaan näyttelyharjoituksia. Mukana olivat sisko Minttu, isosisko Helmi ja pikkumäykyt Sirkku & Messi sekä Iitu. Viivi-äippäkin oli mukana, mutta ei sen tarvinut treenata, kun se on niin hyvä :) Alkuunhan meidän tyttösen päässä kuului vaan priiii, täällä on kamuja, lääh lääh, leikitään! Mutta kyllä sieltä lopulta löytyi se ihanuus, joka jaksaa vähä keskittyäkin tekemiseen. Kotiläksynä meillä on seisomisharjoittelut. Ei uskoisi, että hännän huiskutuskin on hukassa! Mutta liikkeet on kuulemma hyvät, jes! Niin ja onhan meidän tytsy nyt trimmattukin ihan kunnolla. Älkää peljätkö, ak. ei ollut saksissa kiinni vaan kasvattajan kokemukseen luotimme.

 Ennen trimmausta

ja kampaajakäynnin jälkeen.

Hullutellen lomalla

Voihan perjantai! Viikko takaperin sydän muljahteli rinnassa, kun Vilma ontui aamulla oikeaa etujalkaansa. Tietysti ehdin manata kaikki maastoon lasinsiruja levittelelevät imbesillit, mutta yllättäin tassussa ei näkynyt/tuntunut mitään poikkeavaa. Onneksi Vilma pystyi jonkin verran jalalle varaamaan eli murtuma oli poissuljettu, mutta silti huoletti kun ei tiennyt mitä ihmettä oli tapahtunut, sillä vain kolme tuntia takaperin kaikki oli ollut hyvin. Tietysti ylihysteerinen ak. soitteli eläinlääkäriaikaa kun kipeän koiruuden katsominen teki niin pahaa, mutta tällä kertaa voisi sanoa, että onneksi seuraava vapaa-aika olisi ollut vasta seuraavalle tiistaille. Vilma siis pääsi lepokuurille ja illalla ontuminen oli vain ikävä muisto.

Lauantaina starttasimme kaaran kohti Kuusamoa ja aloittelimme kauan odotettua kesälomaa. Lauantai otettiin lunkisti, mutta sunnuntaina karvakorvat pääsivät kummitukseni mökille uimaan ja saivatpa osansa myös muurinpohjaletuista. Voi sitä riemua! Vilman kanssa tehtiin myös lähihakuharjoitusta kanipalloilla ja todettiin, että reeniä pukkaa vielä kun kolmesta kanipallosta vain yksi tuli takaisin. Mutta onhan se yksikin jo jotain :)

 

Maanantaina suuntasimme nokat ja kuonot kohti isäni synnynseutuja. Ehkäpä Vilmakin vielä oppii taikasanan Vuotunki, joka saa hännän pyörimään rupelin lailla. Reissussa koiruudet yrittivät kovasti tehdä osansa vattujen ja mustaherukoiden pominnassa, mutta omaan pussiinhan ne pelasi, nam nam. Tietysti päivään kuului uimista, kun järven rannalla kerta oltiin ja metsäretki totta kai! Meidän lisäksi metsäneläimet olivat liikenteessä, joista vastaan tuli useampia lintuja (teerejä?), poro ja jänöjussi. Poro oli Vilmasta aika jännittävä otus, iik. Päivän hyvä työkin tuli tehtyä, kun pöllö rukka oli jäänyt jumiin mansikkamaalle, jota ympäröi verkko. Ja mistä johtuu ettei kukaan aluksi meinannut uskoa, kun huusin, että siellä on PÖLLÖ!? Murh ;) Oli aika hienon näköistä, kun pöllö lopulta levitti pitkät siipensä vapauteen ja teki taivaalla aivan kuin kiitoskierroksen ennen metsään lentämistä. Meidän lintutietämyksellä eli ts. lintukirjaa selailemalla totesimme sen olleen suopöllön, ehkä.

Päivä oli pitkä ja koirien autossa viettämistä lepohetkistä huolimatta olivat ne illalla ihan rättipoikkiväsyneitä kuten kaksijalkaisetkin. Mutta Vilma oli lisäksi kuuhullu! Oli aika spookya, kun ikkunasta möllöttää täysikuu ja koiruus tuijottaa katon nurkkaan missä ei näy mitään ja juoksee sitten vikisten pöydän alle. Oliko kummitukset liikenteessä? ;) Kyllä oli koiran aika mennä häkkiin nukkumaan. 

