Myyn kuulumisia ja muuta päivittelyä..

Myyn kontrollikäynti ei tuonut helpotusta tilanteeseen, sillä ultrassa näkyi edelleen sakkaa samoissa määrin kuin aiemmin. Lisäksi virtsarakon yläosasta roikkui jokin epäilyttävä möykky, joka voi eläinlääkärin mukaan olla kasvain tai polyyppi. Jatkohoidoksi hän suositteli pitkää ab-kuuria, koska vastikään käymässään koulutuksessa oli kerrottu tapauksesta, jossa suuri määrä virtsarakon polyyppeja oli hoidettu kyseisellä hoitomuodolla. Ongelmana vain oli Myyn reagointi antibioottiin, mutta yrittänyttä ei laiteta ja lisäavuksi otettiin maitohappobakteerit. Ensimmäinen päivä meni ilman ongelmia, mutta sitten alkoi oksentelu ja syömättömyys. Sovittiin el. kanssa kuurin lopetuksesta ja hoidoista luopumisesta. Nyt siis elellään päivä kerrallaan ja edetään Myyn voinnin mukaan. Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Kisu ei anna merkkejä kivuliaisuudesta, syö hyvin (=liikaa), on seurallinen ja pisutkin on osunut oikeaan paikkaan.

Kovasti odotettu sorsastuskausi tuli ja meni meidän osalta. Ensimmäinen lomaviikko vietettiin Vilman ja pyssymiesten (1-3kpl) kanssa ahkerasti passissa, mutta kotikonnulla sorsat oli vähissä ja ne vähäisetki lenteli ammusten ylettymättömissä. Ei siis tositoimia Vilmalle. Pahus soikoon! Mutta ei se passiharjoitus hukkaan mennyt, sillä loppua kohden Vilman piippaus väheni huomattavasti ja vene tuli tutuksi. Lomaa ollaan yritetty hyödyntää muuhunkin treenaamiseen. Tänään hämmästyksekseni sain todeta, ettei Vilman korvat olekaan pelkkiä koristeita, vaan niillä voi jopa kuunnella ja neiti voi pienessä mielessään kuvitella minunkin ehkä tietävän, mistä damia kannattaa etsiä :) Oh hoh! Tämä kaikki siis ilman todistajia.. (kuka tätä nyt uskoo?)

 Maisan ottama kuva.

Toissapäivänä meillä oli HÄTÄ! Vilman silmä alkoi oireilla, eikä neiti pystynyt pitämään sitä auki. Toinenkin silmä lurpotti kummasti. Kotihuuhtelu ei asiaa auttanut ja niinpä ak. soitti lekuriin. Koska silmistä on hyvin vaikea sanoa puhelimen välityksellä, ohjattiin meitä tulemaan vo:lle samaisena päivänä. Tietysti me mentiin! Ja tietysti silmä oli jo auki odotusaulassa :D Eläinlääkäri oli reilu ja antoi meille vaihtoehdoksi lähteä kotiin ilman tarkempaa tutkimusta ja ilman maksua, mutta kun sinne asti mentiin ja jäsen J oli hätyytetty töistä etuajassa (mainitsinko jo, että kyseessä oli HÄTÄtilanne ;), niin päädyin tutkituttamaan silmät ihan varmuuden varalta. Silmät oli vetistävät ja punaiset, oikea vasenta huomattavsti enemmän, mutta muuten nuo ruskeat tapittajat oli kunnossa. Hyvä näin ja onneksi tutkitutin silmät, sillä heti autoon mentäessä Vilmalla oli taas vaikeuksia pitää oikeaa silmää auki ja ilman tutkimusta olisin ollut taas huolesta sekaisin. Diagnoosina siis roska silmässä, joka oli huuhtoutunut pois. Kyllä moisen takia jo pitää hälyttää puoli sukua! ;)

Nuuskusta ei tule kirjoitettua oikein mitään. Johtunee siitä, että Nuksari on kiltti ja terve kisu, jolla on oikein letkeä elämänasenne. Välillä kattimatti ojentaa Vilmaa, kun V kuvittelee oikeudekseen häiritä hänen uniaan. VIRHE! Omaa showtansa Nuusku pitää yleensä iltaisin, kun Vilman päivä on jo pulkassa.

