Juokseva aika!

Vilma täytti viime viikon maanantaina kolme vuotta. Synttäreitä juhlimme tokoilun merkeissä, kun vuokrasin hallin ihan vain omaan käyttöömme. Kivaa vaihtelua käydä treenailemassa meille ihan vieraassa hallissa ja tekonurmi oli myös uusi tuttavuus. Tunti on loppupelissä pitkä aika treenata. Käytimmekin osan ajasta puhtaasti leikkimiseen ja ihan lopuksi vain hengailtiin. Olihan meillä lystiä! :) Ehdottomasti varaamme jatkossakin hallin silloin tällöin vain meitä varten. Pitänee selvitellä tuon meidän lähihallin varauspolitiikkaa, jolloin treenaamassa voisi käydä ilman autoakin.

Tietysti synttäreihin kuuluu myös lahjonta, mutta sen osalta meni vähän metsään. Tilasin Vilmalle uuden manttelin, sillä vanha oli käynyt pieneksi. Uusi takki oli kuitenkin mallia teltta ja päätyi palautuspostiin. Uutta odotellaan tilalle, vaikka kelit ei todellakaan edellytä manttelin käyttöä. Muutenkin tuo koiran pukeminen on tämmöisestä maalaistollukasta hieman kaksipiippuinen juttu. Kovat pakkaset ja autossa odottelu saa minut kuitenkin suopumaan moiseen. Enkä toki halua kritisoida heitä, jotka toisin ajattelevat ja toimivat. Uskon, että useimmat haluavat vain hyvää ja mieluiten parasta koiralleen.

Rankka elämä.

Viime viikon OKK:n toko jäi valitettavasti väliin, sillä perus räkätauti nujersi allekirjoittaneen. Tällä viikolla olimme taas leikissä mukana ja olin kyllä niin tyytyväinen Vilmaan ilman tippaakaan sarkasmia :) Kahden minuutin paikkamakuu oli loistava maksamakkaratakapalkalla ja kolmella välipalkalla!!! Nyt vain lähden tiputtaan noita välipalkkoja pois, jonka jälkeen häivyttelen takapalkkaa. Kyllä tästä vielä jotain tulee. Lisäksi treenasimme ruutua, hyppyä ja luoksetulon pysäytystä. Ruutu ja hyppy oli omatoimiharjoittelua, sillä kouluttajia oli tällä kertaa vain yksi. Pysäytykset sujui Vilmalta näppärästi, vaikka treenimäärällä ei voi kehuskella. Pitää vain muistaa vaihdella pysäytyspaikkaa ja ottaa myös ALO-luokan luoksetuloja ennakoinnin ja hidastelun välttämiseksi.

Eilen kävimme treenaamassa linjoja ja häiriömarkkeerauksia Minttu-siskon kanssa. Pientä vipaa oli siellä ja täällä, välillä koirassa ja välillä ohjaajassa. Päivän opetus oli, että Vilma pystyy paljon enempään kuin olen luullut. Taas tuli potku omaan takapuoleen!

Vilma 3v. ja Aava 12,5vk

Aava kasvaa, mutta onneksi se on vielä ihan(a) vaava ;) Eilen käytiin moikkaan eläinlääkäriä rokotuksen merkeissä, mutta ei kerrota Aavalle, että sitä pistettiin, kun ei se sitä huomannut. Kaikki oli muutenkin OK ja Aava oli kerrassaan mallikelpoinen asiakas, vaikka lämmön mittaus oli kyllä ihan pyllystä! Ensimmäinen kerta meillä, kun lämpö mitataan rokotuksen yhteydessä.. No tasan 39 astetta näytti. Puntari 9,25kg. Eläinlääkäri ja muu henkilökunta olivat oikein mukavan oloisia.

Mut voiko villivesseli muuksi muuttua? Hei, hei Vilperi..

Täällä ollaan! Ajattelin pikaisesti kirjoittaa hieman kuulumisia, kun taas on tullut palautetta laiskasta bloggaajasta. Hyvät säät olkoon puolustukseni! Kesän tapahtumien ynnäys johtaa plussan puolelle, vaikka ikävämpiäkin juttuja mahtuu joukkoon. Vilman tassuhaava ei kuulu parhaimpien muistojen joukkoon, mutta onneksi haava saatiin hoidettua kohtalaisessa ajassa ihan kotikonstein. Ylikiimingin Nome-B kokeet jouduimme kuitenkin haaverin vuoksi jättämään väliin. Kokeitta ei olla kuitenkaan oltu, sillä saimme paikan Limingan kokeeseen. Starttasimme toisena ja näin ollen minulla ei ollut kokeen kulusta mitään havaintoa ennen omaa suoristusta. Jännitystä oli ilmassa! 

 

Koe lähti liikkeelle tehtäväpaikalle siirtymisestä, jonka aikana tuli laukaus. Ensimmäisenä tehtävänä oli yliuitto (tuomarin mukaan n. 10m). Nii-in. Näitähän emme ole pahemmin treenanneet, mutta niin se Vilma meni minne piti, vaikka toinen lähetys tarvittiin. Ensin Vilma teki saman, minkä monet muut koirat Vilman jälkeen eli lähti uimaan vasemmalle. Liekö likellä olleesta markkeerausveneestä leijaili aromeja? Toisella lähetyksellä eteneminen olikin suoraviivaista ja kuunteli hyvin lähipillityksen. Lokki löytyi! Seuraavana vuorossa oli maaohjaus (tuomarin mukaan 25m), jonka alussa oli oja. Linja oli suora ja telkkä löytyi kerta heitolla. Siitä siirryttiinkin kakkosmarkkeeraukseen, jonka suorittamisessa Vilmalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Päästiin hakualueelle, johon homma sitten tyssäsikin. Vilma haki kuudesta riistasta kaksi, jonka jälkeen homma meni aivan pelleilyksi ts. V alkoi juoksenteleen hakualueen polkua pitkin kuin mitäkin spurttirataa ja paineli naureskelevan yleisön joukkoon. Neiti tuli niin usein tyhjänä pois, että tuomari keskeytti kokeen. Pikkusen kismitti! Jos yhtään koiraani tunnen, niin kyse ei ollut työmotivaation laskusta tai siitä, ettei Vilma tiennyt mitä tehdä. Uskoisin, että kyse oli ennemminkin häiriöherkkyydestä. Aivan selkäni takana naureskelleet naisimmeiset taisi olla Vilmalle liikaa. Toisekseen saattoi Vilmaa hämmentää maastonmuutoksetkin, sillä hakualueella oli niin rantaheinikkoa kuin tiheää pusikkoakin, joiden välissä oli kova polku. Olipa epäonnistumisen syy mikä tahansa, niin lisää hakutreeniä häiriöiden ja maastonmuutoksien kera tarvitaan. Palautetta tuli myös pinnallisista otteista, vaikka palautus on kunnossa ts. kaikki käteen. Yhtä lokkia V taisi kuskata siivestä. Edelleen ylösotossa on skarpattavaa, vaikka ei Vilma enää roikkunut riistan yllä.

KOESELOSTUS

Haku - Koira löytää alueelta pari riistaa joskin se palaa useasti tyhjänä ja haku jää aika vaatimattomaksi.

Ohjattavuus - Selvittää tehtävät.

Paikallistamiskyky - Havaitsee heitot ja noutaa ne.

Riistan käsittely - Voisi ottaa ylös hieman nopeammin, pinnalliset otteet.

Jäljestämiskyky - 

Muut ominaisuudet - Rauhallinen ammuttaessa.

Yleisvaikutelma - Koira, joka onnistuu tänään mukavasti sekä markkeerauksessa että ohjauksessa. Hakua koira ei tänään saa käyntiin ja tämä alentaa voimakkaasti koiran palkintoa.

ALO 3

Tuomarina Pentti Åman

 

Kokeesta jäi hyvä mieli kämmäilystä huolimatta. Harmi vain, ettei kukaan päässyt jäljelle. Useimmilla juuri tuo haku teki tepposet ja muutamalla kävi vähän kalpaten riistan kanssa. No uusia kokeita tulee!

Käytiin me lomalla sorsametilläkin. Alkuun näytti, ettei hommasta tule yhtään mitään, sillä Vilma kyllä ui telkän ja heinurin luokse, muttei suostunut ottamaan niitä suuhunsa. Argh! Telkkäreenihän siitä seurasi positiivisin seurauksin.

Vilman ensimmäinen oikea saalis!

 

Taidetaan jatkaa harjoittelua ensi syksynä, sillä veli siirtyy muihin metsästyshommiin omien koiriensa kanssa.

Tokoiltukin on. Osa liikkeistä olisi koevalmiita, mutta paikkamakuu edelleen kummittelee, jonka vuoksi emme kokeeseen vielä suuntaa. Samoin seuraaminen on vielä ihan kesken ihan omaa laiskuuttani. Tylsä liike! Kesäkausi on nyt ohi ja odottelemme rapsahtaako paikkaa talven ajaksi. peukut pystyyn!

Kohta mennään treffaan ihanaa Pietu-poikaa. Jospa muistaisin ottaa kameran mukaan.

Ei kurjuutta kummempaa

Myy aiheuttaa taas harmaita hiuksia ja kovasti mietityttää, missä raja kulkee? Vetää mielen matalaksi ja kroppakin huutaa lomaa. Enää kaksi viikkoa, kun kesäloma koittaa, mutta Myyn tilannetta se ei korjaa. Järki käskee jättää hyvästit, mutta milloin minä sitä olisin kuunnellut? Myy on siis taas aloittanut oksentelun ja pissojakin on löytynyt pellettiastian ulkopuolelta. Muuten katti on aiempaan tapaan aivan oma itsensä. Eläinlääkärireissu on taas tulossa, millainen - sitä en tiedä. Jotenkin tuntuu, että olen kirjoittanut tänne blogiin vastavaa ennenkin, huoh.