Velipoika oli hankkinut metsästyskortin ja pitihän niitä sorsia käydä alustavasti pongailemassa veneestä käsin. Samalla Vilma pääsi harjoittelemaan veneessä olemista. Saimmekin todeta, että rohkeutta on riittävästi, mutta kun paikallaan vielä oppisi pysymään. Neiti kun keksi, että aaltoja on tooosi kiva yrittää napata kiinni. Ei ole pikkuneiti turhalla järjellä pilattu.. Miten se menikään - koira kuin omistajansa.

Touhuamisen lisäksi maltti oli treenauksen alla niin Vilmalla kuin Muusallakin. Ja jotta jaksoi riekkua, piti muistaa levähtää ja häkki oli tähän kyllä oiva apuväline. Ensimmäisenä päivänä kesti n. ½ h ennen kuin neiti hiljeni ja antoi myöten unelle. Nopeasti Vilma kuitenkin palautti mieleen, ettei häkissä kannata elämöidä.

Reissusta palattiin kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Vilma sai matkustaa ensimmäistä kertaa takapenkillä turvavöissä ja hyvinhän se meni, nukkua tursotti vaan. Ainoa ikävä puoli on, että Vilman oikeaan sisäsilmäkulmaan on sattunut jotain. Todennäköisesti jokin elukka pistänyt. Huomautukseksi voin sanoa, että eläinlääkäriin ei ole soiteltu eli seurataan nyt maltilla ;)

Eilen oli sitten tokotreenit. Harjoittelimme kontaktia ensin paikallaan ja sitten kun se sujui niin liikkeessä peruuttamalla. Sitten oli myös damitreeniä, mikä ei oikein sujunut keneltäkään. Minttu-siskon olisi pitänyt tulla näyttämään taitonsa, mutta se oli jo isojen puolella! :) Kotona ollaan yritetty damin pitämistä harjoitella ja ollaan jumituttu siihen vaiheeseen, että dami vaan käväsee suussa. Lohdutukseksi ei kuulemma olla ainoita, joilla pitämisen oppiminen ei ole salaman nopeaa. Onhan tässä aikaa harjoitella. Sitten me harjoiteltiin myös seisonnasta maahanmenoa, mikä Vilmalta sujuu apujen kanssa hyvin. Ja mikä tärkeintä opettelimme odottamaan!

Paluu kuvioihin.

Blogi on uupunut kesähelteistä, mutta jospa se taas näin syksyn tullen virkoaisi, kuten kirjurillekin ruukaa käydä ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä - syksy <3 Kaikkia viime päivityksen jälkeisiä tapahtumia ei voi millään muistaa, mutta ainakin hammaskeiju on vieraillut useaan otteeseen ja lopulta kaikki kulmurit irtosivat ilman eläinlääkärin avustusta. Hampaat näyttävät sojottavan myös ihan oikeaan suuntaan eli turhaa panikointia ak:lta.

 23.-24.7. Filurin F-pentue kokoontui mökkimaisemiin. Valitettavasti kaikki eivät päässeet osallistumaan, mutta mukana olivat Minttu, Marge, Nemo, Vilma ja vierailevana tähtenä Sylvi. Touhua ja vauhtia riitti. Treenaaminen kuului tietysti viikonlopun ohjelmistoon leikin lisäksi. Ihan uusina asioina tuli veneeseen, lokkiin ja kaniin tutustuminen. Veneessä Vilma pysyi rauhallisena, vaikka kaisloja olisi ollut mukava välillä nyppiä. Odottamista Vilma sai harjoitella paljon ja se on kyllä heijastunut arkielämäänkin. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvät fiilikset ja yskä!

Viime lauantaina Vilpulla iski identiteettikriisi, kun luuli raukka olevansa pystykorva. Neiti nimittäin haukkui metsälintuja puuhun säikäyttäen ak:n pahan päiväisesti. Ei se haukunta, vaan lintujen kuhahdus puihin. Rytmihäiriöitä!