Niin ja tämä kaikki edellä maínittu on kirjattu JO 7.9.2012. Jäipä vain julkaisematta.. ts. LOMA oli ja MENI ja arkikin tuli. Hypätään vielä kuitenkin hetkeksi nykyhetkeen. Myy voi siis edelleen hyvin. Kummaillista miten oireilu loppui hoidoista luopumisesta huolimatta (..puun koputus lienee paikallaan). Tekisi mieli käydä kontrolliultrassa ja selvittää, onko uusi ruokavalio toiminut viiveellä vai näyttääkö rakon tilanne entiseltä ja tietysti tsekkaamassa epämääräisen möykyn tilanne. Pistetään mietintämyssyn alle, mutta toistaiseksi jatketaan eloa päivä kerrallaan.

Vilman kanssa ollaan hupsuteltu Nomen parissa. Kertaalleen ollaan käyty kasvattajan yhteistreeneissä, joissa aiheina sillä kertaa markkeeraukset ja hakutyöskentely. Markkeeraukset meni hyvin. Vilma ei varastanut kuten viime treeneissä ja palautukset oli ok. Markkeerauskykykin neitillä on mielestäni kehittynyt. Hakualueesta tuli alkuperäistä suunnitelmaa haasteellisempi sateisen kesän vuoksi. Tarkoituksena ei ollut laittaa koiria uimaan, mutta niinhän siinä kävi, ettei edes flattilöisten pitkät koivet yltänyt pohjaan. Onneksi Viivi-äippä oli auttamassa tyttäriä ja ne viimeisetkin damit saatiin talteen. Kaikki teki hakua kivan oloisesti haasteellisesta ympäristöstä huolimatta. Vilmalle toisten työskentelyn katsominen oli edelleen suuri haaste ja mölyt ei pysynyt mahassa ts. Vinku-Vilma oli "lempinimensä" veroinen. No tuostakaan ongelmasta ei liene pääse eroon kuin harjoittelemalla. Niin ja sorsastamassakin käytiin vielä kertaalleen. Tuloksena 0 sorsaa, 1 lokki. Pitihän sen Vilman jotain päästä noutaan :P

 Painia ala Vilma & Saaga

Ilmoittauduttiin Vilman kanssa OKK:n möllitokoon, mutta paikkaa ei harmiksemme saatu. Vilman siskopuolen emännältä kuulimmekin, että talkoopisteet oli pelissä ja meillähän niitä on tasan NOLLA. No katsellaan sitten talvella mitä keksitään. Jollekin kurssille vaikka ja sitten tietysti kasvattajan treenit ja omatoiminen hömpöttely. Saatiin myös Kaisulta hyvä vinkki OKK:n tilalle, joka pidetään korvan takana kevätkautta ajatellen.

Ja Nuuskulle ei edelleenkään mitään uutta..

 Perinteisesti silmät kiinni..

Sairauskertomusta ja treenin puutetta. Siitä on meidän kesä tehty!

Taas on tovi kulunut sitten viime päivityksen. Myyn tilanne on vielä avoin, sillä kontrollissa ei olla käyty. Siinä mielessä hyvä, ettei kontrolli näyttänyt tarpeelliselta heti ab-kuurin päätteeksi. Eilen kuitenkin tehtiin ikävä pisulöydös eli huomenna luvassa ajanvarausta eläinlääkäriin, huoh. Ihan ongelmitta ei olla selvitty eilisenkään asti, sillä ab-kuurin aikana Myyn ruokahalu oli huono ja oksennuksia löytyi vähän väliä. Onneksi ruokahalu on nyt palautunut ja oksentelu loppunut. Mahdollisimman runsas nesteytyshän on Myylle ensiarvoisen tärkeää ja niinpä vihdoin ja viimein sain hommattua kisuille vesiautomaatin. Vekotin on aikamoinen hitti kattimattisten mielestä ja harmittaakin, kun en ole ostanut sitä aiemmin. Ai niin viime päivityksestä jäi mainitsematta, että epäilläänhän Myyllä kasvaintakin, kun ihossa on jokin epämäärinen näppylä jota ak:n piti seurata. Ongelmana vaan on, etten ole vielä tähän päiväänkään mennessä löytänyt kyseistä näppylää etsinnöistä huolimatta.

