Kevättä kohden

"Takatalvesta" huolimatta haistan jo kevään. Ihana auringonpaiste ja ihanat kolme päivää vapaata kohta takana. Ihan kuin itsekin alkaisin taas herätä horroksesta, vaikka olen aina uskotellut itselleni, ettei pimeys vaikuta minuun negatiivisesti. Niin tai näin nyt olo on energinen! Koirilla on myös kevättä rinnassa ja puutarhatyöt on aloitettu hyvissä ajoin. Me ei taideta tänä vuonna kasvattaa raparperia.. Oli aika komea monttu ilmestynyt sen tilalle! Omenapuuta on myös karsittu vähän eri tyyliin kuin olin ajatellut, mutta makunsa kullakin. Kukkapenkkeihin täytynee rakentaa jonkinlainen suojamekanismi, jos haluaa viime vuotisten istutusten säilyvän.

En se minä ollut.. Tuo se oli!

Syyllinen vai syytön?

Eilen ja tänään käytiin lenkkeilemässä metsässä. Vilma pääsi tietysti myös treenailemaan noutohommia. Jatkettiin edelleen linjoja ja markkeerauksia. Tänään meillä oli Maisa-apurikin mukana ja Aavakin sai olla kuunteluoppilaana. Oma kamera oli käyttökelvoton, sillä perinteisesti muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen. Onneksi Maisakin oli ottanut kameran mukaan ja kuvatuksia luvassa jahka ne käsiini saan. Sitä ennen näitä räpsintöjä pihaltamme reissun jälkeen.

Kuten kuvista näkee, Aava on kasvanut paljon. Jännittävää odottaa minkä kokoinen ja näköinen neitokaisesta lopulta tulee. Pirhanan nättejähän nuo molemmat ovat minun silmään, mutta en taidakaan kyetä ihan objektiiviseen arvioon :) Saa nähdä, mitä meidän pallopäästä sanotaan toukokuussa, kun suunnitelmissa on Kalajoen näytelmöinnit. Odotukset eivät ole korkealla, mutta annetaan toiselle nyt mahdollisuus ;) Aavan kohdalla pitänee katsoa osuuko pentuluokkia lähialueen näyttelyihin, vaikka ehtiihän sitä toki myöhemminkin kehässä pyörähtää.

Täällä on kovin hiljaista. Ihan kuin karvakorvat olisivat väsyneitä. Näihin tunnelmiin..

Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Erittäin hyvä!

Oho! Joulu meni ja vuosikin on ehtinyt vaihtua tovi sitten. Toivottelut jäi toivottamatta blogissa, mutta siitä huolimatta toivomme ihan kaikille oikein hyvää vuotta 2013! Joulusta ei kummoista sanottavaa. Vietimme sen ihan kotosalla, kun ak. kävi Joulun pyhinä pyörähtämässä työn parissa. Tontut olivat olleet lempeällä päällä ja päästellyt pukille valkoisia valheita, sillä kivoja lahjoja tuli paljon, MINULLE! Vilman joululahjakasa oli kutistunut sitten viime vuoden. Tyttö sai tyytyä aktivointileluun, jonka ratkaisemiseen päätti käyttää ennemmin hajota ja hallitse-tekniikkaa kuin älynystyröiden hierontaa.. No kyllä neiti lopulta oppi, miten namit tulee esiin vähemmälläkin väkivallalla.

Treenirintamalla on ollut hiljaista. Eilen loppui OKK tokon joulutauko ja olihan se lysti päästä taas harrastamisen makuun. Nomea ollaan treenattu omatoimisesti harvakseltaan. Viimeksi tänään lähimaasto raikui. Kaikki ei mennyt ihan nappiin.. mutta oli siellä joukossa kivojakin juttuja. Seuraaminen (ilman häiriöitä) ja linjat oli ok. Palautukset vaihtelevia (välillä tiputti jalkoihin). Suunnat hukassa, niitä lisää! Muistihommat ihan plöröjä. Joku päivä pitää kaivaa siipiä ja väkertää siipidameja. Loppuis jo tuo talvi, että päästäis kunnolla treenaileen!