Vilman treenirintamallakin on ollut hiljaista. Nomessa lähinnä maaohjauksia ja hakua ollaan treenattu. Markkeerausten harjoittelu yksikseen on vähän pöhköä, mutta ollaan me sitäkin yritetty. Lisäksi ollaan muistutettu mieleen, mitä se piiiiiiip nyt tarkoittikaan. Tokossa meillä on ollut jopa kolmen viikon tauko. Toki jotain pientä ollaan kotosalla tehty, mutta aika heppoisasti. Viime kerralla aiheina oli seuraaminen, liikkeestä seisominen ja paikkamakuu, jossa Vilma on alkanut ryömimään oikein urakalla. Kouluttajan arvio oli se, että Vilma on liiaksi emäntänsä perään. Siispä edessä on takapalkan opettelu ja arjessa treenataan etäällä oloa. Liikkeestä seisomisessa Vilmalla on pientä tepsuttelua, parin askeleen verran. Pallolla taaksepalkkauksella saatiin pysähdykseen räväkkyyttä, mutta kovin paljoa Vilmaa ei näköjään kärsi pallolla palkata, kun alkaa tuijottaa taskua ja odottaa pallon lentoa. Muidenkin pallot oli meille taas viime treeneissä haaste. Vilma kun mielellään noutaisi nekin. Muutenkin muiden ilakointi lisää neidin kierroksia niin, että keskittyminen herpaantuu. Toko-kokeen korkkaus tuntuu siirtyvän päivä päivältä kauemmas. Itsellä tuntuu olevan joku treenimasennus, kun mikään ei tunnu menevän eteen päin. No ehkäpä se vaatisi vähän sitä treenausta!

Mutta millä sitä "masennusta" hoidetaan? Shoppailemalla tietenkin! Sain vihdoin ja viimein ostettua juoksutustelineen polkupyörään, mutta asennusoperaatiota ei ole vielä tehty. Ajattelin josko se lisäisi Vilman kanssa pyöräilyn turvallisuutta, vaikka hyvin on tähän asti mennyt ilmankin. Joku voisi ehdottaa kypärääkin.. Lisäksi kusti toi meille Roselinen tassusakset, joiden innoittamana napsin Vilman turkkia. Tassukarvojen saksiminen paljasti syyn, miksi Vilma alkuviikosta ontui hetken ja on useampana päivänä tassua nuoleskellut. Yritettiin jäsen J:n kanssa tutkia asiaa, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei nähty. Pistettiin sitten pienen nyrjähdyksen tms. piikkiin, mutta anturahaavahan sieltä sitten löytyikin. Onneksi on lähtenyt hyvin paranemaan itsestäänkin eli nou hätä.

Aarteen etsinnässkin käytiin ja saatiin riistapakkaseen täytettä. Kiitos Iita-sisko ja hänen ihmisensä! Ei se hyvyys ole maailmasta kaikonnut :) Nyt vain treenimotivaatiota kaiveleen ja nokka kohti kokeita. Huominen pitää vielä jännittää tuleeko ilmoittautumisia yli koepaikkojen. Toivottavasti ei mene arpapeliksi, kun tuota arpaonnea ei ole liiemmin tähän taloon suotu.

Muutama sananen hiljaisuuden jälkeen

Vihjailuja on taas tullut, ettei kerta vuodessa riitä. Tässä yhteydessä viitattiin kuitenkin kuulumispäivityksiin. Blogi on tosiaan hiljentynyt aurinkoisten säiden myötä, kun on niin paljon muutakin touhuttavaa kuin istua tietokoneen äärellä. Nyt on tunne, että pakko istahtaa hetkiseksi alas ja ihmetellä elämää.

Toukokuun alkupuolella elettiin kauhun hetkiä tai no minä elin. Mittariin rapsasti 30! Yllättävän kepeästi tuo päivä kuitenkin meni Turkin lämmössä. Minähän tunnetusti olen ikäkriiseilyn konkari, mutta niin se näytti elämä jatkuvan tuonkin päivän jälkeen ja yhtä lapsenmielisenä :) Vilma oli tuolloin viikon  ajan Ylivieskassa siskoni hoidossa. Kuulosti, että koiruus oli osannut ottaa ajasta kaiken irti ja viettänyt kunnon aktiivilomaa. Ei ehkä siskoni toiveesta ;) Kissat puolestaan saivat olla kotosalla Ossi-sedän hoidettavana. Vielä suuri kiitos lapsenlikoille! Saa olla onnellinen, että lähipiirissä on ihmisiä, joiden huomaan luottaa karvarakkaat.

Treenirintamalle kuuluu perinteisesti TOKOa ja NOMEa. Tokon kesäkausi alkoi ja aloitimme siis ALO-ryhmässä. Kivasti on homma lähtenyt rullaan, vaikka nyt onkin pakonsanelemana ollut parin viikon tauko :( Liikkeissä olisi vielä kovasti tehtävää koetta ajatellen, mutta tavoitteeksi olen asettanut starttauksen syksyllä. Pakkohan sinne koerintamallekin on joskus uskaltautua. Näkeepähän sitten missä mennään. 

Viikonloppuna meillä oli NOMEn tehokuuri, kun olimme Filureiden flattitreffeillä Utajärvellä. Huikeen hieno ja väsyttävä reissu :) Paljon on työstettävää tämänkin lajin osalta, mutta ainakin minun mielestä Vilma on mennyt kovasti eteenpäin. Kaikkein onnellisin olin siitä, että Vilman kanssa leireily oli helppoa. Missä oli se jatkuva vinkuminen ja haukkuminen odotustilanteissa? Ainoa probleemaksi luokiteltava asia oli Vilman vinkuminen ensimmäisenä iltana/yönä häkissä, mutta sekin korjaantui, kun väsy alkoi painaa riittävästi ja uni vei voiton. Työstettäviä juttuja meillä on mm. seuraaminen (yllättävää!), palautusvauhti/yhteistyö, lähihaku, pysäytys ja vesinoudoissa palauttaminen. Vilmalla on edelleen huono nouto-ote, kun palauttaa lokkia vedestä. Maalla ote on parempi ja tulee yleensä käteen asti. Paitsi tähänkin liittyy mysteeri. Vilma ei ottanut mitään lintua ylös ensimmäisellä kerralla, mutta toisella lähetyksellä samaa ongelmaa ei ollut. Kummallista! Haussa Vilma esitti aika nihkeää työskentelyä, mutta olisiko jo väsy painanut sunnuntaina. Vaikka työlista vaikuttaa pitkältä, vaatii nuo em. asiat lähinnä viilausta, eikä tunnu lainkaan toivottomilta saada kuntoon. Kaikista haastavinta on saada oma sähläys loppuun ja edelleen pitäisi oppia luottamaan Vilmaan sekä avoimesti arvostaa sitä, mitä ollaan jo saatu aikaan. Itselläni on ärsyttävä piirre ts. puolustusmekanismi ajatella, että kaikki menee kuitenkin pieleen ja asettaa osaamiseen nähden liian alhaisia tavoitteita. Milloin olen kääntynyt pessimistiksi? Yritän parantaa tapanani, mutta suuret muutokset ei tapahdu päivässä vai tapahtuuko.. Täältä tullaan Hailuodon Nome B-kokeet! Ilmoittautuminen laitettu.

Kuva: Tiina Pikkuaho

Mitä kuuluu?

No eipä oikeastaan kummempia, vaikka edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Pääsiäinen vietettiin kotikonnuilla ja pitkästä aikaa Vilma pääsi moikkaan Muusaa. Hauskaa riitti! Mökkireissulla käytiin päiväseltään ja temmellykseen liittyivät Ossi-sedän hurttatiimi Viivi ja Saaga. Hyvät aikomukset runsaasta treenaamisesta, TOKO-kirjojen lukemisesta yms. kehittävästä jäi aikomuksiksi. Nopeaa se aika hurahtaa tekemättä mitään.

Yritelmät yhteiskuvista meni "hitusen" pieleen :)
 

Saaga & Viivi

OKK:n TOKO on jäänyt jo pari kertaa väliin meistä riippumattomista syistä. Hieman jäi kaivertaan, kun ei uskaltauduttu TOKOn möllikokeisiin. Toki kaikki ALO liikkeet on vielä enemmän tai vähemmän rempallaan, mutta jossain vaiheessa niitä koe tilanteitakin pitäisi alkaa treenata. Jos nyt aloittaisi niillä palkattomuus-treeneillä. Auts! NOMEa ollaan myös treenailtu itsekseen sen mitä ollaan saatu aikaiseksi. Palautukset ilman häiriöitä alkaa olla taas edes sinne päin. Lähinnä palautusongelmat ilmenee esim. kakkosmarkkeerauksissa, jolloin Vilmalla olisi hirmuinen kiirus seuraavaan noutoon. Olen pysynyt tiukkana ja noutoon pääsee vasta edellisen palauduttua kunnolla. Ohjauksissa korvat tuntuu toimittavan koristeen virkaa ja vaihtaminen on pop. Näillä eväillä siis ilmoittauduin HankiNomeen. Odotukset on korkealla ;)

"Aivot narikassa"

Ei meitä rajoita hanget korkeat nietokset!