Nyt kun pääsi sairasteluista kirjoitteleen, niin laitetaanpa muistiin myös Muusan sairauskertomusta, jota en kylläkään ihan prikulleen muista (muori korjatkoon pahimpia asiavirheitä). Muusaahan on hoidettu useiden kuukausien ajan anaalirauhasvaivojen ja pepussa olleen ajoksen vuoksi. Ab-kuureja on mennyt muistaakseni kolme tämän nykyisen lisäksi, eikä anaaleja onnistuttu tyhjentämään kivuliaista punktioistakaan huolimatta. Niinpä paikallinen eläinlääkäri konsultoi Oulun kollegaa, joka suositteli anaalirauhasten poistamista. Niinpä poppoo kurvasi Ouluun Lakovaaran vo:lle ja hyvä niin. Ilkka oli heti todennut, ettei kyse ole anaalivaivoista, vaan todennäköisimmin tyrästä. Leikkauspöytä siis kutsui Muusaa joka tapauksessa. Dg tarkentuikin juuri Lakovaaran epäilemäksi perineaalityräksi, jonka ympärille oli kerääntynyt kahden nyrkin verran rasvakudosta (yök). Operaatiossa poistettiin toinen anaalirauhanen, mutta toista ei ollut syytä poistaa. Nyt Muusa on toipilas ja 13. päivä tulee ilmaiselle kontrollikäynnille. Milloin elänlääkärissä käynti on ollut ilmaista!?! Piste Ilkalle ja piiiiitkä miinus kotikonnun keikkaeläinlääkäreille, jotka eivät osanneet diagnosoida, murh. Onneksi olivat kuitenkin suositelleet laihdutusruokavaliota, jolla Muusa nyt on ja paino on laskusuuntainen. HYVÄ HYVÄ!

Vilma sentään on terve (koputetaanpa puuta). Treeniohjelma vaan on ollut taippareiden jälkeen hyvin köykäinen, vaikka intoa olisi ollut. Tuli vaan joskinlainen tenkkapoo, kun ei tiennyt mitä treenata ja miten. Tavoite on siis hukassa! Ollaan touhuttu vähän sitä sun tätä ja nimenomaan vähän. Tänään harjoiteltiin lähihakua kanipalloilla ja linjoja dameilla. Lähihaku meinasi alkuun laajeta hauksi, mutta palautuihan se homma mieleen ja kaikki pallot löysi takaisin laukkuun. Linjan päässä oli useampi dami ja vaihto oli kielletty. Ensimmäisellä linjalla Vilma oli jo vaihtamassa ja pisti hovineidin jalkoihin "vauhtia". Seuraavien kohdalla olikin jo selvää, että tuoda piti eka valinta. Pitihän sitä lopuksi vielä pari vesinoutoa tehdä, että pääsi koira viilentyyn. Ai kun oli kivaa! Ollaan muuten päästy ravistelusta kesken noudon. Jotain edistystä sentään :) Hirmunen hinku olisi kokeileen, mutta lähiseudulla on enää niukasti kokeita jäljellä, eikä me vielä edes olla valmiita ALO-luokkaan, mutta aina vois kokeilla.. ;) No oiskohan meille riittävä tavoite tälle vuodella noutaa niitä sorsia. Velimiehellä on kaverinsa kanssa jo melkoisia suunnitelmia sorsastuskauden varalle ja kuulostaa vähän sille, että siellä suunnalla on luottoa Vilmaan enemmän kuin minulla :D Jännityksellä odotetaan!

Myy sairastaa vol.2

Vertauskuva viettää kissan päiviä on saanut meillä aivan uuden merkityksen. Se tarkoittaa mouruamista 24/7 (sallikaa pieni liioittelu tässä yhteydessä) ja pissaamista sinne sun tänne. Se tarkoittaa sitä, että ak. ja jäsen J treenaa hakua enemmän kuin Vilma konsanaan, pissapaikkojen hakua nimittäin. Aina hajun lähteen löytäminen ei ole helppoa, mutta matoista kannattaa lähteä liikkeelle. Vilma ei ole vielä kehoituksista huolimatta suopunut opettelemaan pissapaikkojen etsimistä ja ilmineeraamista kaksijalkaisille. Liian moukkamaista vissiin hänelle..

Myyn tuntien heti ensimmäisestä ohi pissaamisesta alkoi ak:lla hälykellot soida. Deja vu! Vastahan tässä tilanteessa oltiin ja eikun soittamaan aikaa eläinlääkärille. Aiemmista puheista huolimatta koin parhaaksi varata ajan jälleen eläinlääkäriasemalle, jossa Myytä on ennenkin samaisen vaivan vuoksi hoidettu, jolloin myös tiedot edellisestä hoidosta on helposti saatavilla. Ihan hyvä ratkaisu, sillä sattuipa eläinlääkäriksemme oikein mukavan oloinen ihminen. Ensimmäiseksi virtsarakko ultrattiin. Myy oli kiltti kisu ja antoi tehdä tutkimuksen ilman nukutusta tai suurempaa taistelua. Rakossa ei näkynyt kiviä, mutta aika paljon sakkaa ja rakon seinämässä A) runsas sakkakertymä, joka voi peittää allensa myös kiviä tai B) "näköharha" johtuen esim. ulostemassasta suolessa. Sakasta johtuen Myy jouduttiin kuitenkin nukuttamaan, jotta saatiin virtsa- ja verinäyte. Punnitus näytti ihan mukavia lukemia 4,33kg (ennen 5kg) eli paino on laskussa, vaikka ruokahalu on tallella.