Viikonloppuna pyörähdettiin Kajaanin KV näyttelyissä. Olihan se taas yhdenlainen kokemus ja selväksi kävi, että kehäkokemusta tarvitaan lisää, jos aiotaan saada esiintyminen kuntoon. Päätin myös, että nyt tulee taukoa virallisiin näyttelyihin ja osallistutaan enemmin mätsäreihin em. kokemuksen kartuttamiseksi. Vilma saa aikaa kehittyä ja kun ei tuo kehäravaaminen tuo kummallekaan mitään wow-elämyksiä saatika kiksejä. Tamminäyttelyihin halusin osallistua, koska se oli viimeinen mahdollisuus mennä NUO-luokkaan ja saada arvostelu tässä kehitysvaiheessa. Nyt ei ole kiirettä, kun KÄY-luokka kyllä odottaa. Tuomarina meillä oli Paula Heikkonen-Lehkonen, joka jakoi aika paljon ERIä, mutta tietyn tyyppisille. Me saimme EH:n, johon olimme oikein tyytyväisiä :) Seuraavaksi arvostelun kirjallinen osuus..

"Hieman kevyt kokonaisuus, kevyehkö luusto. Kuonon tulisi olla pitempi ja täyteläisempi. Turhan selvä otsapenger. Hyvä kaula, hyvä selkälinja, hyvä lapakulmaus. Rintakehä vielä hieman  kapea. Ranteet voisivat olla joustavammat. Riittävästi kulmautuneet takaraajat, mutta liikkeissä voisi olla enemmän tehokkuutta. Hyvä karva."

Suuria yllätyksiä ei arvostelussa ole lukuunottamatta kuonon pituutta. Minun mielestä se on liiankin pitkä, kun yltää työntymään joka paikkaan ;) Positiivista oli että sekä etu- että takakulmaukset oli ok. Liikkeet oli huonot, kun en saanut neitiä juokseen kunnolla. Nokka painui maahan ja sitten meni "hirttämiseksi". Minun moka! Kehän laidalla harjoitellessa juoksi kivasti. Lisäksi juoksutin liian hitaasti. Minun ruho ei ole rakennettu räjähtäviin lähtöihin ja Vilman liikkeet on paremmat nopeammassa vauhdissa. Me tarvitaan iso kehä, jossa on riittävän pitkä kiitorata :P Myös hyvä karva oli yllätys, sillä Vilma teki just sen mitä pelkäsin eli aloitti karvanlähdön ja kaljuuntui. Mutta kaiken kaikkiaan ei tuo minusta yhtään hullumpi arvostelu ole. Kevythän Vilma on ja pää on pallo, mutta itse tykkään! <3

                      .. Kuinka voisin olla tykkäämättä?! :)

Lottovoitto!

Riemu repesi, kun saimme viestin vapautuneesta paikasta OKK:n mölli-aloryhmässä. Alkuun luulimme ryhmän olevan sama, jossa siskolikka Helmi treenaa. Tämä tieto aiheutti "pientä" jännitystä, sillä onhan Helmi paljon meitä edellä. Miten pärjäisimme moisessa ryhmässä..? Mutta kun tuo itsensä nolaaminen on jo tuttua hommaa, niin mikseipä edes yritettäisi.. Onneksemme ohjaaja olikin ilmoittanut väärän ajan ja siispä treenaammekin melkein siskolikka Taikanautin ryhmässä. Onhan muut tuossakin ryhmässä meitä pidemmällä, mutta perästä kuuluu :) Treenejä on nyt kahdet takanapäin. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista, kääntymisen alkeita ja paikkamakuuta sekä hyppyä omatoimisesti. Hyppy oli meille aivan uusi juttu ja todellakin vaatii treeniä. Toisella kertaa katsottiin myös paikkamakuuta ja lisäksi luoksetuloa sekä liikkeestä maahanmenoa. Paikkamakuut näyttää olevan ihme ja kumma meidän bravuuri, vaikka ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Muihin liikkeisiin pitäisi saada nopeutta ja hyvin paljon on pientä tai vähän isompaa parannettavaa/korjattavaa. Jännä miten paljon sitä tekee ohjaajana pöljiä asioita ilman, että itse niitä huomaa. Ihan loistavaa, että joku on niistä huomauttamassa! Siis täh, teen mitä?

