Taas niitä päiviä..

..kun mikään ei onnistu ja kaikki ottaa enemmän tai vähemmän kupoliin. Lähdetään liikkeelle siitä, että alle kaksi vuotta vanha pyykkikoneemme on toistamiseen rikki. ÄRRINMURRIN! Takuu on toki vielä voimassa, mutta voisiko ko. masiinan valmistajista joku käydä taikomassa tuon meidän pyykkivuoren puhtaaksi.

Tänään olimme myös pitkästä aikaa NOME-treeneissä ja mitä teki Vilma.. VINKUI! Argh, ei tänään kiitos. Menee hermo, kun en ole saanut kitkettyä toimintaa pois. Ei ole auttanut ne hyvät tovit, kun koira on ollut sidottuna puuhun ja jotain on tapahtunut vasta, kun neiti on hiljentynyt. Ei ole auttanut ärähtäminen, vaan pikemmin yllyttänyt kovaäänisempään mielenosoitukseen. Ei ole auttanut se, että olen pyrkinyt sulkemaan ketutuksen sisuksiin ja jättänyt huomiotta. Tänään olenkin taas selaillut nettiä ja yrittänyt löytää apukeinoja. Kovin lohduttomia juttuja on tullut vastaan, joissa puhutaan heikkohermoisuudesta ja ominaisuudesta, jonka kanssa on parasta oppia elämään. Itse en kuitenkaan usko Vilman kohdalla varsinaiseen heikkohermoisuuteen. Toki Vilmalla on ollut omat puutteensa rauhoittumisessa pennusta asti ja itseluottamus ei ole huippuunsa viritetty, mutta uskoisin heikkohermoisuuden vaikuttavan laajemmalti arkielämään. Lisäksi Vilman äänekkyys on laantunut huomattavasti tokokentillä, niin luotan siihen, että vielä jonain päivänä tunnen koirani ja löydän keinon auttaa rauhoittumisessa myös noutohommien yhteydessä. Tavoitteita on hyvä olla.

Itse treeni meni ihan kohtuudella. Itselläni on vaan liikaa kaikkea säheltämistä, sillä edelleen yhdessä treenaaminen jännittää niin nomessa kuin tokossakin. On se vaan jännä juttu! Vilma teki siis hakua ja moikkasi fasaania. Hakua se laajensi kivasti, mutta tuli kertaalleen tyhjänä takaisin, kun ei meinannut damia löytyä. Siitäpä sitten lähetyspaikan vaihto ja alkoihan niitä dameja tulla. Fasaanilla piti hetki pohdiskella ja alkuun nouto-ote oli huono, mutta korjasi kun fasu ei pysynytkään muuten mukana.

Aavakin sai tutustua riistaan. Heh, pitänee vissiin jossain vaiheessa paljastaa neitille, ettei nokka ole mikään puruluu. Palataanpa riistatreeneihin myöhemmin. Päivä sisälsi paljon muutakin jännittävää kuten uusien koiratuttavuuksien moikkaamista. Aika hurjia ne oli, mutta onneksi niin isoja, etteivät mahtuneet auton alle. Ei siellä auton alla koko aikaa jaksanut olla, vaan välillä piti käydä mm. toisten suupieliä lipsuttelemassa.

Ja voi apua, Aavakin sai pullukka maininnan, vaikka kylkiluita on yritetty koplailla, etteivät pääsisi hukkumaan. Painoa neidillä on 11vk:n iässä 8.3kg. Vilmalla puolestaan vaaka näyttää tasan 25kg eli paino on rotumääritelmän mukaan ihannepainon alarajalla, mutta kyllä totuus on karumpi ja jenkkakahvaa löytyy.

Keli oli vetinen ja kamera kotona. Vanhojakaan kuvia ei jaksa tällä erää kaivella. Palataan kuvarintamalle toisten.

Onneksi nämäkin päivät aina päättyvät. Parempaa huomista!

Toko muistiinpano

Neiti V pääsi taas eilen TOKO treeneihin. Ideana oli kokeenomaiset treenit, mutta me kyllä huijattiin aika paljon ;) Luoksepäästävyydessä Vilmalla on ollut ongelmana pakittaminen. No vaihtelu virkistää ja nyt mentiin moikkaan vähä vastaan. Äh, olenkin tainnut mainita, etten jaksa panostaa ko. liikkeeseen muuta kuin arkitottelevaisuudessa ja siinäkin huonolla menestyksellä. Paikkamakuussa peppu kävi kertaalleen pikkasen ylhäällä ja  kuono yhdesti maassa, mutta muutoin varsin mukava paikkamakuu palkkauksia apuna käyttäen. Ai no olihan siinä lopussa pientä säätöä, kun Vilmalla oli vähän turhan kiirus hakeen takapalkkaa (=maksamakkaraa!!!). Vielä ei tanssita voitontanssia, mutta pikkasen jo jalka vippasee, sillä sen verta neiti on edistynyt.

