NOME-B Tornio 21.9.2013

Meidän osalta Nome-B koekausi päättyi Torniossa viime lauantaina. ALO-luokassa oli yhteensä 15 koirakkoa ja me starttasimme numerolla 14. Kyllä odotusaika tuntui pitkältä, mutta onneksi oli hyvää seuraa! Kiitos Maisa. Itse koekin oli monivaiheisempi kuin aikaisemmat joihin olemme osallistuneet. 

Koe alkoi maamarkkeerauksella, josta koiran tuli noutaa heinäsorsa. Eihän me heinurilla ole treenattu ja kun tietää Vilman suhtautumisen vieraaseen riistaan, niin pelkäsin kokeen olevan ohi jo alkuunsa. Turha pelko! Koe jatkui vesimarkkeerauksella, jonka Vilma suoritti muuten hyvin, mutta palautti maateitse. Samaan paikkaan tuli motivoitu vesiohjaus. Tarvittiin kaksi lähetystä, mutta sitten lokki löytyikin vaivattomasti. Palautus taas maata pitkin! Murh. Seuraavaksi laukaus ja siirtyminen hakualueelle. Hausta pari riistaa ylös (lokki & varis) ja siirtyminen ykkösmarkkeeraukseen. Riista piti hakea rannan toiselta puolelta heinikosta ja niinhän neiti V teki. Tällä kertaa palautus suoraviivainen. Päästiin jatkaan hakua. Sitten alkoikin sydän olla kurkussa ja Vilmalla omat pikku bileet. Alkuun neiti juoksenteli vähän sinne sun tänne, löysi lopulta lokin ja jatkoi humputtelua yleisön joukossa ja hakualueen ulkopuolella. Aikalisä ja uusi lähetys. Rallallaa kani löytyi ja tuli käteen kuten kaikki muutkin riistat! Sain luvan kytkeä koiran ja huokaista syvään. Kyllähän suorituksissa jäi parantamisen varaa, mutta jäljelle päästiin. Voi sitä riemua! Jäljellä pupu hyppäsi kuitenkin pöksyyn. Vilma oli kuulemma käynyt n. 20 metrin päässä kanista, mutta itseluottamus ei riittänyt edetä loppuun asti. Koiran elekieli oli hiljalleen muuttunut jännittyneeksi mitä kauemmaksi oli mennyt. Voi rähmä! Oltiinhan me jäniksellä tehty jälkiä ennen Limingan koetta, mutta aivan lyhyitä matkoja vain, että näin ottaako Vilma jäniksen ylös. Olisi pitänyt arvata, että jäljen pituus voi tulla vastaan. Edellinen kunnon jälkitreeni oli siis viimeksi Utajärvellä. Oma moka! Mutta kyllä saan olla koiruudestani ylpeä. 15 koirakosta kolme pääsi jäljelle ja olimmehan yksi heistä. Kiitoksen lähtee myös kasvattajalle, joka on luottanut kasvattinsa aloittelijan käsiin ja niin monet kerrat opastanut ja ohjannut sekä tutustuttanut lajiin, joka on vienyt tämän kaksikon sydämen. Ensi kautta varten treeniaiheina on haku, johon lisää tehoa sekä palautusten suoraviivaisuus ja ohjaukseen lähetys kuntoon + itseluottamusta lisää onnistumisten kautta ja jos aikakin tekisi oman osuutensa. Lisäksi passissa oloa täytyy treenata, sillä Vilma edelleen vinkuu, kun odotellaan omaa vuoroamme. Onneksi itse kokeen aikana neiti keskittyy niin, ettei kuulu pihahdustakaan. Niin ja tietysti pitää treenata niitä suuntia ja pillipysäytyksiä varmemmaksi ja ja ja.. Kauheesti tekemistä! Joko mennään ;)

KOESELOSTUS

Haku: Kattaa hyvin koko alueen löytäen riistaa, työ voisi olla hieman määrätietoisempaa.

Ohjattavuus: Hyvä suoritus!

Paikallistamiskyky: Saa hyvät havainnot kaikista heitoista ja noutaa riistat itsenäisesti.

Riistan käsittely: Kokeen alussa pinnalliset otteet, paranee loppua kohti.

Jäljestämiskyky: Ei selvitä jälkeä.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Hyvässä yhteistyössä työskentelevä koira, joka suoriutuu kaikista kokeen tehtävistä. Hakutehtävässä voisi olla tehokkaampi.