Ensimmäinen puhelinsoitto saatiin eläinlääkäriltä jo eilen eli tutkimuspäivänä. Tuloksia ei ollutkaan vielä saatavilla, mutta pissassa oli näkynyt paljon kalsiumoksalaattikiteitä. Vajaa vuosi sittenhän Myyllä hoidettiin sekä kalsiumoksalaatti-, struviitti- että uraattikiviä, joista uraatti on kissoille harvinainen. Kuulemma dalmatialaisten vaiva. Tänään uusi soitto tulosten tiimoilta ja bakteerikasvustoahan sieltä pissasta myös löytyi, joten seuraavat pari viikkoa Myy on taas vaihteeksi antibioottikuurilla. Verikokeet puolestaan viestitti huolestuttavia asioita. Krea oli koholla, mikä voi viitata orastavaan munuaisten vajaatoimintaan. Onneksi Urea oli viitealueella (koputetaanpa puuta). Myöskin kalsium oli koholla. Mistä lie johtuen? Jatkosuunnitelmana on siis ruokavaliomuutos ja antibioottikuuri sekä kontrolli 4vk:n kuluttua. Jos oireet kuitenkin jatkuu vielä ab kuurin jälkeenkin, kontrolloidaan virtsa- ja verinäytteet + ultra jo kahden viikon kuluttua ja tehdään uusia suunnitelmia. Ruoka vaihtuu siis Royal canin renalista Royal canin Urinary sapuskaan, jonka pitäisi paremmin liottaa/ehkäistä juuri kalsiumoksalaatteja ja lisätä kissan juomista/virtsaamista, jolloin rakko huuhtoutuu paremmin. Toisaalta ruoka ei ennaltaehkäise yhtä hyvin uraattikiviä. Markkinoilta siis puuttuu sapuska, joka liottaisi/ennaltaehkäisisi kaikkia Myyn vaivoja, huoh. Päässä pyörii nyt vain ajatus: eihän taas leikkausta, eihän taas! Mitä se semmoinen kissan elämä on, jos joka vuosi joutuu leikkaukseen saman vaivan vuoksi? Pelkona on joutuminen vaikeiden päätösten äärelle. Melkein kuulen kuinka päässä ajatusrattaat raksuttaa, kerrankin..

Vääriin paikkoihin pissaamisen lisäksi Myyn käytös on muuttunut. Juuri tuo jatkuva aiemmin mainittu äänessä olo on suorastaan hermoja raastavaa. Onhan Myy aina ollut vaativa ja äänekäskin yksilö, mutta tämä kevät/kesä on ollut jotain aivan kauheaa. Alkuun luulin sen johtuvan siitä, kun kevät koitti, mutta ulos ei päässyt. Aiemminhan kissat köllötteli lasitetulla parvekkeella nautiskellen auringosta. Nyt ovet on pysynyt visusti kiinni lukuunottamatta niitä harvoja ulkoilureissuja hihnan nokassa tai lyhyitä karkureissuja. Hyi minua! Saamattomuuttahan se on ollut, kun en ole enemmän ulkoiluasiaan panostanut. Mutta liekö huutaminen sittenkin johtunut virtsatieoireiden alkamisesta?

Ei ole helppoa nämä "kissan päivät".

Nyt päivitellään!

Aika valuu sormien lävitse, eikä blogikaan ole itsestään päivittynyt. Kumma homma! Mutta melkoisesti elämämme on muuttunut sitten viime kirjoittelutuokion. Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että Myy voi hyvin. Pitkän kaavan kauttahan se toipuminen sitten menikin. Liotusruoka ei siis tepsinyt vaan puukon alle katti joutui ja antibiootteja popsi kuurin jos toisenkin. Tuomiona on myös elinikäinen dieettiruoka, minkä pitäisi ehkäistä kivien uusiutumista. Toivoa sopii. Ruokatarjoilu on meillä jokapäiväinen show eri ruokavalioiden vuoksi. Ruokaa sinne ja ruokaa tuonne. Ei sinne! Omalle kupille mars! Kaikkeen tottuu.

Toinen merkittävä muutos on muutto uuteen ja ensimmäiseen omaan kotiin, minkä myötä ollaan saatu lisätilaa ja Vilperille oma pieni piha jota puutarhuroida. Vilma onkin erikoistunut maan mylläämiseen ja omenapuun oksien karsintaan, jippijaijee! ;) Kissatkin ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä mainiosti ja villit vinkeet ovat palanneet. Etenkin Nuusku saa iltaisin kunnon hepulikohtauksia. Silloin on parree pysyä pois tieltä.

