KAMU (1988-1991)
Pitkäkarvainen collie, tricolour
Kamu oli ensimmäinen koiramme minun elinaikana ja tuli taloon lähinnä siskoni toiveesta. Omat muistikuvani tästä karvakorvasta ovat hatarat. Jouduimmekin luopumaan kaverista aivan liian aikaisin, sillä jo 3-vuoden iässä Kamu sairastui ärhäkkääseen mahasyöpään, eikä mitään ollut tehtävissä. Jo alkujaan Kamu oli hyvin herkkämahainen tyyppi ja sairastumisen myötä osasi olla ärhäkkä, vaikka muuten lepponen tyyppi olikin ja varsinainen naistenmies, joka karkaili saman korttelin tyttö-collien luokse ;)
KITTY
Kitty oli toffeeraidallinen kotikissa, jonka siskoni toi tuliaisena ravireissulta. Persoonaltaan Kitty oli ihan mainio; utelias ja seurallinen. Pomppuvoimaa piisasi ja yksi hauska leikki olikin hyppiä magneetteja alas jääkaapin seinästä. Kitty oli myös noutava kissa, sillä se haki heitettyjä pullonkorkkeja. Tosin se palautti ne aina samaan paikkaan eli vanhempieni sängylle heitettiin korkki sitten mistä vain :) Kittystäkin jouduimme luopumaan ennen aikoja. Ulkokissan vaarat ovat suuret ;(
PUPPETS eli PUPPE
Puppe oli ruskea-musta raidallinen narttukissa. Luonteeltaan se oli hyvin pidättäytyväinen ja usein makasikin kuin patsas jossain korkeammalla ja seuraili ympäristön tapahtumia. Lyhytikäiseksi karvakorvaksi Puppe jäi, koska ei koskaan oppinut kunnolla sisäsiistiksi ja sisäkissa kun oli, niin vanhempani eivät jaksaneen kovin kauan moista katsella.. Eräänä päivänä Puppe oli poissa.
MASTER
Sano Matti vaan niin kuin kaikki teki. Matti oli ruskea-musta raidallinen kotikissa valkoisin merkein. Matti oli Pupen velipoika ja kattiset tulivat taloon yhtäaikaa - siskoni toimesta yllättäin. Persoonaltaan kissat olivat kuin yö ja päivä. Matti oli hellyyden kipeä ja seurallinen. Sen lempipuuhaa oli makoilla mahan päällä ja kehrätä ruttuuttaa. Alkujaan Matti oli sisäkissa, mutta loppujen lopuksi laajensi reviiriään myös ulkoilmaan. Se saneli myös Matin kohtalon, eikä Matti enää yhtenä päivänä hypännytkään ikkunalaudalle.
LULU (1994-2008)
White heat Rosita
Lulun muistelot ovat viipyneet ja syystä. Miten kirjoittaa lyhyesti niin suuresta persoonasta? Lulu tuli taloon minun pitkäkestoisen haaveeni myötä ja jo ensimmäisenä päivänä näytti luontonsa - rohkea seikkailija! Heti autosta päästessään tämä musta suomenlapinkoira alias karvapallero otti ja lähti tutkimaan uutta ympäristöä aina naapuripihaan saakka. Tietysti elimme sydäntalvea ja paksu lumipeite kantoi koiranpennun, muttei ihmislasta. Tällöin huutelin kovasti vielä "Essiä" rämpiessäni lumessa, mutta enemmistön päätöksellä nimeksi valikoitui Lulu. Rohkeuden lisäksi Lululla oli suuri, kaikille avoinna oleva sydän ja iloa sekä luottamusta täynnä olevat nappisilmät. Kiltteydestään huolimatta tämä neiti osasi pitää päänsä ja sen se teki pilke silmäkulmassa. Eräätkin hatkat ja tutkimusretket on koettu ja aina karvaturri oli yhtä iloinen jälleennäkemisestä. Vietti poroihin Lululla oli vahva ja sen kertoi jo ensikosketus poron hajuun. Myöhemmin neiti tavoitettiin ajamasta yksinäistä poroa tokkaan. Ei voi kuin arvailla, millainen työkoira tämä yksilö olisi ollut poromiehen käsissä. Lululla riitti tekemisen intoa ja se oli nopea oppimaan temppuja. Persous makupaloihin auttoi asiaa. Lyhykäisesti tiivistettynä Lulu oli oikea luonnonlapsi, joka reilun 13 elinvuotensa aikana jätti meille paljon tarinoita muisteltavaksi ja viimeisenä hyvänä tekonaan nukkui rauhassa ikiuneen kotonamme muiden herätessä aamulla uuteen päivään, yhtä ystävää kyynel silmäkulmassa muistellen.
MISSI (1993-2007)
LULU (1994-2008)
White heat Rosita
Lulun muistelot ovat viipyneet ja syystä. Miten kirjoittaa lyhyesti niin suuresta persoonasta? Lulu tuli taloon minun pitkäkestoisen haaveeni myötä ja jo ensimmäisenä päivänä näytti luontonsa - rohkea seikkailija! Heti autosta päästessään tämä musta suomenlapinkoira alias karvapallero otti ja lähti tutkimaan uutta ympäristöä aina naapuripihaan saakka. Tietysti elimme sydäntalvea ja paksu lumipeite kantoi koiranpennun, muttei ihmislasta. Tällöin huutelin kovasti vielä "Essiä" rämpiessäni lumessa, mutta enemmistön päätöksellä nimeksi valikoitui Lulu. Rohkeuden lisäksi Lululla oli suuri, kaikille avoinna oleva sydän ja iloa sekä luottamusta täynnä olevat nappisilmät. Kiltteydestään huolimatta tämä neiti osasi pitää päänsä ja sen se teki pilke silmäkulmassa. Eräätkin hatkat ja tutkimusretket on koettu ja aina karvaturri oli yhtä iloinen jälleennäkemisestä. Vietti poroihin Lululla oli vahva ja sen kertoi jo ensikosketus poron hajuun. Myöhemmin neiti tavoitettiin ajamasta yksinäistä poroa tokkaan. Ei voi kuin arvailla, millainen työkoira tämä yksilö olisi ollut poromiehen käsissä. Lululla riitti tekemisen intoa ja se oli nopea oppimaan temppuja. Persous makupaloihin auttoi asiaa. Lyhykäisesti tiivistettynä Lulu oli oikea luonnonlapsi, joka reilun 13 elinvuotensa aikana jätti meille paljon tarinoita muisteltavaksi ja viimeisenä hyvänä tekonaan nukkui rauhassa ikiuneen kotonamme muiden herätessä aamulla uuteen päivään, yhtä ystävää kyynel silmäkulmassa muistellen.
MISSI (1993-2007)
JATKUU..
Missä viipyy Lulun muistelot? Leila on niitä kaipaillut.
VastaaPoista