Nome on jäänyt nyt vähän taka-alalle, vaikka ajatuksena oli treenata sitä loppu syksy. Kertaalleen käytiin yhteistreeneissä Tupoksen pelloilla. Vilmalle tehtävät oli aika haastavia mm. pitkien etäisyyksien vuoksi. Ollaan siis treenattu aivan liian lyhyitä matkoja, apua! Linjat ei ollut linjoja, sillä Vilma vaan viipotti nokka maassa ja markkeerauksissa etäisyyksien arvioiminen oli hukkateillä, mutta kyllä siellä jokunen onnistuminenkin oli mukana. Onneksi.

Eilen Vilma oli päättänyt "maistella" omatoimisesti uutta ruokaansa. Töistä kotiin palatessamme vastassa oli oksennusta ja outo koira, jolle ei ruoka maistunut ja joka vain paisui ja paisui.. Mitä ihmettä? Sitten huomasin ruokasäkin, joka oli huomattavasti huvennut. Voihan är ja mur! Taitaa uusi ruoka ainakin maistua. Vilman ruokavalio on kokenut nyt viime aikoina muutoksia, kun etsimme "sitä oikeaa". Alkuperäisestä ruoastahan Vilman silmät rähmi huomattavasti. Acanan hajuhaitat (prööt!) ei innostanut ak:tta ja nyt siis kokeilussa Orijen. Samalla Nuuskun ruokavalio palautui Hill'siin, kun edellisellä muonalla turkki ei oikein pysynyt kunnossa. Myy saa tyytyä omaan sapuskaansa, kun muuta ei saa syödä, mutta näyttääpä tuo ainakin maistuvan.. Ilokseni huomasin, että eräästä nettikaupasta saan tilattua kaikkien ruoat kerralla - jopa Myyn muonan, jota luulin myytävän vain eläinlääkäriasemilla.

Tänään käytiin Hiukkavaarassa Filureiden tokotuksessa. Kotiläksyksi saatiin mm. pepputreeniä Vilmalle, vaikka eipä tuo itsellekään pahaksi olisi.. mutta nyt minun kotiläksyksi jäi opetella ottamaan askelia ja kääntymään 90 astetta. Eikö kuulostakin vaikealle!? ;) 

Ai niin ja ilmoittauduttiin näytelmiin.. Suuntana siis Kajaanin KV tammikuussa. Melkein viimeinen mahdollisuus osallistua nuorten luokkaan. Sinne siis! Menestyspaineita ei ole. Tahdon vain kuulla mitä mieltä Vilmasta ollaan tässä kehitysvaiheessa, mutta saa neiti hoikistua siihen mennessä, ettei sentään pläskiksi tuomita ja toivottavasti karvat pysyisi matkassa sinne asti. Viime vuonna samaan aikaan oli melkein kalju.. Jännitystä elämään :)

Nyt viettämään tyttöjen iltaa. Saatiin Vilman kanssa jäsen J:n veljentytöt (Viivi & Saaga) hoitoon, kun miesväki lähti reissun päälle. Hoitolaiset ovat olleet ainakin tähän saakka varsin mallikelpoisia otuksia. Toivottavasti pysyvät sellaisina.

Ryhmänäyttely Kuusamo 13.5.2012

Tänään oli se päivä, kun Vilma aloitti näytelmäuransa. Kyllä jännitti! paikalle mentiin aivan liian aikaisin ja vuoromme koittaessa Vilma ja koko saattue oli jo ihan naatteja. Yllättävän kiltisti pikkuneiti kuitenkin osasi odottaa vuoroaan muiden koirien ympäröimänä. Itse esiintymisestä ak. ei muista mitään eli ei paljon pysty analysoimaan ja oppimaan virheistään :D

Tuomarina toimi Tuula Pratt ja tätä mieltä hän Vilmasta oli:

Hyvä raaminen juniori, jonka tulee täyttyä rungoltaan ja päästään. Tällä hetkellä turhan pyöreä kallon profiili ja kevyt kuono-osa. Hyvä kaula. Niukasti kulmautunut edestä, sopivasti takaa. Hyvä rintakehän pituus. Aavistuksen kevyt raajaluusto. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hieman luisu lantio. Kevyet liikkeet. Hyvä turkki.

JUN EH