Vilman kanssa hommat etenee treenimäärästä riippuen. Aina se vaan takaraivossa kolkuttaa, että pitäisi ehtiä enemmän. Voisiko jäädä opintovapaalle kouluttaan koiraa? ;) Kyllä sen huomaa, että näin pimeään aikaan mettä-/koulutus- reissut on minimissään, kun ak:n mielikuvitus kehittelee kaikenmaailman mörkösiä pimeällä kelillä ja valoisa vapaa-aika on vähissä. Mutta viime lauantaina me päästiin aloittelemaan näyttelyharjoituksia. Mukana olivat sisko Minttu, isosisko Helmi ja pikkumäykyt Sirkku & Messi sekä Iitu. Viivi-äippäkin oli mukana, mutta ei sen tarvinut treenata, kun se on niin hyvä :) Alkuunhan meidän tyttösen päässä kuului vaan priiii, täällä on kamuja, lääh lääh, leikitään! Mutta kyllä sieltä lopulta löytyi se ihanuus, joka jaksaa vähä keskittyäkin tekemiseen. Kotiläksynä meillä on seisomisharjoittelut. Ei uskoisi, että hännän huiskutuskin on hukassa! Mutta liikkeet on kuulemma hyvät, jes! Niin ja onhan meidän tytsy nyt trimmattukin ihan kunnolla. Älkää peljätkö, ak. ei ollut saksissa kiinni vaan kasvattajan kokemukseen luotimme.

 Ennen trimmausta

ja kampaajakäynnin jälkeen.

Voihan tunteiden kirjo!

Tämä päivä on kyllä pitänyt sisällään tunteita laidasta laitaan.. Aloitetaan kuitenkin eilisestä. Päivämmehän alkoi virtsanäytteen metsästysoperaatiolla, jota voidaan kutsua nimeltä täydellisen fiaskon ilmentymä. Tietoisena onnistumisprosentin minimaalisuudesta hykertelin hyvilläni, kun lukuisten yritysten jälkeen sain lopultakin Myyn rapsuttaan pellettiä lupaavasti. Näyteastia oli salamannopeasti valmiina asemissa, kunnes.. kops. Väärä näyte! Ei siitä sen enempää.

Vastaanotolla Myylle tehtiin aluksi perustutkimus, jossa kaikki osa-alueet olivat kunnossa. Anamneesi kuitenkin särähti lekurinkin korvaan, joten lisätukimuksina tehtiin virtsarakon ultraus ja pissanäytteen otto virtsarakkoa puristamalla. Näiden onnistuminen edellytti reipasta ihonalaista nesteytystä ja tutkimuksen ajaksi Myy ylläripylläri piti rauhoittaa. Voi raasu sitä näkyä! Useaan otteeseen piti muistuttaa itselle, että kyllä katti vielä herää. Jännä miten herkkä sitä on noiden karvakorvien avuttomuudelle. Ihmisten kohdalla ei tee tiukkaakaan! Kyllä ois pällitohtorille töitä.. ;)

Kivihän (halk. 4mm) siellä ultrassa sitten näkyi ja lääkäri oli vakuuttunut mötikän aiheuttavan ongelmat. Kotiin lähdimme kipulääkekuurin kera ja tietoisina siitä, että käytöshäiriön voi unohtaa. Virtanäytetuloksia jouduimme odottamaan tähän päivään ja siten myös lopullisia hoitolinjauksia. Selvä tulehdushan sieltä myös löytyi, joten antibioottikuuri alkoi. Nyt olisi siis edessä 10 päivän pakkolääkitseminen aamuin illoin, joka yhteenlaskettuna merkitsee paluuta pentuaikoja muistuttaviin käsiin. Auts, auts, auts! 

