Myy sairastaa vol.2

Vertauskuva viettää kissan päiviä on saanut meillä aivan uuden merkityksen. Se tarkoittaa mouruamista 24/7 (sallikaa pieni liioittelu tässä yhteydessä) ja pissaamista sinne sun tänne. Se tarkoittaa sitä, että ak. ja jäsen J treenaa hakua enemmän kuin Vilma konsanaan, pissapaikkojen hakua nimittäin. Aina hajun lähteen löytäminen ei ole helppoa, mutta matoista kannattaa lähteä liikkeelle. Vilma ei ole vielä kehoituksista huolimatta suopunut opettelemaan pissapaikkojen etsimistä ja ilmineeraamista kaksijalkaisille. Liian moukkamaista vissiin hänelle..

Myyn tuntien heti ensimmäisestä ohi pissaamisesta alkoi ak:lla hälykellot soida. Deja vu! Vastahan tässä tilanteessa oltiin ja eikun soittamaan aikaa eläinlääkärille. Aiemmista puheista huolimatta koin parhaaksi varata ajan jälleen eläinlääkäriasemalle, jossa Myytä on ennenkin samaisen vaivan vuoksi hoidettu, jolloin myös tiedot edellisestä hoidosta on helposti saatavilla. Ihan hyvä ratkaisu, sillä sattuipa eläinlääkäriksemme oikein mukavan oloinen ihminen. Ensimmäiseksi virtsarakko ultrattiin. Myy oli kiltti kisu ja antoi tehdä tutkimuksen ilman nukutusta tai suurempaa taistelua. Rakossa ei näkynyt kiviä, mutta aika paljon sakkaa ja rakon seinämässä A) runsas sakkakertymä, joka voi peittää allensa myös kiviä tai B) "näköharha" johtuen esim. ulostemassasta suolessa. Sakasta johtuen Myy jouduttiin kuitenkin nukuttamaan, jotta saatiin virtsa- ja verinäyte. Punnitus näytti ihan mukavia lukemia 4,33kg (ennen 5kg) eli paino on laskussa, vaikka ruokahalu on tallella.

Ensimmäinen puhelinsoitto saatiin eläinlääkäriltä jo eilen eli tutkimuspäivänä. Tuloksia ei ollutkaan vielä saatavilla, mutta pissassa oli näkynyt paljon kalsiumoksalaattikiteitä. Vajaa vuosi sittenhän Myyllä hoidettiin sekä kalsiumoksalaatti-, struviitti- että uraattikiviä, joista uraatti on kissoille harvinainen. Kuulemma dalmatialaisten vaiva. Tänään uusi soitto tulosten tiimoilta ja bakteerikasvustoahan sieltä pissasta myös löytyi, joten seuraavat pari viikkoa Myy on taas vaihteeksi antibioottikuurilla. Verikokeet puolestaan viestitti huolestuttavia asioita. Krea oli koholla, mikä voi viitata orastavaan munuaisten vajaatoimintaan. Onneksi Urea oli viitealueella (koputetaanpa puuta). Myöskin kalsium oli koholla. Mistä lie johtuen? Jatkosuunnitelmana on siis ruokavaliomuutos ja antibioottikuuri sekä kontrolli 4vk:n kuluttua. Jos oireet kuitenkin jatkuu vielä ab kuurin jälkeenkin, kontrolloidaan virtsa- ja verinäytteet + ultra jo kahden viikon kuluttua ja tehdään uusia suunnitelmia. Ruoka vaihtuu siis Royal canin renalista Royal canin Urinary sapuskaan, jonka pitäisi paremmin liottaa/ehkäistä juuri kalsiumoksalaatteja ja lisätä kissan juomista/virtsaamista, jolloin rakko huuhtoutuu paremmin. Toisaalta ruoka ei ennaltaehkäise yhtä hyvin uraattikiviä. Markkinoilta siis puuttuu sapuska, joka liottaisi/ennaltaehkäisisi kaikkia Myyn vaivoja, huoh. Päässä pyörii nyt vain ajatus: eihän taas leikkausta, eihän taas! Mitä se semmoinen kissan elämä on, jos joka vuosi joutuu leikkaukseen saman vaivan vuoksi? Pelkona on joutuminen vaikeiden päätösten äärelle. Melkein kuulen kuinka päässä ajatusrattaat raksuttaa, kerrankin..

Vääriin paikkoihin pissaamisen lisäksi Myyn käytös on muuttunut. Juuri tuo jatkuva aiemmin mainittu äänessä olo on suorastaan hermoja raastavaa. Onhan Myy aina ollut vaativa ja äänekäskin yksilö, mutta tämä kevät/kesä on ollut jotain aivan kauheaa. Alkuun luulin sen johtuvan siitä, kun kevät koitti, mutta ulos ei päässyt. Aiemminhan kissat köllötteli lasitetulla parvekkeella nautiskellen auringosta. Nyt ovet on pysynyt visusti kiinni lukuunottamatta niitä harvoja ulkoilureissuja hihnan nokassa tai lyhyitä karkureissuja. Hyi minua! Saamattomuuttahan se on ollut, kun en ole enemmän ulkoiluasiaan panostanut. Mutta liekö huutaminen sittenkin johtunut virtsatieoireiden alkamisesta?

Ei ole helppoa nämä "kissan päivät".