Tervetuloa Aava!

No nyt se on täällä - Zebulons Joy eli tuttavallisemmin Aava! 

Aava 8,5vk

Tämä ihana flattivahvistus saapui laumaamme maanantaina pitkän matkan takaa. Aava on syntynyt Etelä-Ruotsissa Vilman Viivi-äipän kasvattajien luona ( http://www.kennelzebulon.nu/ ), mutta ihan sieltä asti meidän ei tarvinnut neitiä hakea. Sen sijaan Aava matkusti sunnuntaina Minttu-äitin ja Fokus-veljensä kanssa lentäen Kiirunaan ja sieltä matka taittui autolla lähelle Suomen rajaa. Ei ne koiruudet ihan keskenään matkustaneet, vaan oli heillä kaksi auttavaista ihmistäkin mukana ;) Kiitos Nina ja Pia! Tiinan kanssa starttasimme heti maanantaina aamutuimaan hakemaan Mintun ja Aavan kotiin. Tässä vaiheessahan pentusen nimi oli vielä hakusessa, mutta matkalla asia varmistui. Olkoon Usva se seuraava (sitten joskus.. toivottavasti aikaisintaan 10 vuoden päästä!!).

Aava tuli meille sijoitukseen eli toivon mukaan jatkaa tulevaisuudessa verenperintöään Filurin-kennelissä. Tämähän siis tarkoittaa, että Aavan virallinen omistaja on Vilman kasvattaja Tiina, kunnes sopimus on täyttynyt ts. pentue lähtenyt maailmalle tai jos jostain syystä Aava ei sovellu jalostuskoiraksi. Kiitos Tiinalle tästä mahdollisuudesta ja kiitollinen saamme olla myös kasvattajille Giselalle ja Åkelle.

Aavan kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin alkuikävästä huolimatta. Vilma suhtautui pienokaiseen alkuun "vähän" turhankin innokkaasti, mutta nopeasti neiti oppi, miten pienen kanssa touhutaan. Tosin Vilma on ehkä jopa liiankin kiltti. Ruokakupille tunkeutujan se työntää sievästi kuonollaan pois ja luutikkua järsitään molemmista päistä. Leikkiessä tulee ilmi Aavan sinnikkyys. Lelusta ei noin vain luovutakaan ja ahneutta on myös yllinkyllin. Heti mulle ruokaa nyt! Komento käy. Malttiharjoittelun on siis syytäkin kuulua tärkeysjärjestyksen kärkijoukkoihin. Rohkeuttakin Aavalla on mukavasti. Saa nähdä millainen koiruus neitokaisesta lopulta kehkeytyy, mutta nyt alkuun on aika opetella koiran elämää.

"Taistelupari"

Kissat suhtautuivat Aavan tuloon odotetusti. Nuuskun katseesta pystyi päätteleen ajatuksen, EI TAAS, HYI ja kohteliaasti se sylki päin naamaa ensitapaamisella. Nuusku onkin nyt vetäytynyt saunan lauteille köllötteleen, missä saa rauhassa lepäillä ja tehdä arvokasta ajatustyötä (ts. laskeskella kuinka kauan on seuraavaan ruoka-aikaan). Myy sen sijaan pistäytyy vähän väliä katsastamassa, millainen meininki on menossa ja antoi Aavan kivasti haistella itseään. Tassujumppaa ei ole vielä ollut, mutta varuilta kisut pääsi manikyyriin. Emmeköhän jossain vaiheessa opi elämään keskenämme :)

Pakko laittaa mainintaa myös Vilman eilisistä toko-treeneistä. Lähtiessämme koiruus kävi hirveillä kierroksilla ja olin varma, että kaikki menee totaalisen katastrofaalisesti. No ei mennyt! Pitkästä aikaa Vilma pystyi rauhalliseen paikkamakuuseen huolimatta siitä, että naapurikoira lopetti kesken kaiken ja kaiken kukkuraksi kyseessä oli 3min paikkamakuu. Kouluttajan ohjeistamana meillä oli takapalkka ja lisäksi kävin vielä palkkailemassa kohtuullisen tiheään. Minä hölmö alkuun luulin, ettei takapalkan lisäksi voi muuta palkkausta käyttää. Pitääpä jatkossa muistaa, että kaikki keinot on treeneissä sallittuja, jos ne toimii ;) Toivotaan, ettei kyseessä ollut mikään kertaluontoinen juttu, vaan voisimme pikkuhiljaa häivyttää välipalkkausta ja jatkaa treenejä pelkällä takapalkalla. Saatiin Tiinalta vinkkinä muuttaa takapalkka super hyväksi. Pitää muistaa asia seuraavalla kauppareissulla. Nyt oli turvauduttava jääkaapin antimiin. Paikkamakuun lisäksi meillä oli häiriötreenejä. Arvatkaapa ottiko Vilma häiriötä maassa lojuvista leluista ;P Pitää vissiin sitäkin treenailla..