Virtsakiven osalta lääkäri antoi meille kaksi vaihtoehtoa; joko turvautuisimme heti kirurgiaan tai sitten kokeilisimme kuukauden ajan virtsakiviä liuottavaa ruokavaliota. Yhteisymmärryksessä päädyimme ruokavaliohoitoon ja kontrolliultraan kuukauden kuluttua, sillä Myyn kokonaisvointi on hyvä. Varjopuolia valitsemassamme hoidossa on, että rakossa voi olla havaittua kiveä pienempiäkin kiviä, jotka voivat tukkia virtaputken aiheuttaen Myylle hengenvaarallisen tilan ja toisekseen tilanne ei välttämättä korjaannu hoidosta huolimatta, jolloin joka tapauksessa joudutaan leikkaukseen. Hyvä puoli tässä kaikessa on, että ak.:n varallisuus hupenee siinä määrin, että kalliit roskaruoat voi unohtaa eli ts. tapahtuu hyvin toivottavaa vyön kiristämistä :)

Toisaalta olen huojentunut, että pissiprobleemalle löytyi "oikea" syy. Samalla olen kuitenkin vihainen, kun en heti ongelman ilmaannuttua kiikuttanut kattimattia lekuriin. Luulisi kuuden vuoden yhteiselon jälkeen tuntevan toisen, vaikka kissat ovatkin kyllä mestareita vaivojensa kätkemisessä. Arvata saattaa parantaako tämä minun "heti lääkäriin, nyt"-oireyhtymääni :) Täytynee kuitenkin mainita, että itsehän menisin valkotakin vastaanotolle perinteisesti vasta pää kainalossa. 

Surku on ollut kova! Mieltä kuitenkin piristää, kun Myy jaksaa vaatia huomiota entiseen malliin ja leikkii kuin pikkukatti. Olenkin menettänyt toivoni, että nuo katit aikuistuisi, mutta ei niiden kyllä tarvikaan. Piristysruiske oli myös päivän tokotreenit. Kivaa oli vaikka parivaljakon keskittymiskyky alkoi loppua kohden herpaantua. Me ollaan me! ;)

Niin Vilmallahan tosiaan tuli eilen puoli vuotta elämää täyteen! Flattipusu ja liuta sydämiä <3 <3 <3 Kaiken Myy-tohinan keskellä piti tätä huikeaa merkkipäivää toki muistaa eli neiti nautiskeli ah niin herkullista ja lihaisaa poronluuta (ei haittavaikutuksia). Kiitti muori, joka jätit keiton keittämättä! ;) Niin ja perinteinen neuvolapunnitus tietysti; 18,5kg ihanaa flattienergiaa :P

Hullutellen lomalla

Voihan perjantai! Viikko takaperin sydän muljahteli rinnassa, kun Vilma ontui aamulla oikeaa etujalkaansa. Tietysti ehdin manata kaikki maastoon lasinsiruja levittelelevät imbesillit, mutta yllättäin tassussa ei näkynyt/tuntunut mitään poikkeavaa. Onneksi Vilma pystyi jonkin verran jalalle varaamaan eli murtuma oli poissuljettu, mutta silti huoletti kun ei tiennyt mitä ihmettä oli tapahtunut, sillä vain kolme tuntia takaperin kaikki oli ollut hyvin. Tietysti ylihysteerinen ak. soitteli eläinlääkäriaikaa kun kipeän koiruuden katsominen teki niin pahaa, mutta tällä kertaa voisi sanoa, että onneksi seuraava vapaa-aika olisi ollut vasta seuraavalle tiistaille. Vilma siis pääsi lepokuurille ja illalla ontuminen oli vain ikävä muisto.

Lauantaina starttasimme kaaran kohti Kuusamoa ja aloittelimme kauan odotettua kesälomaa. Lauantai otettiin lunkisti, mutta sunnuntaina karvakorvat pääsivät kummitukseni mökille uimaan ja saivatpa osansa myös muurinpohjaletuista. Voi sitä riemua! Vilman kanssa tehtiin myös lähihakuharjoitusta kanipalloilla ja todettiin, että reeniä pukkaa vielä kun kolmesta kanipallosta vain yksi tuli takaisin. Mutta onhan se yksikin jo jotain :)

 

Maanantaina suuntasimme nokat ja kuonot kohti isäni synnynseutuja. Ehkäpä Vilmakin vielä oppii taikasanan Vuotunki, joka saa hännän pyörimään rupelin lailla. Reissussa koiruudet yrittivät kovasti tehdä osansa vattujen ja mustaherukoiden pominnassa, mutta omaan pussiinhan ne pelasi, nam nam. Tietysti päivään kuului uimista, kun järven rannalla kerta oltiin ja metsäretki totta kai! Meidän lisäksi metsäneläimet olivat liikenteessä, joista vastaan tuli useampia lintuja (teerejä?), poro ja jänöjussi. Poro oli Vilmasta aika jännittävä otus, iik. Päivän hyvä työkin tuli tehtyä, kun pöllö rukka oli jäänyt jumiin mansikkamaalle, jota ympäröi verkko. Ja mistä johtuu ettei kukaan aluksi meinannut uskoa, kun huusin, että siellä on PÖLLÖ!? Murh ;) Oli aika hienon näköistä, kun pöllö lopulta levitti pitkät siipensä vapauteen ja teki taivaalla aivan kuin kiitoskierroksen ennen metsään lentämistä. Meidän lintutietämyksellä eli ts. lintukirjaa selailemalla totesimme sen olleen suopöllön, ehkä.