Sitten vuorossa oli seuraaminen taluttimen kanssa ja ilman. Yritin luistaa liikkuroinnista, mutta ohjaajat eivät antaneet. Hirveen julmaa! :P Kyllähän se neiti mukana kulki ja kuono taisi mennä nuuskutustilaan vain kerran. Seuraamisen kotiläksyinä erityisesti kontakti ja tarkkuus käännöksissä. Pitää kiinnittää huomiota omaan jalkatyöskentelyyn, kun teen jotain ihmeellisiä kaarroksia. Minkäs sille tekee jos on vähän mutkikas tyyppi, mutta se on jo plussaa, ettei nollille kuulemma oltaisi menty kokeessakaan.

Lopuksi treenattiin harjoittelun vuoksi paikkamakuun alkua ja loppua, koska useammalla oli siinä kuulemma puutteita. Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis ja taidankin oikeasti tehdä jotain tuolle seuraamiselle.. tai ainakin lupaan silleen pienesti sievästi.

Aavakin on treenannut pienissä pätkissä mm. kontaktia, istumista, maahanmenoa, sivulle tuloa, pilli luoksetuloa, eteen käskyä ruokakupilla, leikkimistä, riekkumista, nukkumista, imuroimista, luutuamista, kynsien leikkuuta, harjaamista, syliin rauhoittumista, ulos pissaamista, matkustamista autossa, nukkumista autossa jne. ;) Viimeisimmästä olen hirmuisen ylpeä. Kävimme nimittäin eilen Vilman kanssa moikkaan Pietu labbista metsälenkin merkeissä ja Aava treenasi sillä aikaa autossa odottamista. Kuinka ollakaan palatessamme reissultamme, Aava heräili tyytyväisenä auton perältä <3

Kuvaussession tylsistyttämä pikkuflatti

Arki starttasi

Tänään karvalauma sai jäädä ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa ilman kaksijalkaisia. Töihin lähtiessäni Aava osoitti hyvin selkeän mielipiteensä portin taakse vangitsemisestaan. Hyljätyn riepu paran itkuvirsi oli toki sydäntä riipaisevaa, mutta arjen oli alettava. Tokihan olemme yksinoloa harjoitelleet jo aiemmin, mutta lyhyempiä aikoja. Onnekseni minun on nyt alkuun mahdollista tehdä hieman lyhyempiä päiviä ja tänäänkin hipsin kotiin jo viiden tunnin töissä olon jälkeen. Mitä ilmeisimmin aika oli täällä kotosallakin sujunut ongelmitta. Tuhot 0, pissoja lattialla 0 ja vastassa uneliaan näköisiä musteja, eikä naapureitakaan ole vielä käynyt oven takana.. HUH!

Aava 10vk

Salaman välke!

Kuvien laatu ei ole mairitteleva, mutta pimeinä iltoina on pakko käyttää salamaa ja 9vk:n ikäisen flattitytön pysyminen paikallaan ei jätä hirveästi aikaa sommitteluun :)

Aava näyttää kuvissa hirmu potralta tytöltä, mutta oikeasti se on vaan tosi pörröinen. Saimme tänään heti aamusta kaverini vierailulle ja hän sanoi Aavasta niin kauniisti. "Se näyttää ihan semmoiselta paviaanilta." ;)

Voi aika kun juokset nopsaa!

Aavan tulosta on nyt viikko ja vauhdikkaastihan se on kulunut. Arkielämän harjoittelu on jatkuvasti käynnissä. Ulos lähtö sujuu jo aika kivasti, sillä pikkuneiti selvästi apinoi Vilmaa. Meillä siis odotetaan istualtaan lupaa mennä ulos. Toisinaan maltti ei tahdo vielä riittää ja peppu nousee ennen aikojaan, mutta kun ovi alkaakin sulkeutua, muistuu se pepunkin paikka. Tuon opettaminen on kyllä ollut ihanan helppoa. Kannatti aikanaan asia Vilman kanssa vääntää :)

Ruoalla "odottaminenkin" on edennyt mukavasti. Aiemmin Aava rynni sotanorsun lailla kupille ja huuto pääsi, jos palvelussa ilmeni vähänkään viivästystä. Nyt neiti toisinaan yrittää suoraan kupille, mutta ei jatka rynnimistä kuten aiemmin, vaan istahtaa alas ja saa luvan kupille. Usein napsahtaa kiva kontaktikin mukaan. Odotusaikaa pidennetään pikkuhiljaa.

