TO(lloillaan)KO(vasti)

Lauantaina käytiin tokoilemassa Hiukkavaarassa siskojen ja mäykkyjen kanssa. Treenien jälkimaku oli melkoisen hapan, sillä yhteistyömme ei taas vaihteeksi saanut tuulta siipiensä alle. No kyllähän siellä välillä tuli onnistumisiakin, mutta koira oli stressaantunut ja korvat olivat toistuvasti lukossa. Ympärillä piisasi mielenkiintoisia hajuja ja odottaminen oli kuinkas muutenkaan kuin tylsäääää!!! Ohjeistuksena edelleen minulle se SELKEYS ja liikaa pehmoilua pitäisi karsia, jotta käskyt ei olisi kärpäsen surinaa Vilman korvissa. Ei mene oppi minunkaan päähän kerralla, sillä samat ohjeet on tullut usein. Täytyy vain hyväksyä, että opitun käyttäytymisen muutos vie aikaa ja vaatii työtä.. niin koiran kuin ihmisenkin. Siinäpä yksi tavoite, jonka eteen paiskia töitä. Mutta ongelman tiedostaminenhan on jo askel eteen, eikös? ;) Lisäksi saimme hengailuohjeen eli seuraavalla kerralla toko-treeneissä me vaan alkuun ollaöllötellään ja palkkaan Vilmaa rauhallisesta oleilusta. Voi kunpa minuakin joskus moisesta palkittaisiin ;)

Sunnuntaina sitten treenailtiin rästikotiläksyä eli noutoa, jota Vilma ei ole suostunut tekemään kunnolla kummallakaan kahdella edellisellä treenikerralla. Nii-in NOUTOA ja vielä damilla! Kotona - ei ongelmaa eli siirrämme läksyharjoittelun vielä tällä viikolla paikkaan, jossa olisi vähän häiriöitäkin. Jospa se alentaisi kynnystä reenata niiiiin ihanien siskojen ja kavereiden kanssa.

Maanantaina aloitimme TOKOilun alkeet Oulun koirakoulussa. Ryhmässä on kuusi koiruutta ja sattuipa joukkoon toinen flattikin, n. 2v. Remu. Muiden osallistujen tausta jäi yllättäin hieman epäselvemmäksi, mutta joukkoon mahtui lapinporokoira, ranskanbulldoggi, vehnäterrieri ja bichon havanais. Melkoisen sekava seurakunta siis lukuunottamatta mustiin pukeutujia. Tasoeroakin oli, kun osalle jopa istuminen oli uusi juttu kontaktista nyt puhumattakaan ja toiset taas näytti harjoitelleen jo enemmänkin esim. em. Remu veti todella hienosti sen mitä ehdin vilkuilla. Me sijoituttiin Vilman kanssa jonnekin sinne välimaastoon :) Alkutilanne sai pulssin nousemaan, kun Vilma piti äänenavaustaan. Otettiin sitten kontaktiharjoittelua jo alkupulinoiden aikaan ja kyllähän se koiruus hoksasi, että mitä sinne oltiin tultu tekemään. Ekalla kerralla harjoiteltiin kontaktia, istumista, vapauttamista ja seuraamista. Treenien jälkeen oli hyvä mieli.

Kasvattajan ohjaamat nomeilut jäi valitettavasti tältä viikolta väliin. Väsy painoi ja oma ärtyvyys oli herkässä nousuvireessä yövuoron jäliltä, joten arvioin parhaaksi pitää koiruuden koulutuksesta vapaapäivän. No ihan ilman mitään oppimiskokemuksia ei jääty, sillä lenkkeillessä pääsimme useampaan kertaan harjoittelemaan vastaantulevien koirien ohitusta, mikä on Vilmalle erittäin tärkeää ja edelleen haastavaa. Mutta jospa sitä jotain pientä nomeilua vielä tälle viikolle kaksistaan.