Tilanne 1-3..

..kulmurit johtaa. Mutta ensimmäinen sentään saatiin selätettyä tänään ja kaksi lonksuu jo lupaavasti. Josko tuota huomenna taas operoisi, kun tälle päivää Vilma on varmastikin saanut tarpeekseen hammaslääkärileikeistä.

Tältä näytti Vilman oikea alakulmuri vielä 13.7. Kantsii varmaan napata kuva isommaksi, jotta oikeesti erottaakin jotakin.

Mutta tänään se näyttää tältä. Aika härskin näköinen minun mielestä. Millanenhan purenta neitille on tulossa. Hiukka pelottaa, mutta mie oonki yhdensortin fanaatikko kun kyse on Vilpusta ;)

Mutta laitetaanpas lisää kuvia meidän tämän päiväiseltä metsä/uintireissulta. Retki tuli kyllä sekä koiralle että emännälle tarpeeseen! Ja kyllä, olen vihdoinkin keksinyt miten kamerallani (Canon EOS 500D) saa mustavalkokuvia. Pakko myöntää, että kuvatessa tuli kaipuu vanhaan hyvään aikaan ja pimiön punaiseen hämyyn. Voi sitä tunnetta, kun kuva alkaa hahmottua kehitealtaassa ja vielä kun huomaa sen onnistuneen. Eipä tule moisia fiiliksiä digikuvista.. Mutta onhan tämä nykyaika kätevää.

 

Yllä olevista kuvista voisi jopa kuvitella, että reissu olisi ollut hyvin seesteinen. Mutta kyllä suurin osa kuvista oli alla olevan kaltaisia, mutta vielä pahemmin epätarkkoja :)

Ja sitten vaihdettiin paikkaa ja mentiin polskimaan.. tai no toinen meistä jäi rannalle. Kumpikohan lie.. hmm..

 

Aamupäivällä kävin Oulun KV-näyttelyssä kuten aioinkin. Ei vaan mennyt ihan putkeen, sillä myöhästyin flattien kehän laidalta puoli tuntia. ARGH! Katsoin siis aikataulun väärin ja huomasin mokani hiukka liian myöhään ja eikun juoksuksi, että ehtisi nähdä edes lopun. Suomenlapinkoirienkin kehän laidalla tuli vietettyä hyvä tovi. Ihania nappisilmiähän ne on ja tuomari oli varsin fiksu tyyppi. "Sakotti" nimittäin liian paksusta turkista ja raskaasta rakenteesta, mutta antoi hieman myöten jos liikkeet olivat hyvät. Toimintaansa hän perusteli sillä, että suomenlapinkoira on työkoira ja toivoisi, että rotu säilyisi ulkoisestikin käytöön soveltuvana. Aplodit tälle!

Nyt kokkaileen Vilpun sapuskat loppuun. Tälle päivää on ehditty tehdä pari satsia Yrjölän puuroa ja nyt olisi tarkoitus soseuttaa keitettyä porkkanaa ja paprikaa. Saapa nähdä tuleeko maistumaan.. Ja sitten voisikin kysyä, että onko tässä maailmassa mitään syömäkelpoista, mikä ei Vilmalle maistuisi? :P

WANTED Hammaskeiju!

Nootteja on tullut yhdeltä sun toiselta laiskansorttisesta blogin päivityksestä. Täytynee myöntää, että raapustelu ei ole ollut tehtävälistan kärkipäässä. Mutta yritetäänpä nyt kelata aikaa hieman taaksepäin ja muistella, mitä on tullut touhuttua..

Toko-treeneissä on käyty ja kertaalleen jouduttu/päästy kasvattajan tuki- opetukseenkin. Oppiminen etenee hissukseen. "Vauhdin huuma" johtunee lähinnä ak. pitkistä piuhoista pääkopassa, mutta onneksi suunta on kuitenkin parempaan päin. Liian vähän on vaan tullut treenattua. Aivan liian vähän! Tokihan me päivittäin jotain harjoitellaan, mutta pitäisi lisätä vaihtelevuutta. Vilman ehdoton inhokki on sitominen kiinni puuhun/tolppaan. Jak jak jak! Moista kauheutta saattaa sattua ihan milloin vain. Ja mikähän on seuraus.. "Äippä älä, älä hylkäääää!!!" Verijälki on ollut suunnitteilla jo juhannuksesta lähtien, mutta niin se on vaan aina jäänyt. Muutenkin metsäreissut ovat olleet nyt minimissä jäsen J:n töistä johtuvan osa-aika autottomuuden vuoksi. Tylsää.