VAPAUS! Se tuli mieleen, kun viipotimme männä viikolla Vilman kanssa metsässä ja allekirjoittaneella oli allaan ihka uudet lumikengät. Saimme aurata aivan omat polkumme ja hauskaa piisasi. Menoa hidasti pienoinen upotus, mutta meilläpä ei ollutkaan kiire. Viime päivien pakkaset on rajoittanut tämän uuden harrastuksen jatkamista, mutta kyllä tätä talvea näyttää olevan vielä jäljellä - valitettavasti!

Treenattu ollaan yhdessä ja erikseen. Kasvattajan kanssa ollaan tehty noutoharjoituksia ja tuloksiakin alkaa näkyä, sillä Vilman ääntely muiden koirien läsnäollessa on huomattavasti vähentynyt. Viime aikoina ollaan treenattu markkeerauksia, linjoja ja sivusuuntia. Työnalla meillä on tällä hetkellä erityisesti palautusten kuntoon saaminen ja vaihtamisesta luopuminen kaikkien niiden rästikotiläksyjen ohessa. Tänään päätin tehdä U-käännöksen noiden palautusten osalta, sillä onnistumisprosentti pysyi alhaisena tahkoamisesta huolimatta. Siispä ohjasin Vilman palauttamaan damin taas minun eteen, kuten ens alkuun opetin ja dadaa luovutukset nätisti käteen! Koiruus vaan meinasi ensin pinkoa ohi ja törmäykseltä ei vältytty, mutta samalla mustan pään herne taisi liikaahtaa oikeaan suuntaan. Jännityksellä odotan seuraavia treenejä nähdäkseni oliko kyseessä sittenkin vain hetkellinen mielenhäiriö. Vaihtamisesta ei ole yhtä iloisia uutisia, mutta meillä on tuohon tautiin kiva lääke. Toivotaan, että purasee, kun jatketaan treeniä!

TOKOn osalta on ollut suht hiljaista, mutta päivittäin yritetään tehdä jotain pientä. Välillä niin pientä, ettei sitä tahdo edes huomata ;) Sunnuntaina käytiin OKK:n treeneissä, jossa treenattiin luoksepäästävyyttä, paikkamakuuta, seuraamisen käännöksiä ja luoksetuloa. Nyt ei jaksa eritellä, mikä oli hyvää ja mikä huonoa, mutta onnellinen olin siitä, ettei Vilma osallistunut laisinkaan kentän laidalla poksuttavan koiran laulantaan. Iso tyttö! :)

Kaksi vuotta täynnä!

Sunnuntaina juhlittiin Filurin äffien synttäreitä eli Vilma on jo kaksi vuotias! Ei aina uskoisi.. Synttäreitä juhlittiin treenaten. Aamulla suuntasimme yhteistreeneihin, joissa jatkettiin markkeerausten harjoittelua. Vilmalla tietysti bonuksena kaikki rästit eli hiljaa olemiset ja paikalla pysymiset ym. käyttäytyminen. Edistystä oli tapahtunut, vaikka töitä piisaa edelleen. Kasvattajan vinkki auttoi paljonkin eli pidin Vilman selkeästi takana, kun ei ollut sen vuoro noutaa. Taas se selkeys, josta on ollut aiemminkin Vilman ohjauksen kohdalla puhetta. Itse markkeerauksiin (ykkösiä ja kakkosia) olin tyytyväinen - palautuksiin en, sillä damit tippui taas jalkoihin.

Sankari!

Illalla olikin vuorossa TOKOa, jossa Vilma oli OUTO!! Se ei alkanut tekeen mitään. Sivulle tulossa kaarteli ja kierteli paikkaa kuin ruttoa, vaikka ennen varsinaisia treenejä oli tullut sivulle ilman mitään ongelmia. Käytiin välillä ulkonakin, jos isompi hätä oli yllättänyt, mutta kyse ei ollut siitäkään. Loputkin ajasta oli samanmoista pöljäilyä. Niinpä otimme treenit lähinnä hengailun kannalta, mikä myös on tarpeellista Vilmalle. Ehkä en jatkossa syötä koiruutta ähkyyn ennen treenejä.. Ups.

Vilman synttäriherkku, njam! ;)

Missä mennään?

Pävityskatkoksen aikana olemme humputelleet NOMEa ja TOKOa. Pariin otteeseen ollaan käyty sekä parkkistreeneissä kera Minttu & Nemo että metsässä yhteisnoutoharkoissa erinäisillä kokoonpanoilla. Meidän suurin ongelma tällä hetkellä on Vilman maltti muiden koirien läsnäollessa. Vilma siis vinkuu ja varastaa. Paha, paha. Tätä ei ilmene, kun treenaillaan kaksistaan eli pitää siis treenailla enemmän häiriöiden kanssa. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota palautuksiin, palautusten jälkeiseen rauhoittumiseen ja tehtävästä toiseen siirtymiseen. Ja minun pitää opetella puhaltamaan pilliin! Vilma toisinaan sekoittaa lähipillityksen (pi-piuu) ja luoksetulon (piip-piip). Ai niin ja seuraamisessa Vilma edistää ja lumiset damit on yök eli ne pitää tiputtaa jalkoihin. Huoh, kylläpä on "vikalistaa", mutta tietääpähän mitä treenata.

TOKO edistyy ihan mukavasti, vaikka ALO-liikkeet on vielä hyvinkin kesken. Paikkamakuu on hyvällä mallilla. Vielä olen yhteistreeneissä käynyt palkkaamassa välillä, mutta kivasti Vilma pysyy paikallaan, vaikka muut koirat lähtisikin liikkeelle tai jos vieruskoiraa palkataan. Vaikeuksia meillä on lähinnä ollut maahan menossa. Vilmalla ts. menee huti ensimmäinen "maa-käsky", mutta viimeksi sekin oli kunnossa. Luoksetulossa treenataan vauhtia ja nopeampaa sivulle tuloa, mutta liike itsessään on kohtuullisella mallilla. Liikkeestä maahanmeno menettelee ilman häiriöitä, mutta yhteistreeneissä mennään meinigillä "mikä maa, mikä valuutta". Liikkeestä seisomisessa sama homma, vaikka tosin ilman häiriöitäkin on vielä pieni apu käytössä, jota hiljalleen häivytetään. Seuraaminen on varmaan meidän ikuisuuskysymys, mutta edistystä on tapahtunut siinäkin. Hypystä ei kannata puhua eli ollaan vaiheessa kunhan Vilma nyt hyppäisi yli. Missä on isäukoltani tilaama este?! *wink, wink* Ai niin ja luoksepäästävyys on Vilmaksi yllättävän hyvässä vaiheessa, vaikka häivytettävää apua löytyy siitäkin.

Kouluttajilta ollaan saatu kivaa palautetta. Vilma on innokas ja nopea oppinen, passeli toko-koira, tosin häiriöherkkä.. Ai on vai!? ;) Kuulemma kesällä kisakunnossa (edellyttäen tietysti treenaamista).. Uskotaan kun nähdään! Vaikka ollaanhan me kasvattajankin haasteeseen osallistuttu. Katsotaan. Huippua on, että Vilman motivoiminen on äärimmäisen helppoa eli taskut vaan täyteen nameja ja leluja. Nyt viime treeneissä näytti, että leikkipalkka oli jopa nameja kivempi. Tosin toistenki lelut ja leikit olisi ollut mahtavia! TOKOssa Vilmalla ei ole samanmoista vinkumisongelmaa kuin NOMEssa, vaikka välillä halli kajahtaa haukusta. Tosin ei sitäkään siinä määrin kuin Vilman tuntevat voisivat kuvitella. Lähinnä keskittymistä hajoittaa hallin kiinnostavat hajut ja toisten pallot <3 sekä riekkumisleikit, jolloin Vilma saattaa pyrkiä leikkiin mukaan. Siksipä pidänkin vielä Vilmaa treeneissä enimmäkseen kiinni.

En vieläkään ole saanut aikaiseksi tehdä minkäänlaista treenisuunnitelmaa kummankaan lajin osalta. Lähinnä TOKOon haluaisin jonkinmoisen kartan, mikä helpottaisi treenaamista ja seuraava välitavoite olisi aina tiedossa. Nyt palikat tuntuu olevan levällään. Tosin itseni tuntien soveltaisin, lipsuisin ja oikoisin suunnitelmasta kuitenkin eli nähdäkö sitä vaivaa, että väkertää raamit, joissa ei kuitenkaan pysy. Toistaiseksi siis jatketaan periaatteella yritetään tehdä päivittäin edes jotain pientä ja pidetään hauskaa!

Erittäin hyvä!

Oho! Joulu meni ja vuosikin on ehtinyt vaihtua tovi sitten. Toivottelut jäi toivottamatta blogissa, mutta siitä huolimatta toivomme ihan kaikille oikein hyvää vuotta 2013! Joulusta ei kummoista sanottavaa. Vietimme sen ihan kotosalla, kun ak. kävi Joulun pyhinä pyörähtämässä työn parissa. Tontut olivat olleet lempeällä päällä ja päästellyt pukille valkoisia valheita, sillä kivoja lahjoja tuli paljon, MINULLE! Vilman joululahjakasa oli kutistunut sitten viime vuoden. Tyttö sai tyytyä aktivointileluun, jonka ratkaisemiseen päätti käyttää ennemmin hajota ja hallitse-tekniikkaa kuin älynystyröiden hierontaa.. No kyllä neiti lopulta oppi, miten namit tulee esiin vähemmälläkin väkivallalla.

Treenirintamalla on ollut hiljaista. Eilen loppui OKK tokon joulutauko ja olihan se lysti päästä taas harrastamisen makuun. Nomea ollaan treenattu omatoimisesti harvakseltaan. Viimeksi tänään lähimaasto raikui. Kaikki ei mennyt ihan nappiin.. mutta oli siellä joukossa kivojakin juttuja. Seuraaminen (ilman häiriöitä) ja linjat oli ok. Palautukset vaihtelevia (välillä tiputti jalkoihin). Suunnat hukassa, niitä lisää! Muistihommat ihan plöröjä. Joku päivä pitää kaivaa siipiä ja väkertää siipidameja. Loppuis jo tuo talvi, että päästäis kunnolla treenaileen!