Tänään treffattiin Viivin, Mintun ja Nemon kanssa pitkästä aikaa. Ja tällä kertaa vauhtijoukkoon kuului myös Merlin. Olipa kyllä hauska nähdä tuota valloittavaa "sinistä" pentua. Tällä kertaa kamera oli jopa mukana! Mutta kuka on kuvassa?

Jussizembalot

Meidän poppoon tiet erkanivat juhannuksen ajaksi, sillä kisut jäivät muorin ja vaarin hoidokeiksi siksi aikaa, kun lopun konkakkaronkan kanssa suuntasimme mökkeileen. Yhteinen tekijä reissun jälkeen oli mieletön väsy ja tuntuupa toipuminen olevan vieläkin hieman kesken, mutta olihan meillä kivaakin vesisateesta huolimatta. Vilma sai mm. uiskennella järvessä ja pomppia metsässä. Pari noutoharjoitustakin mahtui viikonloppuun. Ensimmäisellä kerralla dami palautui hienosti, mutta toisella kertaa ylläripylläri dami ei kiinnostanutkaan ei sitten tippakaan. O-ou! Kontaktiharjoituksia tehtiin myös aina väliin. Saipa pikkulikka sitten aiheutettua ak.:lle sydämen lisälyöntejäkin tekemällä pikku katoamistempun. Oli tollo lähtenyt erään mökkiläisen perään omatoimiselle lenkille sillä aikaa kun ak. oli uppoutunut harjaamaan Nipsu-lapinkoiran valtavaa karvapehkoa. Toiset taas olivat mukamas nähneet koiruuden painelevan rantaan ja yrittäneet huudella sitä sieltä pois.. Onni onnettomuudessa tyttö oli turvassa, vaikka monenmoiset kauhukuvat välähteli jo mielessä. 

Juhannusneito

Viikonloppuun mahtui myös leikkiä Muusan kanssa ja hyvinhän koiruuksilla edelleenkin käyttää. Yöunet vaan olivat tällä reissulla aiempaa levottomampaa sorttia. Kissat olivat olleet helppoja hoitolapsia, mutta näyttivät oikeat karvansa samointein, kun palasimme mökkireissulta. MAAAUUUUUU!! MOUUUUUU!! Ihanaa. Automatkat sujuivat eläinkatraan osalta moitteetta. Vilmakin on helppo matkalainen, sillä ei pode pahoinvointia ja nukkuu suurimman osan matkasta.

Eilen sitten aloiteltiin porukassa toko-treenejä. Hoh hoijakkaa! Toivotaan, että tarina etenee Ruman ankanpoikasen tapaan. Ei siis luovuteta, vaan käydään tukiopetuksessa. Ja nyt saa nimenomaan ak. katsoa peiliin. Miten saada tekemisen rentous myös yhteistreeneihin? No helteisen oppituokion päätteeksi oli kiva vähän remuta kamujen kanssa ja pulahdella uimaan. Vilma on muutes aika hyvä uimari!

Järkevä otsikko, jota ei vaan koskaan keksitty..

Nyt täytyy ihan miettiä, mitä olemme täällä touhunneet. Ainakin juhlahumua on ollut, sillä Myyllä oli synttärit - kuusi vuotta tuli täyteen! Kissojen kanssa jatkamme perinteistä keskustelua sapuskan muodossa maksettavista ikälisistä. Pikkuhiljaa tässä sovittelijaa kaipailtaisiin. Vilma on välillä pyrkinyt ratkomaan ongelmaa omalla tyylillään eli uhrautuvasti käy napsimassa napusia kissojen kupista, kun vartiointi sen sallii. Hierarkia on kuitenkin selvä. Kissojen ollessa kuppiensa läheisyydessä, ei Vilmalla ole kupeille mitään asiaa. Mutta jo on kissan nokka Vilman kupilla, kun siihen sapuskaa tupsahtaa ja tyttö vaan tuijottaa, milloin saa luvan syödä. Näiden karvakorvien touhuja seuratessa todellakin huomaa eron kissojen ja koirien ajatusmaailman välillä, jota seuraava lainaus kuvastaa:

"Koira: Ne ruokkivat minua, rakastavat minua ja pitävät huolta minusta: niiden täytyy olla jumalia!
 Kissa: Ne ruokkivat minua, rakastavat minua ja pitävät huolta minusta. Minun täytyy olla jumala!"