Hihnakäyttäytymisen alkeisiin ollaan tutustuttu ja siinä ei ole ihmeempiä ongelmia vielä ilmennyt. Silti ollaan suosittu enemmän metsässä ulkoilua nyt kun ilmatkin sen sallivat. Samalla ollaan opeteltu luoksetuloa pillillä ja Vilman esimerkin kautta se sujuukin hienosti :) Samalla reissulla on tullut harjoitusta autokäyttäytymiseen. Itkuhan siinä meinaa vielä päästä, mutta matkan edetessä hiljaisuus sapuu matkaseuralaiseksi.

Sisäsiisteys on arvatenkin vielä vaiheessa, mutta suurin osa tarpeista tulee ulos. Onhan meillä ollut jopa kuivia öitä, mikä hämmentää suuresti, kun neiti on vielä niin pieni. Keskimäärin 1-2 pissaa osuu sisälle ja usein saa sanoa "oma moka!". Kyllä me mattopyykille silti vielä päästään! Tämän asian suhteenhaan olemme äinpäinihmisiä, sillä pennun tultua olemme haalineet vanhoja mattoja lattialle. Tämä siksi, että lattiamme on todella liukas emmekä halua siitä koituvia ongelmia. Matot on vain mattoja! Yöksi ne tosin rullataan, jotta aamulla mahdolliset vahingot havaitaan ennen litsislätsin kuulumista. Yöt onkin meillä nukkumista varten, minkä koiruudet ovat kiitettävästi sisäistäneet. Onneksi unta riittää myös päiväksi ja pikkuneiti onkin tässä taitava. Ympäristön hälinä ei hetkauta, kun silmät sulkeutuu.

Treenejä ja metsästysreissuja odotellessa ehtii ottaa "muutamat" torkut.

Kissojen kohtaamisessa on vielä harjoittelemista. Aava ei pysty käsittään, miksei kissat ala leikkiin haastamisesta huolimatta. Kissojen ajattamiseen ja kissoille haukkumiseen pyrimmekin puuttumaan jämptisti. Ne on minun suojeluksessa! Niin tosiaan Nuuskukaan ei sitten jaksanut pidemmän päälle murjottaa saunassa :)

Onhan Aava opetellut lyhyissä sessioissa istumista ja kontaktia. Naksutin ollaan otettu nyt heti käyttöön, kun Vilman kohdalla oltiin "vähän" myöhäisheränneitä tai no ei oikeastaan vieläkään käytetä sitä siinä määrin kuin voisi olla suotavaa. Vilma taas on saanut samalla opetella odottamista, kun toinen "treenaa". Kätevää!

Vilman kanssa ollaan käyty NOMEilemassa, mutta siitä ei ihmeempää raportoitavaa. Paljon pitää tehdä töitä, jos se ALO1 meinataan ensi kaudella saada, mutta onneksi treenaaminen on kummankin mieleen. Jälleen pähkäilen samaa asiaa kuin niin monet kerrat ennenkin eli pitäisi olla joku selkeä suunnitelma, ettei tulisi jankattua liikaa samoja juttuja ja tylsistettyä koiruutta. Miksei asialle voi tehdä mitään, vaikka usein saman asian kanssa pähkäilee. Vastaus: laiskuus ja osaamattomuus!

Huvikumpu kuittaa. Reipasta viikkoa kaikille!

Seiso!

Meillä opeteltiin seisomista :) Kiitos Maisa kuvausavusta!

Vilma n.3v. ja Aava 8,5vk

Tervetuloa Aava!

No nyt se on täällä - Zebulons Joy eli tuttavallisemmin Aava! 