Viikonloppuna pyörähdettiin Kajaanin KV näyttelyissä. Olihan se taas yhdenlainen kokemus ja selväksi kävi, että kehäkokemusta tarvitaan lisää, jos aiotaan saada esiintyminen kuntoon. Päätin myös, että nyt tulee taukoa virallisiin näyttelyihin ja osallistutaan enemmin mätsäreihin em. kokemuksen kartuttamiseksi. Vilma saa aikaa kehittyä ja kun ei tuo kehäravaaminen tuo kummallekaan mitään wow-elämyksiä saatika kiksejä. Tamminäyttelyihin halusin osallistua, koska se oli viimeinen mahdollisuus mennä NUO-luokkaan ja saada arvostelu tässä kehitysvaiheessa. Nyt ei ole kiirettä, kun KÄY-luokka kyllä odottaa. Tuomarina meillä oli Paula Heikkonen-Lehkonen, joka jakoi aika paljon ERIä, mutta tietyn tyyppisille. Me saimme EH:n, johon olimme oikein tyytyväisiä :) Seuraavaksi arvostelun kirjallinen osuus..

"Hieman kevyt kokonaisuus, kevyehkö luusto. Kuonon tulisi olla pitempi ja täyteläisempi. Turhan selvä otsapenger. Hyvä kaula, hyvä selkälinja, hyvä lapakulmaus. Rintakehä vielä hieman  kapea. Ranteet voisivat olla joustavammat. Riittävästi kulmautuneet takaraajat, mutta liikkeissä voisi olla enemmän tehokkuutta. Hyvä karva."

Suuria yllätyksiä ei arvostelussa ole lukuunottamatta kuonon pituutta. Minun mielestä se on liiankin pitkä, kun yltää työntymään joka paikkaan ;) Positiivista oli että sekä etu- että takakulmaukset oli ok. Liikkeet oli huonot, kun en saanut neitiä juokseen kunnolla. Nokka painui maahan ja sitten meni "hirttämiseksi". Minun moka! Kehän laidalla harjoitellessa juoksi kivasti. Lisäksi juoksutin liian hitaasti. Minun ruho ei ole rakennettu räjähtäviin lähtöihin ja Vilman liikkeet on paremmat nopeammassa vauhdissa. Me tarvitaan iso kehä, jossa on riittävän pitkä kiitorata :P Myös hyvä karva oli yllätys, sillä Vilma teki just sen mitä pelkäsin eli aloitti karvanlähdön ja kaljuuntui. Mutta kaiken kaikkiaan ei tuo minusta yhtään hullumpi arvostelu ole. Kevythän Vilma on ja pää on pallo, mutta itse tykkään! <3

                      .. Kuinka voisin olla tykkäämättä?! :)

Viikonloppuvieras

Viikonloppuna riitti vipinää, kun Luna-lupsukka oli kylästelemässä. Vilma tykkäs, kissat ei. Lunalla oli pienoisia soputumisvaikeuksia kissojen suhteen, mutta muuten oli oikein reipas vierailija. Talon emäntää se taisi pitää ihan hulluna akkana, mutta toivottakoon ettei reissu aiheuttanut suurempia traumoja. Kaikista ennakkoasenteista huolimatta, ei vierailu poistanut yhtään ak:n vauvakuumetta. Tulevia pentuesuunnitelmia tulee pidettyä silmällä. Yksi lempparipentukin on jo löytynyt, joka tosin sai oman kotinsa ihan jostain muualta kuin meidän pirtistä. Järki vs. tunne kamppailu siis jatkuu edelleen.

Treeneistäpä ei ole paljoa kerrottavaa. Jankataan paljon samoja asioita ja odotellaan uusia treenituulia. Välillä palataan ihan perusasioihin, esim. tänään treenattiin damin pitämistä, kun neiti vaan sylki damia jalkoihin. MURH! Mitään maata mullistavia harppauksia emme ole ottaneet osaamisen alueella, mutta hauskaa on ollut opetellessa, eikä juoksutkaan saanut laannutettua neitin treeni-intoa. Viikonlopun metsästysreissu siintää jo silmissä, joka otetaan vaikka hyvän lenkin kannalta, jos ei tipuja tipahtele. Vähän jo varoituksia kuultiin, ettei maalintuja ole paljoa meidän mannuilla näkynyt, mutta maakotkia sen sijaan on kaksinkin kappalein. 1+1?

Myyn kuulumisia ja muuta päivittelyä..

Myyn kontrollikäynti ei tuonut helpotusta tilanteeseen, sillä ultrassa näkyi edelleen sakkaa samoissa määrin kuin aiemmin. Lisäksi virtsarakon yläosasta roikkui jokin epäilyttävä möykky, joka voi eläinlääkärin mukaan olla kasvain tai polyyppi. Jatkohoidoksi hän suositteli pitkää ab-kuuria, koska vastikään käymässään koulutuksessa oli kerrottu tapauksesta, jossa suuri määrä virtsarakon polyyppeja oli hoidettu kyseisellä hoitomuodolla. Ongelmana vain oli Myyn reagointi antibioottiin, mutta yrittänyttä ei laiteta ja lisäavuksi otettiin maitohappobakteerit. Ensimmäinen päivä meni ilman ongelmia, mutta sitten alkoi oksentelu ja syömättömyys. Sovittiin el. kanssa kuurin lopetuksesta ja hoidoista luopumisesta. Nyt siis elellään päivä kerrallaan ja edetään Myyn voinnin mukaan. Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Kisu ei anna merkkejä kivuliaisuudesta, syö hyvin (=liikaa), on seurallinen ja pisutkin on osunut oikeaan paikkaan.

Kovasti odotettu sorsastuskausi tuli ja meni meidän osalta. Ensimmäinen lomaviikko vietettiin Vilman ja pyssymiesten (1-3kpl) kanssa ahkerasti passissa, mutta kotikonnulla sorsat oli vähissä ja ne vähäisetki lenteli ammusten ylettymättömissä. Ei siis tositoimia Vilmalle. Pahus soikoon! Mutta ei se passiharjoitus hukkaan mennyt, sillä loppua kohden Vilman piippaus väheni huomattavasti ja vene tuli tutuksi. Lomaa ollaan yritetty hyödyntää muuhunkin treenaamiseen. Tänään hämmästyksekseni sain todeta, ettei Vilman korvat olekaan pelkkiä koristeita, vaan niillä voi jopa kuunnella ja neiti voi pienessä mielessään kuvitella minunkin ehkä tietävän, mistä damia kannattaa etsiä :) Oh hoh! Tämä kaikki siis ilman todistajia.. (kuka tätä nyt uskoo?)

 Maisan ottama kuva.

Toissapäivänä meillä oli HÄTÄ! Vilman silmä alkoi oireilla, eikä neiti pystynyt pitämään sitä auki. Toinenkin silmä lurpotti kummasti. Kotihuuhtelu ei asiaa auttanut ja niinpä ak. soitti lekuriin. Koska silmistä on hyvin vaikea sanoa puhelimen välityksellä, ohjattiin meitä tulemaan vo:lle samaisena päivänä. Tietysti me mentiin! Ja tietysti silmä oli jo auki odotusaulassa :D Eläinlääkäri oli reilu ja antoi meille vaihtoehdoksi lähteä kotiin ilman tarkempaa tutkimusta ja ilman maksua, mutta kun sinne asti mentiin ja jäsen J oli hätyytetty töistä etuajassa (mainitsinko jo, että kyseessä oli HÄTÄtilanne ;), niin päädyin tutkituttamaan silmät ihan varmuuden varalta. Silmät oli vetistävät ja punaiset, oikea vasenta huomattavsti enemmän, mutta muuten nuo ruskeat tapittajat oli kunnossa. Hyvä näin ja onneksi tutkitutin silmät, sillä heti autoon mentäessä Vilmalla oli taas vaikeuksia pitää oikeaa silmää auki ja ilman tutkimusta olisin ollut taas huolesta sekaisin. Diagnoosina siis roska silmässä, joka oli huuhtoutunut pois. Kyllä moisen takia jo pitää hälyttää puoli sukua! ;)

Nuuskusta ei tule kirjoitettua oikein mitään. Johtunee siitä, että Nuksari on kiltti ja terve kisu, jolla on oikein letkeä elämänasenne. Välillä kattimatti ojentaa Vilmaa, kun V kuvittelee oikeudekseen häiritä hänen uniaan. VIRHE! Omaa showtansa Nuusku pitää yleensä iltaisin, kun Vilman päivä on jo pulkassa.

Niin ja tämä kaikki edellä maínittu on kirjattu JO 7.9.2012. Jäipä vain julkaisematta.. ts. LOMA oli ja MENI ja arkikin tuli. Hypätään vielä kuitenkin hetkeksi nykyhetkeen. Myy voi siis edelleen hyvin. Kummaillista miten oireilu loppui hoidoista luopumisesta huolimatta (..puun koputus lienee paikallaan). Tekisi mieli käydä kontrolliultrassa ja selvittää, onko uusi ruokavalio toiminut viiveellä vai näyttääkö rakon tilanne entiseltä ja tietysti tsekkaamassa epämääräisen möykyn tilanne. Pistetään mietintämyssyn alle, mutta toistaiseksi jatketaan eloa päivä kerrallaan.