Vilman sisäsiisteyskin on ottanut hieman takapakkia. Kaikki näytti jo hyvältä, kunnes neiti alkoi pissaamaan karvamatolle, joka oli kuin ilmetty karvakorvien sisävessa. Niin monessa asiassa kuin Vilman ja Myyn ajatusmaailmat poikkeavatkin toisistaan, niin tässä asiassa neidit päättivät vetää samaa linjaa. Voitteko kuvitella mille ko. matto lemppas? Suosittelen kertomaan mielikuvanne ainakin kymmenellä, jotta päästään likellekään totuutta. Omatoiminen maton puunaus vain pahensi asiaa ja niinpä matto pääsikin kylpylälomalle. Katsotaan millaisena tulee takaisin. Myylle maton katoaminen oli jonkinmoinen sokki, mutta uusi kohde löytyi nopeasti ja oli kenties entistä ihanampi.. Vilman häkki makuupeteineen ja leluineen. Uujee! Voitte uskoa millainen "riemun kiljahdus" ak:lla pääsi yllättäessään mustiaisen itseteossa. ARGH! Mutta sitten meinasi iskeä hätä. Entä jos Myyn vääriin paikkoihin pissimisestä ei tule loppua? Mistä tämä yllättävä muutos voi johtua? Stressi, reviirisota, virtsatietulehdus, virtsakiviä? Pari päivää seurantalinjalla ja jos ei muutosta tule, niin eikun eläinlääkäriin. Mutta muutos tuli. Johtuiko päässä viiraamisen korjaantuminen uudelleen asennetusta Feliway-haihduttimesta & sumuttimesta, pissapaikkojen perusteellisesta putsaamisesta (etikka on pop) sekä pelletin ekstra siistinä pitämisestä vai mistä? Tiedä häntä, mutta onnellinen olen ettei moinen Myylle epätyypillinen käytös enää jatkunut ja Vilman pidätyskykykin on alkanut löytyä uudelleen.

Tänään tuli käytyä talkoohommissa KV näyttelyissä. Nuo parkkeeraushommat ei ole ihan minun vahvinta alaa, vaikka itse olenkin huippu parkkeeraaja.. köh köh ;) Mutta hengissä selvittiin äkäpussi-ihmisistä, lontoon puhumisesta ja vesisateesta huolimatta! Ok, suurin osa ihmisistä oli erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä, englantia on hyvä harjoittaa ja vesisade kasteli kasvimaan = ei tarvi itte vaivautua kasteleen. Mitä tuota sitten valitan? :) Suunnattomasti vaan harmittaa, että flattien kehä meni minulta huti, niisk! No huomenna sitten kehien laidalle tarkesteleen, millaiselta se show-maailma näyttää. Kotimatkalla poikkesin ensimmäistä kertaa Tassulan puodissa, jonka olemassaolo selvisi minulle aivan vastikään työkaverin puhuessa ko. liikkeestä. Mukaan tarttui hirssiä, tattaria, naudan jauhelihaa, lohta, sisäelimiä, naudan mahaa ja kissoille kahden sorttista omaa sapuskaa. Ihana putiikki! :)