Päivä oli pitkä ja koirien autossa viettämistä lepohetkistä huolimatta olivat ne illalla ihan rättipoikkiväsyneitä kuten kaksijalkaisetkin. Mutta Vilma oli lisäksi kuuhullu! Oli aika spookya, kun ikkunasta möllöttää täysikuu ja koiruus tuijottaa katon nurkkaan missä ei näy mitään ja juoksee sitten vikisten pöydän alle. Oliko kummitukset liikenteessä? ;) Kyllä oli koiran aika mennä häkkiin nukkumaan. 

Velipoika oli hankkinut metsästyskortin ja pitihän niitä sorsia käydä alustavasti pongailemassa veneestä käsin. Samalla Vilma pääsi harjoittelemaan veneessä olemista. Saimmekin todeta, että rohkeutta on riittävästi, mutta kun paikallaan vielä oppisi pysymään. Neiti kun keksi, että aaltoja on tooosi kiva yrittää napata kiinni. Ei ole pikkuneiti turhalla järjellä pilattu.. Miten se menikään - koira kuin omistajansa.

Touhuamisen lisäksi maltti oli treenauksen alla niin Vilmalla kuin Muusallakin. Ja jotta jaksoi riekkua, piti muistaa levähtää ja häkki oli tähän kyllä oiva apuväline. Ensimmäisenä päivänä kesti n. ½ h ennen kuin neiti hiljeni ja antoi myöten unelle. Nopeasti Vilma kuitenkin palautti mieleen, ettei häkissä kannata elämöidä.

Reissusta palattiin kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Vilma sai matkustaa ensimmäistä kertaa takapenkillä turvavöissä ja hyvinhän se meni, nukkua tursotti vaan. Ainoa ikävä puoli on, että Vilman oikeaan sisäsilmäkulmaan on sattunut jotain. Todennäköisesti jokin elukka pistänyt. Huomautukseksi voin sanoa, että eläinlääkäriin ei ole soiteltu eli seurataan nyt maltilla ;)

Eilen oli sitten tokotreenit. Harjoittelimme kontaktia ensin paikallaan ja sitten kun se sujui niin liikkeessä peruuttamalla. Sitten oli myös damitreeniä, mikä ei oikein sujunut keneltäkään. Minttu-siskon olisi pitänyt tulla näyttämään taitonsa, mutta se oli jo isojen puolella! :) Kotona ollaan yritetty damin pitämistä harjoitella ja ollaan jumituttu siihen vaiheeseen, että dami vaan käväsee suussa. Lohdutukseksi ei kuulemma olla ainoita, joilla pitämisen oppiminen ei ole salaman nopeaa. Onhan tässä aikaa harjoitella. Sitten me harjoiteltiin myös seisonnasta maahanmenoa, mikä Vilmalta sujuu apujen kanssa hyvin. Ja mikä tärkeintä opettelimme odottamaan!

WANTED Hammaskeiju!

Nootteja on tullut yhdeltä sun toiselta laiskansorttisesta blogin päivityksestä. Täytynee myöntää, että raapustelu ei ole ollut tehtävälistan kärkipäässä. Mutta yritetäänpä nyt kelata aikaa hieman taaksepäin ja muistella, mitä on tullut touhuttua..

Toko-treeneissä on käyty ja kertaalleen jouduttu/päästy kasvattajan tuki- opetukseenkin. Oppiminen etenee hissukseen. "Vauhdin huuma" johtunee lähinnä ak. pitkistä piuhoista pääkopassa, mutta onneksi suunta on kuitenkin parempaan päin. Liian vähän on vaan tullut treenattua. Aivan liian vähän! Tokihan me päivittäin jotain harjoitellaan, mutta pitäisi lisätä vaihtelevuutta. Vilman ehdoton inhokki on sitominen kiinni puuhun/tolppaan. Jak jak jak! Moista kauheutta saattaa sattua ihan milloin vain. Ja mikähän on seuraus.. "Äippä älä, älä hylkäääää!!!" Verijälki on ollut suunnitteilla jo juhannuksesta lähtien, mutta niin se on vaan aina jäänyt. Muutenkin metsäreissut ovat olleet nyt minimissä jäsen J:n töistä johtuvan osa-aika autottomuuden vuoksi. Tylsää.