ALO 2

Tuomarina Pekka Uusimäki

Muista kuulumisista mainitakseni saimme taas treenipaikan OKK:n tokoryhmästä. Nyt ne hölmöläiset ovat pistäneet meidät ALO-AVO ryhmään. Kaikkea ne keksiikin! Ja pentukuume nostaa taas päätänsä. En tiedä kummalla enemmän minulla vai jäsen J:llä, joka tuntuu puhuvan asiasta useammin :) Viimeksi eilen taisi kysyä, että eikö Vilma ole jo tarpeeksi hyvin koulutettu, että saisi kaverin. No ei! Mutta siellä se mahdollisuus kuitenkin mielessä pyörii hmm..

Torniossa joku nainen meinasi, että tämä meidän neiti olisi Viivin näköinen :)
Kuva tosin ei ole Torniossa otettu.

NOLLA!

Ei mennyt meidän Nome-B debyytti ihan putkeen Hailuodon vaihtelevassa ilmastossa ja reissuun mahtui muutakin kuin kokeeseen liittyvää jännitystä. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes lähdimme kohti koepaikkaa ja eksyimme sateen pehmittämälle metsätielle. Jumihan siitä seuraa! Onneksi meillä oli muskeli Maisa mukana ja saimme auton taas menopäälle. Itse koe nyt meni miten meni ja tulos ympäripyöreä nolla. Tehtävät olivat sinänsä ihan suoritettavissa olevia, mutta vastaan tuli taas riistalla empiminen ja sekin oikeastaan vain sorsaotusten kohdalla. Enemmän siis riistatreeniä, mutta riistat vaan on loppu, auts. Tänäänkään ei ollut mahdollista jäädä odotteleen kokeen loppua, josko olisi riistaa ollut myytävänä.

Perinteisesti aloitettiin homma tuomarin tervehdyksellä ja juttutuokiolla. Vilma käyttäytyi mallikkaasti. Koe alkoi seuraamisella maaohjauspaikalle, jonka aikana ampuminen. Seuraaminen OK, wuhuu! Ohjaus saatiin suoritettua, vaikka ei nyt aivan tyylipuhtaasti, sillä linja oli hieman kaarevaa sorttia loppusella. Kuunteli kuitenkin pilliä ja suuntia. Seuraavaksi maamarkkeeraus. Markkeerasi hyvin, mutta viivytteli riistalla, tollo! Kakkosmarkkeerauksessa tolloili tuplasti jos ei jopa triplasti. Jälkimmäisen haki ongelmitta avovedestä ja ensimmäistäkin lähti hakemaan, mutta mörkö tuli vastaan. Hakuun kuitenkin päästiin, mutta se nyt oli Vilmaa huonommasta päästä. Pyrki useaan otteeseen mörköä tutkimaan ja hakualueelle lähettämisessä oli ongelmaa, sillä markkeeraus painoi. Kolme riistaa kuitenkin löytyi ja varmaan olisi löytynyt enemmänkin, mutta tuomari ei tyytynyt hakutyyliin ja keskeytti kokeen. Mainittakoon kuitenkin vielä, että palautuksiin olin tyytyväinen, sillä ihan kaikki tuli käteen asti. Koeselostus oli seuraavanlainen:

HAKU: Alussa markkeerausalue painaa, vaikeuksia saada alueelle. Myös muutaman kerran mörköilee keppejä. Saadaan muutaman kerran pistomaisesti alueelle, jolloin löytää riistan.

OHJATTAVUUS: Etenee haluttuun suuntaan. Saadaan käskyllä riistalle. Ottaa omatoimisesti riistan.

PAIKALLISTAMISKYKY: Suorittaa 1-mark. Kohdentaa paikan hyvin. 2-mark.: Noutaa jälkimmäisen. Lähtee ensimmäiselle heitetylle, mutta mörköilee keppiä, joka vedessä. Riista jää noutamatta.

RIISTAN KÄSITTELY: Seisoo ohjaus- ja 1-mark. riistalla. Ottaa kuitenkin omatoimisesti. Sama toistuu myös hakualueella.

JÄLJESTÄMISKYKY: -

MUUT OMINAISUUDET: Seuraa tarkasti ampujaa.

YLEISVAIKUTELMA: Hyvin hallinnassa oleva koira. Suorittaa tarkan 1-mark. Tänään ympäristötekijät hieman häiritsevät koiran työskentelyä. Riistan käsittelypuutteet vaikuttavat myös lopputulokseen.

ALO 0      Tuomari Petri Tuominen

Päivä huipentui lauttamatkaan, jota odotimme n. 1½h. Ensin tunnin todetaksemme, ettei mahduta lauttaan ja seuraavat puoli tuntia uuden lautan saapumista. Silta ois kova sana! Niin ja kuvia ei reissusta saatu sääolosuhteiden hangoitellessa vastaan. Seuraavaan kertaan. Ilmoittautuminen tuli jo laitettua!

Erittäin hyvä!