Vilman kanssa ollaan hupsuteltu Nomen parissa. Kertaalleen ollaan käyty kasvattajan yhteistreeneissä, joissa aiheina sillä kertaa markkeeraukset ja hakutyöskentely. Markkeeraukset meni hyvin. Vilma ei varastanut kuten viime treeneissä ja palautukset oli ok. Markkeerauskykykin neitillä on mielestäni kehittynyt. Hakualueesta tuli alkuperäistä suunnitelmaa haasteellisempi sateisen kesän vuoksi. Tarkoituksena ei ollut laittaa koiria uimaan, mutta niinhän siinä kävi, ettei edes flattilöisten pitkät koivet yltänyt pohjaan. Onneksi Viivi-äippä oli auttamassa tyttäriä ja ne viimeisetkin damit saatiin talteen. Kaikki teki hakua kivan oloisesti haasteellisesta ympäristöstä huolimatta. Vilmalle toisten työskentelyn katsominen oli edelleen suuri haaste ja mölyt ei pysynyt mahassa ts. Vinku-Vilma oli "lempinimensä" veroinen. No tuostakaan ongelmasta ei liene pääse eroon kuin harjoittelemalla. Niin ja sorsastamassakin käytiin vielä kertaalleen. Tuloksena 0 sorsaa, 1 lokki. Pitihän sen Vilman jotain päästä noutaan :P

 Painia ala Vilma & Saaga

Ilmoittauduttiin Vilman kanssa OKK:n möllitokoon, mutta paikkaa ei harmiksemme saatu. Vilman siskopuolen emännältä kuulimmekin, että talkoopisteet oli pelissä ja meillähän niitä on tasan NOLLA. No katsellaan sitten talvella mitä keksitään. Jollekin kurssille vaikka ja sitten tietysti kasvattajan treenit ja omatoiminen hömpöttely. Saatiin myös Kaisulta hyvä vinkki OKK:n tilalle, joka pidetään korvan takana kevätkautta ajatellen.

Ja Nuuskulle ei edelleenkään mitään uutta..

 Perinteisesti silmät kiinni..

Yhteistreeniä!

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan Mintun ja Nemon kanssa. Homma vaan ei alkanut ihan toivotulla tavalla, sillä Vilma ehti pyöriä jossain huippu ällöttävässä, umpi mädäntyneessä eläimen raadossa. Haju oli kuolettava! Onneksi enimmät löyhkät lähti uittamisen myötä, mutta samppoo olisi kyllä ollut kova sana.

Treeneissä aiheena oli pillipysäytys, vesiohjauksen alkeet ja markkeeraus. Pillipysäytyksen hoksaaminen vaati pähkäilyä Vilman pienessä pääkopassa, mutta kyllä se lopulta kekkas homman jujun. Nyt vain jatketaan treenausta, mutta ak:n pitää muistaa maltti tässä asiassa, ettei turmella linjalla etenemistä ja pillikäskyihin pitäisi saada vähän asennetta mukaan. Hmm.. riittäiskö jos pinkin pillin tilalle hankkisi mustan ;)

Seuraavassa osiossa treenattiin noutoa vedestä linjalle lähetyksellä. Alkuun Vilma näki damin heiton ja lähetys tehtiin rannan läheisyydestä. Sitten lähetysmatkaa pidennettiin ja damit heitettiin sokkona veteen melko lähelle rantaa (sillä välin kun Vilma palautti edellistä). Treeni meni hyvin, vaikka ei olla ennen moista tehtykään. Palautuksiinkin olin tyytyväinen. Kertaalleen taisi puottaa ja vähän ehti ravistella, mutta ei paha siihen nähden, ettei palautusmatka ole ollut noinkaan pitkä meidän treeneissä.

Markkeerauksissa meinasi loppua neidin maltti ja varaslähtöjä tuli yks jos toinenkin. Är ja mur. Enpä tiennytkään, että meillä on tuommoinenkin ongelma, sillä itseksemme reenaillessa tuota ei ole ilmennyt pitkiin aikoihin. Mutta kyllä Vilma teki hyviäkin suorituksia ja ensimmäistä kertaa kakkosmarkkeerauksia ja näytti se muistavan. Ehkä siellä pienessä pääkopassa onkin jotain aivotoimintaa ;)

Mintun treenien seuraaminen oli opettavaista. Ai tuomoistakiko nämä nuoret voisi osata, öööh :D Nemo oli perus mies. "Kyllä minä tiedän, miten tämä tehdään" ja lopulta kuitenkin nainen päätti ;) Markkeerauksissa Nemo oli ihanan maltillinen ja suitsait damit oli tallessa. Ihana jätkä <3

Illalla sekä hovineitiä että koiruutta hymyilytti. On se yhdessä touhuaminen kivaa! Ja edellisen päivityksen ongelma on tipotiessään ainakin hetkeksi. Meillä on hirmuisesti treenivinkkejä, jotka vie meitä eteenpäin. Ihan hykerryttää :) Mutta kuvia ei ole.. VETTÄ SATAA JATKUVASTI!

Sairauskertomusta ja treenin puutetta. Siitä on meidän kesä tehty!

Taas on tovi kulunut sitten viime päivityksen. Myyn tilanne on vielä avoin, sillä kontrollissa ei olla käyty. Siinä mielessä hyvä, ettei kontrolli näyttänyt tarpeelliselta heti ab-kuurin päätteeksi. Eilen kuitenkin tehtiin ikävä pisulöydös eli huomenna luvassa ajanvarausta eläinlääkäriin, huoh. Ihan ongelmitta ei olla selvitty eilisenkään asti, sillä ab-kuurin aikana Myyn ruokahalu oli huono ja oksennuksia löytyi vähän väliä. Onneksi ruokahalu on nyt palautunut ja oksentelu loppunut. Mahdollisimman runsas nesteytyshän on Myylle ensiarvoisen tärkeää ja niinpä vihdoin ja viimein sain hommattua kisuille vesiautomaatin. Vekotin on aikamoinen hitti kattimattisten mielestä ja harmittaakin, kun en ole ostanut sitä aiemmin. Ai niin viime päivityksestä jäi mainitsematta, että epäilläänhän Myyllä kasvaintakin, kun ihossa on jokin epämäärinen näppylä jota ak:n piti seurata. Ongelmana vaan on, etten ole vielä tähän päiväänkään mennessä löytänyt kyseistä näppylää etsinnöistä huolimatta.

Nyt kun pääsi sairasteluista kirjoitteleen, niin laitetaanpa muistiin myös Muusan sairauskertomusta, jota en kylläkään ihan prikulleen muista (muori korjatkoon pahimpia asiavirheitä). Muusaahan on hoidettu useiden kuukausien ajan anaalirauhasvaivojen ja pepussa olleen ajoksen vuoksi. Ab-kuureja on mennyt muistaakseni kolme tämän nykyisen lisäksi, eikä anaaleja onnistuttu tyhjentämään kivuliaista punktioistakaan huolimatta. Niinpä paikallinen eläinlääkäri konsultoi Oulun kollegaa, joka suositteli anaalirauhasten poistamista. Niinpä poppoo kurvasi Ouluun Lakovaaran vo:lle ja hyvä niin. Ilkka oli heti todennut, ettei kyse ole anaalivaivoista, vaan todennäköisimmin tyrästä. Leikkauspöytä siis kutsui Muusaa joka tapauksessa. Dg tarkentuikin juuri Lakovaaran epäilemäksi perineaalityräksi, jonka ympärille oli kerääntynyt kahden nyrkin verran rasvakudosta (yök). Operaatiossa poistettiin toinen anaalirauhanen, mutta toista ei ollut syytä poistaa. Nyt Muusa on toipilas ja 13. päivä tulee ilmaiselle kontrollikäynnille. Milloin elänlääkärissä käynti on ollut ilmaista!?! Piste Ilkalle ja piiiiitkä miinus kotikonnun keikkaeläinlääkäreille, jotka eivät osanneet diagnosoida, murh. Onneksi olivat kuitenkin suositelleet laihdutusruokavaliota, jolla Muusa nyt on ja paino on laskusuuntainen. HYVÄ HYVÄ!

Vilma sentään on terve (koputetaanpa puuta). Treeniohjelma vaan on ollut taippareiden jälkeen hyvin köykäinen, vaikka intoa olisi ollut. Tuli vaan joskinlainen tenkkapoo, kun ei tiennyt mitä treenata ja miten. Tavoite on siis hukassa! Ollaan touhuttu vähän sitä sun tätä ja nimenomaan vähän. Tänään harjoiteltiin lähihakua kanipalloilla ja linjoja dameilla. Lähihaku meinasi alkuun laajeta hauksi, mutta palautuihan se homma mieleen ja kaikki pallot löysi takaisin laukkuun. Linjan päässä oli useampi dami ja vaihto oli kielletty. Ensimmäisellä linjalla Vilma oli jo vaihtamassa ja pisti hovineidin jalkoihin "vauhtia". Seuraavien kohdalla olikin jo selvää, että tuoda piti eka valinta. Pitihän sitä lopuksi vielä pari vesinoutoa tehdä, että pääsi koira viilentyyn. Ai kun oli kivaa! Ollaan muuten päästy ravistelusta kesken noudon. Jotain edistystä sentään :) Hirmunen hinku olisi kokeileen, mutta lähiseudulla on enää niukasti kokeita jäljellä, eikä me vielä edes olla valmiita ALO-luokkaan, mutta aina vois kokeilla.. ;) No oiskohan meille riittävä tavoite tälle vuodella noutaa niitä sorsia. Velimiehellä on kaverinsa kanssa jo melkoisia suunnitelmia sorsastuskauden varalle ja kuulostaa vähän sille, että siellä suunnalla on luottoa Vilmaan enemmän kuin minulla :D Jännityksellä odotetaan!