Vilman sisäsiisteyskin on ottanut hieman takapakkia. Kaikki näytti jo hyvältä, kunnes neiti alkoi pissaamaan karvamatolle, joka oli kuin ilmetty karvakorvien sisävessa. Niin monessa asiassa kuin Vilman ja Myyn ajatusmaailmat poikkeavatkin toisistaan, niin tässä asiassa neidit päättivät vetää samaa linjaa. Voitteko kuvitella mille ko. matto lemppas? Suosittelen kertomaan mielikuvanne ainakin kymmenellä, jotta päästään likellekään totuutta. Omatoiminen maton puunaus vain pahensi asiaa ja niinpä matto pääsikin kylpylälomalle. Katsotaan millaisena tulee takaisin. Myylle maton katoaminen oli jonkinmoinen sokki, mutta uusi kohde löytyi nopeasti ja oli kenties entistä ihanampi.. Vilman häkki makuupeteineen ja leluineen. Uujee! Voitte uskoa millainen "riemun kiljahdus" ak:lla pääsi yllättäessään mustiaisen itseteossa. ARGH! Mutta sitten meinasi iskeä hätä. Entä jos Myyn vääriin paikkoihin pissimisestä ei tule loppua? Mistä tämä yllättävä muutos voi johtua? Stressi, reviirisota, virtsatietulehdus, virtsakiviä? Pari päivää seurantalinjalla ja jos ei muutosta tule, niin eikun eläinlääkäriin. Mutta muutos tuli. Johtuiko päässä viiraamisen korjaantuminen uudelleen asennetusta Feliway-haihduttimesta & sumuttimesta, pissapaikkojen perusteellisesta putsaamisesta (etikka on pop) sekä pelletin ekstra siistinä pitämisestä vai mistä? Tiedä häntä, mutta onnellinen olen ettei moinen Myylle epätyypillinen käytös enää jatkunut ja Vilman pidätyskykykin on alkanut löytyä uudelleen.

Tänään tuli käytyä talkoohommissa KV näyttelyissä. Nuo parkkeeraushommat ei ole ihan minun vahvinta alaa, vaikka itse olenkin huippu parkkeeraaja.. köh köh ;) Mutta hengissä selvittiin äkäpussi-ihmisistä, lontoon puhumisesta ja vesisateesta huolimatta! Ok, suurin osa ihmisistä oli erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä, englantia on hyvä harjoittaa ja vesisade kasteli kasvimaan = ei tarvi itte vaivautua kasteleen. Mitä tuota sitten valitan? :) Suunnattomasti vaan harmittaa, että flattien kehä meni minulta huti, niisk! No huomenna sitten kehien laidalle tarkesteleen, millaiselta se show-maailma näyttää. Kotimatkalla poikkesin ensimmäistä kertaa Tassulan puodissa, jonka olemassaolo selvisi minulle aivan vastikään työkaverin puhuessa ko. liikkeestä. Mukaan tarttui hirssiä, tattaria, naudan jauhelihaa, lohta, sisäelimiä, naudan mahaa ja kissoille kahden sorttista omaa sapuskaa. Ihana putiikki! :)

Jäsen J:n kanssa havaittiin tänään Vilman kummallinen mutuuttava suun liike. Mitä se nyt syö?! Mielessä kävi mitä pahimmat vaihtoehdot, sillä onhan Vilma lahjakkaasti aloittanut tuhotöiden teon. Tähän mennessä saldona on yhdet Crocsi kopiot (ei suurta taloudellista menekkiä), erinäisiä postiluukusta ja oven alta pilkistäviä lehtiä (repisi edes laskuja!), nettijohto (ei kiinni pistorasiassa, huh) ja kännykkä (ostettu 12/2010 eli Vilman mukaan täysin OUT muodista). Suuhun kurkistuksen tulos oli yllättävä - TYHJÄ! Tilanne vaati tarkempaa tarkastelua ja kyllähän se syy selvisikin. Vilman kulmahampaat heiluu ja uudet on alkanut tehdä tuloaan. Yksikään hammas ei vaan ollut irronnut uuden tieltä, pahus! Siitäpä alkoikin operaatio kulmuri. Hampaiden heilutteleminen ei tuottanut tulosta. Siispä vetoleikkiä harrastamaan, mutta.. kun ei Vilma osaa leikkiä vetoleikkejä, niin sekin piti opetella (voin katua tätä oppituntia myöhemmin). Tulos O. Sitten salainen ase käyttöön.. kaapissa komeileva savustettu naudan luu. Saa nähdä tippuuko hampaat. Toivotaan näin. Lekurireissu siintää jo silmissä..