Aava 8,5vk

Tämä ihana flattivahvistus saapui laumaamme maanantaina pitkän matkan takaa. Aava on syntynyt Etelä-Ruotsissa Vilman Viivi-äipän kasvattajien luona ( http://www.kennelzebulon.nu/ ), mutta ihan sieltä asti meidän ei tarvinnut neitiä hakea. Sen sijaan Aava matkusti sunnuntaina Minttu-äitin ja Fokus-veljensä kanssa lentäen Kiirunaan ja sieltä matka taittui autolla lähelle Suomen rajaa. Ei ne koiruudet ihan keskenään matkustaneet, vaan oli heillä kaksi auttavaista ihmistäkin mukana ;) Kiitos Nina ja Pia! Tiinan kanssa starttasimme heti maanantaina aamutuimaan hakemaan Mintun ja Aavan kotiin. Tässä vaiheessahan pentusen nimi oli vielä hakusessa, mutta matkalla asia varmistui. Olkoon Usva se seuraava (sitten joskus.. toivottavasti aikaisintaan 10 vuoden päästä!!).

Aava tuli meille sijoitukseen eli toivon mukaan jatkaa tulevaisuudessa verenperintöään Filurin-kennelissä. Tämähän siis tarkoittaa, että Aavan virallinen omistaja on Vilman kasvattaja Tiina, kunnes sopimus on täyttynyt ts. pentue lähtenyt maailmalle tai jos jostain syystä Aava ei sovellu jalostuskoiraksi. Kiitos Tiinalle tästä mahdollisuudesta ja kiitollinen saamme olla myös kasvattajille Giselalle ja Åkelle.

Aavan kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin alkuikävästä huolimatta. Vilma suhtautui pienokaiseen alkuun "vähän" turhankin innokkaasti, mutta nopeasti neiti oppi, miten pienen kanssa touhutaan. Tosin Vilma on ehkä jopa liiankin kiltti. Ruokakupille tunkeutujan se työntää sievästi kuonollaan pois ja luutikkua järsitään molemmista päistä. Leikkiessä tulee ilmi Aavan sinnikkyys. Lelusta ei noin vain luovutakaan ja ahneutta on myös yllinkyllin. Heti mulle ruokaa nyt! Komento käy. Malttiharjoittelun on siis syytäkin kuulua tärkeysjärjestyksen kärkijoukkoihin. Rohkeuttakin Aavalla on mukavasti. Saa nähdä millainen koiruus neitokaisesta lopulta kehkeytyy, mutta nyt alkuun on aika opetella koiran elämää.

"Taistelupari"

Kissat suhtautuivat Aavan tuloon odotetusti. Nuuskun katseesta pystyi päätteleen ajatuksen, EI TAAS, HYI ja kohteliaasti se sylki päin naamaa ensitapaamisella. Nuusku onkin nyt vetäytynyt saunan lauteille köllötteleen, missä saa rauhassa lepäillä ja tehdä arvokasta ajatustyötä (ts. laskeskella kuinka kauan on seuraavaan ruoka-aikaan). Myy sen sijaan pistäytyy vähän väliä katsastamassa, millainen meininki on menossa ja antoi Aavan kivasti haistella itseään. Tassujumppaa ei ole vielä ollut, mutta varuilta kisut pääsi manikyyriin. Emmeköhän jossain vaiheessa opi elämään keskenämme :)

Pakko laittaa mainintaa myös Vilman eilisistä toko-treeneistä. Lähtiessämme koiruus kävi hirveillä kierroksilla ja olin varma, että kaikki menee totaalisen katastrofaalisesti. No ei mennyt! Pitkästä aikaa Vilma pystyi rauhalliseen paikkamakuuseen huolimatta siitä, että naapurikoira lopetti kesken kaiken ja kaiken kukkuraksi kyseessä oli 3min paikkamakuu. Kouluttajan ohjeistamana meillä oli takapalkka ja lisäksi kävin vielä palkkailemassa kohtuullisen tiheään. Minä hölmö alkuun luulin, ettei takapalkan lisäksi voi muuta palkkausta käyttää. Pitääpä jatkossa muistaa, että kaikki keinot on treeneissä sallittuja, jos ne toimii ;) Toivotaan, ettei kyseessä ollut mikään kertaluontoinen juttu, vaan voisimme pikkuhiljaa häivyttää välipalkkausta ja jatkaa treenejä pelkällä takapalkalla. Saatiin Tiinalta vinkkinä muuttaa takapalkka super hyväksi. Pitää muistaa asia seuraavalla kauppareissulla. Nyt oli turvauduttava jääkaapin antimiin. Paikkamakuun lisäksi meillä oli häiriötreenejä. Arvatkaapa ottiko Vilma häiriötä maassa lojuvista leluista ;P Pitää vissiin sitäkin treenailla..