-Tuntematon-

Sapuska-asioista sen verran, että talon emännäksi itseään tituleeraava henkilö on kunnostautunut hellan äärellä. Isäntä vaan ei ole ko. asiasta hyötynyt ja nyrpisteli vaan nokkaansa. Ranttu mies! Yrjölän puuroa on siis paisteltu. Yksi satsi kokeeksi ja maukkaaksi todettaessa kaksi seuraavana päivänä. Nyt on pakkanen sapuskaa pullollaan. Lihaa vaan joukkoon tarjoiluvaiheessa ja avot! Tällä siis vain monipuolistamme koiruuden ruokavaliota, mutta napuset on edelleen ruokavalion perustana.

Ja olemmehan käyneet pentutreffeilläkin! Mahtava näky, kun viisi flattilasta juoksee rykelmässä. Mukana siis Marge, Minttu, Nemo, Sylvi ja Vilma. Kuvia ei valitettavasti tältäkään reissulta, sillä sää oli suht vetinen. Lits, läts ja plöts! Tämähän ei perinteisesti vauhtia hidastanut. Enimmäkseen aika meni leikkiessä ja ihania metsänlöytöjä tehdessä. Kakkaa, jipii! Nam nam. Ja ripattihan se tuli, mutta onneksi ei kestänyt päivää pidempään. Kyllä me vähän myös opiskeltiin ja kokeneemmat jakoivat vinkkejä koulutukseen. Harjoiteltiin mm. pujottelua, joka meiltä meni noh.. se meni. Miten ihmeessä koira ottais kontaktia, jos emäntä työntää namia nokan eteen? Hahaa, kyllä mie kuulin, että Tiina asiasta huomautti, mutta pitkät piuhat ja asia loksahti vasta kotimatkalla :P Riistaakin päästiin moikkaan ja kyllähän se varis sieltä lopulta nousi. Muiden suoritukset meni meiltä aivan huti, sillä meidän piti jäähytellä kauempana. Vilma kun ruukaa olla vähä hottis. Mutta sanoisinpa, että kyllä sitä malttia on tullut ainakin hitusen lisää ja kontaktia ottaa edelliskertoihin nähden paremmin, vaikka työtähän tuolla saralla on vielä paljon.

Ollaan me asian eteen työskenneltykin. Aiempien juttujen lisäksi mettäreissuilla on Vilman mielestä tehty rikos. Hänet on julmasti köytetty puuhun kiinni vailla minkäänsortin oikeudenmukaisuutta. Ja Vilman mielipiteen on varmasti kuullut kaikki lähettyvillä ja vähän kauempanakin olevat. Kellosta en ole aikaa katsonut kuinka kauan haukkuminen/vikiseminen kestää, mutta ainakin se aika tuntuu piiiiiitkältä. Kerran taidettiin sopivasti häiriköidä Valkiaisjärvellä kultsujen treenejä, ups! ;) Rannalle mentäessä tavattiin jäähyllä oleva nuori kultuherra, jonka Vilma sai käydä pusuttelemassa. Porisemisen myötä kävi ilmi, että siellä oli meneillään kasvattajan treenit. Paukuttelu kuului ja riista lensi veteen. Vilmallekin hyvä harjoitus, sillä kävipä ilmi, ettei neiti ollut ainakaan kauempana kuuluvasta paukkeesta moksiskaan. Tapaaminen jätettiin lyhyeksi ja annettiin herrojen jatkaa viilentymistä.

No ollaanhan me käyty koirapuistossakin vähän uhkarohkeilemassa, sillä täyttä varoaikaa ei ole kulunut tehosterokotteesta. Ei vaan malttanut olla poikkeamatta, kun ohi oltiin menossa. Sää oli kuitenkin sateinen eli olikin odotettavissa, ettei tungosta tulisi. Mutta kylläpä sinne yksi kaveri eksyi eli 10kk:n ikäinen karkeakarvainen mäyräkoirapoitsu. Nuorisolla käytti leikki mainiosti. Mäykky oli vaan niin himpuran nopia, ettei hoikkelijalka tahtonut pysyä perässä :P Vaikka hauskaa olikin, niin kyllä me tuo koirapuistoilu aloitetaan varsinaisesti vähän myöhemmin.