Oho! Joulu meni ja vuosikin on ehtinyt vaihtua tovi sitten. Toivottelut jäi toivottamatta blogissa, mutta siitä huolimatta toivomme ihan kaikille oikein hyvää vuotta 2013! Joulusta ei kummoista sanottavaa. Vietimme sen ihan kotosalla, kun ak. kävi Joulun pyhinä pyörähtämässä työn parissa. Tontut olivat olleet lempeällä päällä ja päästellyt pukille valkoisia valheita, sillä kivoja lahjoja tuli paljon, MINULLE! Vilman joululahjakasa oli kutistunut sitten viime vuoden. Tyttö sai tyytyä aktivointileluun, jonka ratkaisemiseen päätti käyttää ennemmin hajota ja hallitse-tekniikkaa kuin älynystyröiden hierontaa.. No kyllä neiti lopulta oppi, miten namit tulee esiin vähemmälläkin väkivallalla.

Treenirintamalla on ollut hiljaista. Eilen loppui OKK tokon joulutauko ja olihan se lysti päästä taas harrastamisen makuun. Nomea ollaan treenattu omatoimisesti harvakseltaan. Viimeksi tänään lähimaasto raikui. Kaikki ei mennyt ihan nappiin.. mutta oli siellä joukossa kivojakin juttuja. Seuraaminen (ilman häiriöitä) ja linjat oli ok. Palautukset vaihtelevia (välillä tiputti jalkoihin). Suunnat hukassa, niitä lisää! Muistihommat ihan plöröjä. Joku päivä pitää kaivaa siipiä ja väkertää siipidameja. Loppuis jo tuo talvi, että päästäis kunnolla treenaileen!

Viikonloppuna pyörähdettiin Kajaanin KV näyttelyissä. Olihan se taas yhdenlainen kokemus ja selväksi kävi, että kehäkokemusta tarvitaan lisää, jos aiotaan saada esiintyminen kuntoon. Päätin myös, että nyt tulee taukoa virallisiin näyttelyihin ja osallistutaan enemmin mätsäreihin em. kokemuksen kartuttamiseksi. Vilma saa aikaa kehittyä ja kun ei tuo kehäravaaminen tuo kummallekaan mitään wow-elämyksiä saatika kiksejä. Tamminäyttelyihin halusin osallistua, koska se oli viimeinen mahdollisuus mennä NUO-luokkaan ja saada arvostelu tässä kehitysvaiheessa. Nyt ei ole kiirettä, kun KÄY-luokka kyllä odottaa. Tuomarina meillä oli Paula Heikkonen-Lehkonen, joka jakoi aika paljon ERIä, mutta tietyn tyyppisille. Me saimme EH:n, johon olimme oikein tyytyväisiä :) Seuraavaksi arvostelun kirjallinen osuus..

"Hieman kevyt kokonaisuus, kevyehkö luusto. Kuonon tulisi olla pitempi ja täyteläisempi. Turhan selvä otsapenger. Hyvä kaula, hyvä selkälinja, hyvä lapakulmaus. Rintakehä vielä hieman  kapea. Ranteet voisivat olla joustavammat. Riittävästi kulmautuneet takaraajat, mutta liikkeissä voisi olla enemmän tehokkuutta. Hyvä karva."

Suuria yllätyksiä ei arvostelussa ole lukuunottamatta kuonon pituutta. Minun mielestä se on liiankin pitkä, kun yltää työntymään joka paikkaan ;) Positiivista oli että sekä etu- että takakulmaukset oli ok. Liikkeet oli huonot, kun en saanut neitiä juokseen kunnolla. Nokka painui maahan ja sitten meni "hirttämiseksi". Minun moka! Kehän laidalla harjoitellessa juoksi kivasti. Lisäksi juoksutin liian hitaasti. Minun ruho ei ole rakennettu räjähtäviin lähtöihin ja Vilman liikkeet on paremmat nopeammassa vauhdissa. Me tarvitaan iso kehä, jossa on riittävän pitkä kiitorata :P Myös hyvä karva oli yllätys, sillä Vilma teki just sen mitä pelkäsin eli aloitti karvanlähdön ja kaljuuntui. Mutta kaiken kaikkiaan ei tuo minusta yhtään hullumpi arvostelu ole. Kevythän Vilma on ja pää on pallo, mutta itse tykkään! <3

                      .. Kuinka voisin olla tykkäämättä?! :)

Taipuu se!

Taipparisuunnitelmat menivät uusiksi, sillä ak. keksi ilmoittaa Vilman tänään pidettyihin Kemin taippareihin silläkin uhalla, ettei treeniä ehdi kertyä riittävästi. Näin jälkeen päin voi todeta, että onneksi tässäkin päässä välähtää joskus, sillä kotiin lähdimme tuloksella NOU1. Ihan mahtavaa! Viimeisimmät treenit olivat menneet siihen malliin, että toivon kipinä hyväksytystä suorituksesta oli herännyt, mutta kyllä se epäilyksen kukkanen oli paljon suurempi. 