Praha ja eroahdistus

Viime viikko meni kaksijalkaisilla lauman jäsenillä Prahan sykkeessä. Kaunis kaupunki, jos pitää vanhasta rakennusarkkitehtuurista. Minä pidän! Lomakohteena Praha on oiva valinta mm. edullisuuden, kaupungin siisteyden ja nähtävyyksien vuoksi. Miinuspuoliakin löytyy mm. huokuva turismi, joka jyllää etenkin suurimpien nähtävyyksien ympärillä. Kojuja ja krääsäkauppoja on siellä sun täällä. Kauppiaille kuitenkin plussa siitä, että ns. sisäänheittoa ei pahemmin ollut, eikä muutakaan pakkotyrkyttämistä. Palvelu ravintoloissa oli erinomaista. Lasi ei ollut tyhjä kuin omasta halusta :) Viikko meni opetellessa, ettei mitään tilata tiskiltä saatika itse kanneta pöytään. Tarjoilijat olivat ystävällisiä, tehokkaita, mutta ei "korppikotkia". Heidän olemassaolonsa huomasi oikeastaan vain tarpeen tullen. Toinen miinus on paikallisten huono englannin kielen osaaminen, mikä tuli vastaan asioidessa esim. kaupoissa, juna-asemalla, paikallisliikenteessä. Kun soppaan laitetaan kaksi huonosti enkkua osaavaa, niin sekametelisoppahan siitä syntyy. Niinpä jäsen J sai pääosin hoitaa puhumiset kielillä.  Minä viitoin käsillä.

 Prahan keskustaa.

Kaupunkinäkymää linnan muureilta.

Loma sisälsi PALJON kävelyä! Hotellimme sijaitsi n. 2km kaupungin keskustasta, mikä ei alkuun tuntunut paljolta, mutta kävely kapungin toiselle laidalle nähtävyyksiin, pörräily siellä sun täällä, muutamat pikku eksymiset ja mahalaukun täyttäminen valtavilla paikallisilla ruoka-annoksilla, tekivät paluumatkasta yhdensortin extreme lajin. Lopulta tajuttiin käyttää paikallisliikennettä, dilledong! Metrolla pörräily oli huisin kätevää. Saisko semmoiset tänne meidän huudeillekin, kiitos!

 Pyhän Vituksen katedraali.

Nähtävyyksistä kävimme perus turistirysissä kuten Kaarlensillalla, linnan alueella, raatihuoneella, kidutusmuseossa (YÖK) jne. Päiväretki Kutna Horáan ja luukirkkoon oli kannattava reissu. Junalla ei tarvinut porskuttaa kovinkaan kauas, kun Prahan krumeluurit jäivät taakse ja Tsekin toinen puoli astui näyttämölle. Radan varressa oli useita asuntovaunuhökkeleitä pienine kesäpihoineen ja muita ränsistyneitä rakennuksia. Toisaalta maaseutu näytti myös kauniilta isoine peltoineen.

 Sedlecin luukirkon kattokruunu.

Koko Prahan reissun kruunasi kuitenkin paikallinen eläintarha. Tietysti eläintarhat herättävät monenlaisia tuntemuksia, mutta kaikesta huolimatta rakastuin paikalliseen jäänalleen. Vekkuli kaveri! :)

Kuvat heikkolaatuisia, kun täytyi ottaa lasin läpi. Eivät päästäneet leikkiin nallen kans, höh..

Muitakin kivoja kavereita nähtiin, jotka olivat enemmän tai vähemmän show tuulella. Tässäpä kuvatuksia osasta heistä..

Ai kappas ensin tulikin lomakuva jäsen J:stä ;)

Pikku ronsu

Hippo

Akrobaatin lepotuokio

Herkkä hetki

Hei miksei tää tikru pompi?

"Savannin" elämää

Perhepotretti

Gepardin tähystys.

Stop. Mutusteluhetki.

Matkan aikana kissat olivat Osma-sedän hyvässä huomassa. Vilma puolestaan meni lomailemaan siskoni perheeseen. Kuulemani mukaan kaikki oli mennyt karvakorvilla hyvin. Pahiten eroahdistusta kärsi ak. Miten voikaan tulla semmoiset viekkarit, kun ei pääse Vilman kanssa touhuamaan viikkoon. Niinpä heti paluupäivänä suuntana oli metsä ja pienet treenit. Samoin sitä seuraavana ja sitä seuraavan päivänä.. Vilmaa ei ole haitannut :) Ollaan keskitytty ihan perusasioihin, sillä linjat alkoivat lipsua hauksi. Ollaan tehty siis linjaa ja kiinnitetty erityistä huomiota palautuksiin sekä seuraamista, mikä ei ole Vilman vahvinta alaa. Uimassakin V on käynyt ja uimahalusta ei ole puutetta! Välillä Vilma vaan muistuttaa lähinnä pikku possua röhkimisineen. Olisiko uimatyylissä parantamisen varaa ;) Taipparit siintää mielessä. Työvuorot ja ystävän häät estävät osallistumisen paikallisiin taippareihin, joten hieman kauemmaki pitäisi suunnata. Vapaatoive on laitettu 29.7., jolloin olisi taipparit Kajaanin seudulla. Sinnekö sitä siis uskaltautuisi.. ja seuraava yritys sitten 15.9. Rovaniemellä. Sitä seuraava taitaa mennä ensi vuodelle.. Kovat on tavoitteet ja odotukset ;)

P.s Prahassa koiria ulkoilutettiin irti keskellä kaupunkia, eikä koirat tai ihmiset ollut moksiskaan.. Ei vaan meidän Vilma moista :D

Kevättä rinnassa!

Viime viikolla karvalaumamme koki piikkihyökkäyksen ja "avot" rokotukset ovat taas voimassa seuraavan vuoden. Ennen klinikalle menoa ehdin luoda mielikuvia kauhun hetkistä odotusaulassa, mutta yllättäin kaikki meni varsin mallikkaasti monenlaisista häiriöistä huolimatta. Vilmalla oli kaikki OK perustarkastuksessa. Nuuskun hammasrivistöstä löytyi hammaskiveä, mutta ei vielä haittaavassa määrin. Myytä sen sijaan odottaa uusi reissu ja hammaskiven poisto. Testasimme jälleen uuden eläinlääkäriaseman ja positiivinen mielikuva jäi, mutta ei ole vielä Raimoa voittanutta.

Äffäläisiä

Kuva: Tiina Pikkuaho

Viikonloppuna osallistuimme Vilman kanssa Filureiden flattitreffeille. Mukana oli sekä F- (Nemo, Väiski, Minttu, Marge ja Vilma) että V-pentueen (Topi, Jippo, Helmi ja Iita) jengiä ja tietysti Viivi-äippä + Iitu- ja Lempi-tädit. Hengailun ja kirmaamisen lisäksi ohjelmaan kuului monenlaista nometreeniä. Vilman kanssa on tehtävä vielä paljon töitä, että päästäisiin lähellekään sisarusten osaamista. On ne vaan taitavia, niin koirat kuin ohjaajatkin! Mutta oli meilläkin onnistuneita suorituksia kaiken sen muun toheltamisen joukossa ;) Edelleen tavoitteena on käydä tänä kesänä kokeilemassa taippareita eli ei me vielä näin alkumetreillä luovuteta! Vilman kehitysalueita on ainakin seuraaminen, itsenäinen riistan ylösotto haussa ja tarkempi markkeeraus. Omat kehitysalueet ovat ne samat vanhat eli johdonmukaisuus ja nopeampi reagointi / puuttuminen ei toivottuun toimintaan.

 

Vilma & lokki 

Vilma & tavi

Vilma & pyy

Kuvat: Tiina Pikkuaho

Ensimmäiset näyttelyt häämöttää, eikä seisominen vieläkään luonnistu. Argh! Jotainhan minun täytyy tehdä väärin, sillä harjoiteltu on.. niin kuin myös trimmaamista, öhöm. Sakset on minulta nyt pannassa ja toivotaan, että Vilman karvat ehtisi vähän kasvaa ennen h-hetkeä. Varasin Vilmalle myös trimmausajan. Jospa ammattilainen saisi siistittyä tunarointiani :D

Eilen käytiin Vilman kanssa ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Nätistihän se tyttö ravasi ainakin nyt kun ketään ei tullut vastaan. Hankintalistalla täytynee lisätä pyöräilytalutin turvallisuuden lisäämiseksi. 

On se ihana kun kesä tulee, niin päästään harrasteleen enemmän! :)

Mihin se meni?

..siis se loma, jonka aikana piti tehdä suursiivous ja tehotreenata koiruutta. Puff katosi! No käytiin me alkulomasta Jäälissä lenkkeilemässä ja tehtiin ihan hurjan pitkiä linjoja. Loppu se hykertely, ne oli pitkiä.. meille! :D Pääsiäisen aika vietettiin sitten Kuusamossa. Oli ihana päästä lenkkeileen lähisuolle ja jäälle. Polvi vaan teki tepposet ja rajoitti menoa. Pitäis vissiin katsoa eteensä ja varoa kuoppia. Karvakorvien menoa ei montut hidastanut. Ulkoillessa tehtiin muutamia pidempiä linjoja. Häiriöt näkyvät edelleen lähinnä palautuksissa eli dami tippuu jalkoihin, vaikka keskenämme harjoitellessa Vilma tulee ainakin pääsääntöisesti nätisti sivulle ja kiitoksesta vasta luovuttaa. Nyt mietityttää pitäisikö vaatia enemmän vai jättää asia vähemmälle huomiolle ja lisätä hiljalleen häiriöitä treeneihin. Korjautuisikohan sillä? Kyllä koiraharrastus on melkoista tiedettä :)

Pitkänä perjantaina kävimme taas ampumaradalla, kun velimies kävi kohdistamassa uusia kiikareitaan. Saaliiksi saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Totuttelua paukkeeseen ja hirmu hyvää passiharjoittelua. Täytynee mainostaa, että ak. ampui ensimmäistä kertaa elämässään kiväärillä, kun impparia ei lasketa ja molemmilla laukauksilla olisi kuulemma teeri tippunut (kohteena oli siis teeritaulu). Sen verta hidasta hommaa taisi kuitenkin olla, että koko mettän linnut olisi paennut ennen laukausta :D Velimies yrittää tartuttaa mettästysintoaan ja houkuttelee lupien hommaamiseen. Öh, eiköhän ensi syksy mene koiran ohjaajana. Ei voi kuitenkaan sanoa ei koskaan.

