Ei kurjuutta kummempaa

Myy aiheuttaa taas harmaita hiuksia ja kovasti mietityttää, missä raja kulkee? Vetää mielen matalaksi ja kroppakin huutaa lomaa. Enää kaksi viikkoa, kun kesäloma koittaa, mutta Myyn tilannetta se ei korjaa. Järki käskee jättää hyvästit, mutta milloin minä sitä olisin kuunnellut? Myy on siis taas aloittanut oksentelun ja pissojakin on löytynyt pellettiastian ulkopuolelta. Muuten katti on aiempaan tapaan aivan oma itsensä. Eläinlääkärireissu on taas tulossa, millainen - sitä en tiedä. Jotenkin tuntuu, että olen kirjoittanut tänne blogiin vastavaa ennenkin, huoh.

Vilman treenirintamallakin on ollut hiljaista. Nomessa lähinnä maaohjauksia ja hakua ollaan treenattu. Markkeerausten harjoittelu yksikseen on vähän pöhköä, mutta ollaan me sitäkin yritetty. Lisäksi ollaan muistutettu mieleen, mitä se piiiiiiip nyt tarkoittikaan. Tokossa meillä on ollut jopa kolmen viikon tauko. Toki jotain pientä ollaan kotosalla tehty, mutta aika heppoisasti. Viime kerralla aiheina oli seuraaminen, liikkeestä seisominen ja paikkamakuu, jossa Vilma on alkanut ryömimään oikein urakalla. Kouluttajan arvio oli se, että Vilma on liiaksi emäntänsä perään. Siispä edessä on takapalkan opettelu ja arjessa treenataan etäällä oloa. Liikkeestä seisomisessa Vilmalla on pientä tepsuttelua, parin askeleen verran. Pallolla taaksepalkkauksella saatiin pysähdykseen räväkkyyttä, mutta kovin paljoa Vilmaa ei näköjään kärsi pallolla palkata, kun alkaa tuijottaa taskua ja odottaa pallon lentoa. Muidenkin pallot oli meille taas viime treeneissä haaste. Vilma kun mielellään noutaisi nekin. Muutenkin muiden ilakointi lisää neidin kierroksia niin, että keskittyminen herpaantuu. Toko-kokeen korkkaus tuntuu siirtyvän päivä päivältä kauemmas. Itsellä tuntuu olevan joku treenimasennus, kun mikään ei tunnu menevän eteen päin. No ehkäpä se vaatisi vähän sitä treenausta!

Mutta millä sitä "masennusta" hoidetaan? Shoppailemalla tietenkin! Sain vihdoin ja viimein ostettua juoksutustelineen polkupyörään, mutta asennusoperaatiota ei ole vielä tehty. Ajattelin josko se lisäisi Vilman kanssa pyöräilyn turvallisuutta, vaikka hyvin on tähän asti mennyt ilmankin. Joku voisi ehdottaa kypärääkin.. Lisäksi kusti toi meille Roselinen tassusakset, joiden innoittamana napsin Vilman turkkia. Tassukarvojen saksiminen paljasti syyn, miksi Vilma alkuviikosta ontui hetken ja on useampana päivänä tassua nuoleskellut. Yritettiin jäsen J:n kanssa tutkia asiaa, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei nähty. Pistettiin sitten pienen nyrjähdyksen tms. piikkiin, mutta anturahaavahan sieltä sitten löytyikin. Onneksi on lähtenyt hyvin paranemaan itsestäänkin eli nou hätä.

Aarteen etsinnässkin käytiin ja saatiin riistapakkaseen täytettä. Kiitos Iita-sisko ja hänen ihmisensä! Ei se hyvyys ole maailmasta kaikonnut :) Nyt vain treenimotivaatiota kaiveleen ja nokka kohti kokeita. Huominen pitää vielä jännittää tuleeko ilmoittautumisia yli koepaikkojen. Toivottavasti ei mene arpapeliksi, kun tuota arpaonnea ei ole liiemmin tähän taloon suotu.