Starttasimme viimeisinä, mikä tarkoitti tuskallisia odotushetkiä tykyttävät sydämen ja kierroksilla käyvän koiran kanssa. Vilma kun kuvitteli, että olimme tulleet noutajien leikkileirille ja kaikkien tykö olisi pitänyt päästä ja kun ei pääse, niin itkuhan siitä seuraa.. Argh! Kun lopulta tuli meidän vuoro, neiti V piti ak:ta aikamoisessa jännityksessä, huh huh. Ensin näytti, että homma tyssää heti alkuunsa, kun vene oli aika outo juttu ja toinen lokki tuli rantaan tuomarin mukaan vasta aivan viime hetkellä. Haku sujuikin sitten paremmin kuin koskaan. Tuomari sanoi heti alkuunsa toivovansa koiralta spontaaneja ylösottoja edellisen osion puutteiden vuoksi. No sitä saa mitä tilaa. Vilma tyhjensi ensin hakualueen etuosan, mikä ei tuomarille kuitenkaan riittänyt, kun vesityöskentelyssä oli ilmennyt itseluottamuspuutetta. Kokeen jatkumisen edellytyksenä oli siis variksen ylösnosto taaempaa. Sydän läpättäen lähetin Vilman hakuun ja hienosti Vilma lähti laajentamaan hakua löytäen variksen. Viimeisen lähetyksen tarkoituksena oli arvioida koiruuden motivaatiota jatkaa työskentelyä ja pelkkä hakuun lähtö olisi riittänyt, mutta ei Vilmalle. Varishan sieltä piti löytyä, kun matkaan kerta lähdettiin. Oli se hienoa katseltavaa, kun Vilma viipotti menemään ja varikset nousi ilman mitään empimistä ja palautukset vielä käteen. Jäljelle siis! Kanijälkeä ollaan treenattu pariin otteeseen ja ihan kohtalaisen hyvin tuloksin, mutta draama queenina Vilman piti lisätä vähän jännitystä ja tuoda kani tullessaan vasta toisella lähetyksellä. Huh, koe oli ohi seuraavin selostein:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin (Hyv.)

2. Uimahalu: Liukuu veteen, ui rauhallisesti (Hyv.)

3. Hakuinto: Liikkuu reippaalla vauhdilla alueella ja löytää riistaa erinomaisesti. (Hyv.)

4. Noutohalu: Ottaa linnut oma-aloitteisesti. (Hyv.)

5. Nouto-ote: Lokeista pinnallinen, variksista hyvä, samoin kanista. (Hyv.)

6. Palauttaminen: Lokit rannalle, varikset käteen, kani käteen. (Hyv.)

7. Reagointi laukaukseen: Kiinnostunut (Hyv.)

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää jäljen toisella lähetyksellä (Hyv.)

9. Yhteistyö: Hyvä (Hyv.)

10. Yleisvaikutelma: Hyvät taipumukset omaava nuori koira, jolla pieniä puutteita itseluottamuk-sessa. Selvittää päivän tehtävät hyväksytysti.

Tuomarina toimi Tomi Sarkkinen.

Kokeista jäi kipinä jatkaa treenejä ja tavoitteena on osallistua ensi keväällä/kesänä nome-kokeisiin. Paljon on työtä tehtävänä, jos aikoo tuloksen sieltä saada. Suurin haaste meille lienee se seuraaminen ja odottaminen. Kääkädikääk!

Yhteenveto: Sekä koira että ohjaaja ovat onnellisesti väsyneitä.

Ryhmänäyttely Kuusamo 13.5.2012

Tänään oli se päivä, kun Vilma aloitti näytelmäuransa. Kyllä jännitti! paikalle mentiin aivan liian aikaisin ja vuoromme koittaessa Vilma ja koko saattue oli jo ihan naatteja. Yllättävän kiltisti pikkuneiti kuitenkin osasi odottaa vuoroaan muiden koirien ympäröimänä. Itse esiintymisestä ak. ei muista mitään eli ei paljon pysty analysoimaan ja oppimaan virheistään :D

Tuomarina toimi Tuula Pratt ja tätä mieltä hän Vilmasta oli:

Hyvä raaminen juniori, jonka tulee täyttyä rungoltaan ja päästään. Tällä hetkellä turhan pyöreä kallon profiili ja kevyt kuono-osa. Hyvä kaula. Niukasti kulmautunut edestä, sopivasti takaa. Hyvä rintakehän pituus. Aavistuksen kevyt raajaluusto. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hieman luisu lantio. Kevyet liikkeet. Hyvä turkki.

JUN EH