Lauantai oli mökkipäivä. Irnillä oli yksityiset pilkkikilpailut, joista tosin myöhästyimme. Reissun aikana kävimme tekemässä pikku treenit. Pari markkeerausta, linja ja pysäytys & taakselähetys. Muuten ok, mutta Vilma markkeerasi ensimmäisen heiton ihan minne sattuu. Pitäisi vissiin harjoitella enemmän. Kohokohta oli kuitenkin makkaranpaisto ja tietysti V sai osansa. Koiruuksia mökillä oli yhteensä kuusi kipaletta ja immeisiä ehkä 20+. Vilskettä siis piisasi :) Kamera oli autossa, eikä ottanut itsestään kuvia, tollo!

Maananaina alkoi arki ja ak. palasi töihin. Kotona ollaan treenattu tottelavaisuusjuttuja ja näyttelyitä varten, jonka osalta kaikki on ihan hakusessa. Seisominen on mitä sattuu ja melkeinpä ainoita tilanteita, joissa Vilman häntä vaipuu alas. Juokseminen on yhtä pomppimista ilman ns. hirttämistä. Lupaavalta näyttää! Ja suunnitelmat vaivihkaisesta "näyttelyuran" aloittamisesta ovat kariutuneet. Näyttää siltä, että koko suku on saapumassa paikalle ja pikkulinnut lentelee Oulusta saakka :D Täytynee ottaa käyttöön Leijonakuninkaasta opittu ja hyväksi todettu motto "hakuna matata!"

Eilen käytiin kasvattajan nome-treeneissä. Sää ei enää suosinut ja Jäälin ihana hanki oli vaihtunut loskaksi. Oppi nro 1: Laita kumpparit jalkaan. Kotiin palatessa sukissa ei ollut enää yhtään kuivaa kohtaa, lits läts ja plöts. Treeneissä harjoiteltiin Vilman kanssa seuruuta, hakua ja riistalla noutoa. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, mutta vaatii edelleen työtä. Menee ok tasolla siihen asti kunnes näköpiiriin tulee jotain aivan ihanaa kuten esim. Kaisu kanafiletäti tai iki-ihana kasvattaja Tiina <3 Haku on Vilmalle vielä oudompi homma ja alkukankeutta oli ilmassa, mutta kyllä niitä dameja lopulta löytyikin. Riista vielä mietityttää, mutta kyllä se lokki, varis ja korppi sieltä lopulta tuli. Ah, minun noutaja *kyynel silmäkulmassa* ;)

Sitten pari kuvatusta ihanaisesta Emmasta, joka on ainakin vielä uskomattoman kiltti, mutta silti pentumaisen leikkisä ja utelias pentu.

Ja hei vielä yksi tärkeä juttu. Kennelliitosta on tullut terveystulokset ja priimaa pukkaa! Sama homma Minttu- ja Marge-siskolla. Muiden sisarusten tuloksia vielä jännitetään ja pidetään peukut ja pottuvarmaat pystyssä. 

Jokohan tämä riittäisi.. Paha tapa kirjoittaa piiiitkästi ja harvoin :D Ai niin ja blogi on tosiaan ollut yksityinen pienen kevätremontin vuoksi. Vieläkään en ole tyytyväinen eli voipi mennä taas jossain vaiheessa kiinni, kun tai jos jaksaa muokata.

Tekevälle sattuu!

Viikko sitten maanantaina oli toko-ryhmän toiseksi viimeinen kerta. Alkua voisi kuvailla jo tutuksi tulleella termillä - katastrofi! Joukkoon oli saapunut uusi parivaljakko, jonka nelijalkainen osapuoli näytti lonkalta heitettynä ranskanspanielilta. Joka tapauksessa koiruus oli melkoisen hyvä häiriötekijä, kun halli raikui haukunnasta niin ettei siinä metakassa kuullut edes omaa ääntänsä. Eipä ollut kovin yllättävää, että Vilma päätti osallistua kuorolaulantaan. Mutta yllättävän nopeasti Vilma alkoi keskittyä meidän yhteiseen juttuun ja vaihdoimme paikkoja em. parivaljakon kanssa eli luovuimme reunapaikastamme. Vilma ei ollut enää moksiskaan, vaikka molemmilla puolilla oli koiria. Olikohan ne makupalat taas avainsana? Onni että V on niin ahne! Tai no pitihän se pari kertaa vilkuilla naapurin flattipoika Remua, se on niin ihqu <3 Koulutuksessa uutena juttuna otettiin luoksetuloa. Nou problemo!

Vapaapäivillä innostuin taas kokkaileen. Eipä kukaan pääse sanomaan, ettei meidän talossa ole kotiruokaa. Yrjölän puuroa tuli taas tehtyä enemmälti ja  lisäksi porkkana-paprika-valkosipuli sosetta. Uutena aluevaltauksena tein maksapannaria, jonka leikkasin pieniksi makupaloiksi. Oltiin Vilman kanssa molemmat uusista nameista aivan tohkeissamme. Edullista ja hyvää! Ohjeeseen kuuluva vehnäjauho nyt vähä mietitytti, mutta eiköhän nuo valmismakupalojen säilöntä ja muut lisäaineet ole pahempia.

Keskiviikon nome-treenit olivat unohtumattomat! Pitkään olemme vitsailleen siitä, että koirat vahingossa vaihtuisivat ja niinhän siinä sitten lopulta kävi. Tietämättäni treenasin Vilman siskon kanssa ja väärä koiruus oli mukana vielä kotiin mennessäkin. Sai siinä ihmetellä, kun koiruus käyttäytyi todella oudosti. Onneksi koirat päätyivät lopulta omiin koteihinsa ja tapahtuma aiheutti monissa hilpeyttä. Hauskoja muistoja ei ole koskaan liikaa :) Vaikka pakko myöntää, että aluksi omatuntoa kolkutti, kun en ystävääni tunnistanut.. Sisko puolestaan on tyytyväinen, ettei minulla ole ihmislapsia, joita vaihtaa leikkikentällä ja isä tekee suunnitelmaa, miten välttää etten ota Muusaa mukaani Vilman sijasta ;)

Eilen olisi ollut viimeinen kerta tokoa, mutta meiltä se jäi nyt väliin, kun Vilmalla puhkesi rakkauven tauti. Pääsemme joskus korvauskerralle, mutta olisi ollut kiva nähnä miten muilla meni leikkimielisessä loppukokeessa saatika, miten me Vilman kanssa olisimme siitä suoriuduttu. No näin tällä kertaa. Onneksi nomeilussa ei syrjitä hömppätautisia. Taudeista puheenollen kennelyskä jyllää näillä seuduin, minkä vuoksi meitä ei näy esim. koirapuistoissa. Toukokuussa pitäisi V:lle järjestää viikoksi hoitopaikka, mutta koirahoitolaan en suostu Vilmaa viemään. Alustavaa kyselyä on tehty, eikä ehdotustani ole suoriltaan tyrmättykään. Kukapa nyt ei Vilmaa huolisi ;)

Vilma on ilmoitettu ensimmäisiin virallisiin missikisoihinsa. Aloitamme show-kiertueemme kotikonnuiltani 13.5. junnuissa vielä kun voi. Saa nähdä tuleeko tämän vuoden kiertue päättymäänkin tähän spektaakkeliin :) Lähialueen mätsäreitä katsastin alustavasti ja aika pahasti näyttää menevän päällekkäin työvuorojeni kanssa, mutta enköhän jotkut treeninäyttämöt löydä. Näyttelyhihnakin on jo ostettu, tietenkin! 

Pientä puuhastelua

Alkaa olla vanha juttu tuo auton uppoaminen lumeen. Tällä kertaa Jäälissä, kun tie oli kapea ja toinen auto tuli vastaan. Yritettiin molemmat mennä ihan reunaan, että mahduttaisiin ohittamaan - liian reunaan, eikä sopinut ohi. Argh, uusi auto minulle heti NYT! Heitän nykyisen roskiin. No tulipahan pitkästä aikaa harjoiteltua peruuttamista. Tarpeeseen tuli sekin. Pääsi se Vilmakin alkuvaikeuksien jälkeen opiskelemaan vähän noutohommia, linjaa ja markkeerauksia. Viikonloppuisin metiköt vaan tahtoo olla ruuhkaisia ja lopulta päätettiinkin siirtyä parkkisreeniin, missä reenattiin mm. lähihakua, seuraamista ja pillipysäytyksiä kera taakselähetyksen. Pääasia oli kiva yhdessä tekeminen, mutta mukava oli huomata, ettei herne Vilman korvien välissä päässyt karkuun. Mutta ne häiriöt.. Yhteisreenien tarve olisi suuri, mutta aikataulut ei loksahda ei sitten millään. Antaisikohan tuo pomo ylimääräistä reenilomaa :)

Eilen kuitenkin päästiin tokoilemaan toista kertaa alkeiskurssilla. Aloitettiin seuraamisharjoituksella, missä ohitettiin toiset koirat makupaloilla imuttamalla ja toiset harjoittelivat samalla kontaktia. Lisäksi harjoiteltiin paikallaoloa istuen ja maaten sekä perusasentoa. Vilmalla kaikki em. jutut on hyvällä alulla. Käsimerkkien käyttöä pitäisi nyt pikkuhiljaa häivyttää ja paikallaoloaikaa pidentää. Lisäksi pienenä orastavana ongelmana on ennenaikainen takapuolen nosto palkatessa. Tähänkin saatiin neuvoja ja aamulla jo aloittelimme kotiläksyjä.