Jäsen J:n kanssa havaittiin tänään Vilman kummallinen mutuuttava suun liike. Mitä se nyt syö?! Mielessä kävi mitä pahimmat vaihtoehdot, sillä onhan Vilma lahjakkaasti aloittanut tuhotöiden teon. Tähän mennessä saldona on yhdet Crocsi kopiot (ei suurta taloudellista menekkiä), erinäisiä postiluukusta ja oven alta pilkistäviä lehtiä (repisi edes laskuja!), nettijohto (ei kiinni pistorasiassa, huh) ja kännykkä (ostettu 12/2010 eli Vilman mukaan täysin OUT muodista). Suuhun kurkistuksen tulos oli yllättävä - TYHJÄ! Tilanne vaati tarkempaa tarkastelua ja kyllähän se syy selvisikin. Vilman kulmahampaat heiluu ja uudet on alkanut tehdä tuloaan. Yksikään hammas ei vaan ollut irronnut uuden tieltä, pahus! Siitäpä alkoikin operaatio kulmuri. Hampaiden heilutteleminen ei tuottanut tulosta. Siispä vetoleikkiä harrastamaan, mutta.. kun ei Vilma osaa leikkiä vetoleikkejä, niin sekin piti opetella (voin katua tätä oppituntia myöhemmin). Tulos O. Sitten salainen ase käyttöön.. kaapissa komeileva savustettu naudan luu. Saa nähdä tippuuko hampaat. Toivotaan näin. Lekurireissu siintää jo silmissä..

Mikään ei ole mahdotonta..

..ainakaan Vilman mielestä. Voihan olla, että ruokakuppiin on unohtunut edes yksi napunen tai voihan olla, että joku on lisännyt sen sinne ulkoilun aikana. Aina kannattaa tarkistaa! Mitäs muuta olemme tehneet kuin haaveilleet notkuvista herkkupöydistä..

No kisut on perinteisesti laiskotelleet parvekkeella, sohvalla, nojatuolissa.. ihan missä vain jos lämpöä ja pehmeyttä vaan riittää. Laiskottelun lepotauoilla on ehditty pientä piruuttakin tehdä. Myylle on maistunut kukat ja Nuusku edelleenkin kiusaa Vilmaa vaanimalla nurkan takana ja säikyttelemällä "hyökkäyksillään". Välillä sitten nuuskutellaan toisia nokat vastakkain. Myy antaa ymmärtää, että HÄN on liian korkea-arvoinen alentuakseen rahvaiden puuhasteluihin.

Perjantaina kävimme Vilman kanssa riekkumassa koiruuksien parissa. Tarkoituksena oli reenatakin, mutta hellesää rajoitti toiminnan vapaamuotoiseen telmimiseen ja uimiseen. Koirat ei pistänyt hanttiin. Kun virtataso oli notkahtanut edes hieman alaspäin, loppui lasten leikki ja isommat kävivät opintojen äärelle. Vilma sai harjoitella autossa odottamista. Ei tykännyt Vee ei ja sen kyllä kuuli! Pidetään treenilistalla. Kaiken huipuksi neiti lorotti autoon, mitä se ei olekaan vielä tehnyt. No nyt on. Onneksi automatot on keksitty ja siivousoperaatio oli helppo.

Sunnuntaina ak. kävi tutustumassa ensimmäistä kertaa NOME-kokeisiin. Onhan se aivan eri asia nähdä käytännössä, miten homma toimii kuin lukea siitä jostain. Hitusen meillä on Vilman kanssa matkaa moisiin suorituksiin ;) Mutta näin uunon silmin Vilmassa on kyllä potentiaalia. Kunpa vain emännästä voisi sanoa samaa - taitaa olla treenin paikka. Nyt kyllä tuli semmoinen deja vu! :P Kotiin palatessa koiruudesta näki, että virtasta oli kerääntynyt liiaksi ja metsäänhän se oli suunnattava. Harjoiteltiin samalla reissulla joitakin kotiläksyjä; kontaktia paikalla sekä kävellessä, sivulle tuloa ja paikallaoloa. Lisäksi tehtiin pari muistinoutoa, jotka sujuivat tällä kertaa varsin hyvin, vaikka palautukset ei aivan käteen asti yltänytkään. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, sillä Vilma odotti pienen avustuksen turvin lupaa ennen kuin ampaisi suoraviivaisesti damin luokse ja lainkaan epäröimättä lähti sitä palauttaan. Aiemmin Vilma on palauttanut damit käteen, joten toivotaan että ko. kerta oli joko koiran tai ohjaajan tilapäinen mielenhäiriö.

Eilen me sitten palattiin tokokentällä kasvattajan treeneihin ja onnistuimme jälleen järjestämään Vilman kanssa melkoisen shown. Mutta.. tällä kertaa tulee se mutta kohta. Me kehityimme! :) Mikään ei siis ole mahdotonta..