Viikonlopuksi suunnistamme ak.:n kotikonnuille ja varis & korppi on laitettu tilaukseen. Toivottavasti tähtäin on ollut kohillaan. Pääsenpä moikkaamaan ensimmäistä kertaa Emma-koiruuttakin. Tuo velimiehen lauma paisuu aikamoisella vauhdilla :) Nyt viikonloppuna taloon muutti 10vk:n ikäinen englanninspringerspanieli neiti. Kuvia varmasti luvassa jossain vaiheessa.

TO(lloillaan)KO(vasti)

Lauantaina käytiin tokoilemassa Hiukkavaarassa siskojen ja mäykkyjen kanssa. Treenien jälkimaku oli melkoisen hapan, sillä yhteistyömme ei taas vaihteeksi saanut tuulta siipiensä alle. No kyllähän siellä välillä tuli onnistumisiakin, mutta koira oli stressaantunut ja korvat olivat toistuvasti lukossa. Ympärillä piisasi mielenkiintoisia hajuja ja odottaminen oli kuinkas muutenkaan kuin tylsäääää!!! Ohjeistuksena edelleen minulle se SELKEYS ja liikaa pehmoilua pitäisi karsia, jotta käskyt ei olisi kärpäsen surinaa Vilman korvissa. Ei mene oppi minunkaan päähän kerralla, sillä samat ohjeet on tullut usein. Täytyy vain hyväksyä, että opitun käyttäytymisen muutos vie aikaa ja vaatii työtä.. niin koiran kuin ihmisenkin. Siinäpä yksi tavoite, jonka eteen paiskia töitä. Mutta ongelman tiedostaminenhan on jo askel eteen, eikös? ;) Lisäksi saimme hengailuohjeen eli seuraavalla kerralla toko-treeneissä me vaan alkuun ollaöllötellään ja palkkaan Vilmaa rauhallisesta oleilusta. Voi kunpa minuakin joskus moisesta palkittaisiin ;)

Sunnuntaina sitten treenailtiin rästikotiläksyä eli noutoa, jota Vilma ei ole suostunut tekemään kunnolla kummallakaan kahdella edellisellä treenikerralla. Nii-in NOUTOA ja vielä damilla! Kotona - ei ongelmaa eli siirrämme läksyharjoittelun vielä tällä viikolla paikkaan, jossa olisi vähän häiriöitäkin. Jospa se alentaisi kynnystä reenata niiiiin ihanien siskojen ja kavereiden kanssa.

Maanantaina aloitimme TOKOilun alkeet Oulun koirakoulussa. Ryhmässä on kuusi koiruutta ja sattuipa joukkoon toinen flattikin, n. 2v. Remu. Muiden osallistujen tausta jäi yllättäin hieman epäselvemmäksi, mutta joukkoon mahtui lapinporokoira, ranskanbulldoggi, vehnäterrieri ja bichon havanais. Melkoisen sekava seurakunta siis lukuunottamatta mustiin pukeutujia. Tasoeroakin oli, kun osalle jopa istuminen oli uusi juttu kontaktista nyt puhumattakaan ja toiset taas näytti harjoitelleen jo enemmänkin esim. em. Remu veti todella hienosti sen mitä ehdin vilkuilla. Me sijoituttiin Vilman kanssa jonnekin sinne välimaastoon :) Alkutilanne sai pulssin nousemaan, kun Vilma piti äänenavaustaan. Otettiin sitten kontaktiharjoittelua jo alkupulinoiden aikaan ja kyllähän se koiruus hoksasi, että mitä sinne oltiin tultu tekemään. Ekalla kerralla harjoiteltiin kontaktia, istumista, vapauttamista ja seuraamista. Treenien jälkeen oli hyvä mieli.

Kasvattajan ohjaamat nomeilut jäi valitettavasti tältä viikolta väliin. Väsy painoi ja oma ärtyvyys oli herkässä nousuvireessä yövuoron jäliltä, joten arvioin parhaaksi pitää koiruuden koulutuksesta vapaapäivän. No ihan ilman mitään oppimiskokemuksia ei jääty, sillä lenkkeillessä pääsimme useampaan kertaan harjoittelemaan vastaantulevien koirien ohitusta, mikä on Vilmalle erittäin tärkeää ja edelleen haastavaa. Mutta jospa sitä jotain pientä nomeilua vielä tälle viikolle kaksistaan.

Koiruusarkea

Ihan näin aluksi on hyvä todeta, että meille kuuluu ihan perusarkea. Ehkäpä siitä syystä päivitykset on jäänyt taas vähemmälle. Treenaamassa ollaan käyty Vilman kanssa aina mahdollisuuksien mukaan. Viime viikolla pääsimme mukaan sekä keskiviikon nomeiluihin että lauantain tokoiluihin. Meidän taso on ollut hyvinkin aaltoilevaa. Jotkut jutut sujuu kohtuu hyvin ja toisissa on huimasti petrattavaa. 

Keskiviikon treeneissä avainasemassa oli lähialueen hallinta. Ei meidän vahvinta alaa! Sitä sitten käytiin sunnuntaina treenailemassa yliopiston parkkiksella keskenämme ilman häiriötekijöitä ja ak.:n mantrana toimi "ole selkeä, pidä hihna löysällä, ole selkeä, pidä hihna löysällä". Harjoittelimme myös suuntia ja lopuksi Vilman lempparit pari "pitkää" linjaa. Sää ei sunnuntaina mieltä hivellyt, mutta koiruuden menoa se ei haitannut. Kysypä flatilta haluaako se reenata, vaikka lunta tupruttais vaakatasossa ;)

Lauantain tokoilu tapahtui sisätiloissa. Meillä menee aina tovi aikaa yhteistyön herättelyyn ennen kuin Vilma tajuaa, ettei kyse ole yltiöpäisestä rymyämisestä toisten nelijalkaisten kanssa. Kontaktiharjoitukset on meille ihan pakollisia aluksi tai muuten voi heittää siltä päivältä hanskat tiskiin. Ja kyllähän se Vilma jokatapauksessa vielä ilmaisee mielipiteensä, jos pitäisi malttaa olla vaan tekemättä yhtään mitään. "TYLSÄÄ! Nyt tehdään jotain kivaa!" Mutta ehkä tältäkin osin on tapahtunut pienen pientä edistystä tai sitten se on vaan ak:n toiveajattelua :D Kotiläksyt on ollut itselle aina myrkkyä, mutta vihdoinkin koiraharrastuksen myötä tulee läksyjä joita on mukava tehdä. Silti sama vanha kuvio toistuu.. Rästejä on paljon! :P

Tokoilun lopuksi kasvattaja otti osallistujista valokuvia. Mukana oli siis flattejä ja mäykkyjä. Marge-sisko ja isosisko Iita pääsivät kaverikuvaankin, mutta Vilma ei ollut vielä valmis jakamaan huomiota ;) Huippuhauskaa oli päästä rymyämään Margen kanssa. Iitakin oli ihana, mutta isosiskon edessä piti olla vähän kunnioittavampi. Madam!

Tässä meidän karvattomasta rimppakintusta seisomakuva:

 Kuva: Tiina Pikkuaho

Pääkuva:

Kuva: Tiina Pikkuaho

Mitäs vielä.. Ollaan käyty lähiaikoina muutamaan otteeseen koirapuistossa. Nykyisin tulee mentyä koirapuistoihin suurella varauksella ja tsekattua ketä puistossa on paikalla. Semmoisia kauhujuttuja on tullut kuultua, hui! Mutta haluan kuitenkin, että Vilma pääsee tutustumaan monenlaisiin koiruuksiin. Kivoja kavereita onkin tullut vastaan! Pientä ihastumistakin on ollut ilmassa. Meidän teini taisi tykästyä flattiherra Heppuun ;) Piti äipän varoitella tyttöä isoista pojista. Koiruuksien toimintaa on jännä seurata. Toisten kanssa leikki alkaa samantien. Toisten edessä madellaan ja lipsutellaan. Toisten kanssa painitaan ja toisten kanssa juostaan kilpaa. Pienten kanssa makoillaan ja annetaan rymytä päällä. Haukkuminen ei ole yhtään kivaa. Haukkuvien koirien väliin pitää mennä ja houkutella toinen osapuoli leikkiin. Vilma on siis edelleen melkoinen mielistelijä. 

Lähitulevaisuus tuo tullessaan ainakin Vilman 1v. synttärit. Treenauksen osalta muutoksia tuo kuuden viikon kerta per viikko TOKOilu Oulun koirakoulussa 27.2. alkaen. Lisäksi jatkamme kasvattajan treenejä  aiempaan tapaan unohtamattakaan omatoimisia kotiläksyharjoituksia ja muuta koiramaista touhuilua. Kaikki tämä maustettuna kissamaisella laiskottelulla. Siihenpä se vapaa-aika meneekin :)