Juokseva aika!

Vilma täytti viime viikon maanantaina kolme vuotta. Synttäreitä juhlimme tokoilun merkeissä, kun vuokrasin hallin ihan vain omaan käyttöömme. Kivaa vaihtelua käydä treenailemassa meille ihan vieraassa hallissa ja tekonurmi oli myös uusi tuttavuus. Tunti on loppupelissä pitkä aika treenata. Käytimmekin osan ajasta puhtaasti leikkimiseen ja ihan lopuksi vain hengailtiin. Olihan meillä lystiä! :) Ehdottomasti varaamme jatkossakin hallin silloin tällöin vain meitä varten. Pitänee selvitellä tuon meidän lähihallin varauspolitiikkaa, jolloin treenaamassa voisi käydä ilman autoakin.

Tietysti synttäreihin kuuluu myös lahjonta, mutta sen osalta meni vähän metsään. Tilasin Vilmalle uuden manttelin, sillä vanha oli käynyt pieneksi. Uusi takki oli kuitenkin mallia teltta ja päätyi palautuspostiin. Uutta odotellaan tilalle, vaikka kelit ei todellakaan edellytä manttelin käyttöä. Muutenkin tuo koiran pukeminen on tämmöisestä maalaistollukasta hieman kaksipiippuinen juttu. Kovat pakkaset ja autossa odottelu saa minut kuitenkin suopumaan moiseen. Enkä toki halua kritisoida heitä, jotka toisin ajattelevat ja toimivat. Uskon, että useimmat haluavat vain hyvää ja mieluiten parasta koiralleen.

Rankka elämä.

Viime viikon OKK:n toko jäi valitettavasti väliin, sillä perus räkätauti nujersi allekirjoittaneen. Tällä viikolla olimme taas leikissä mukana ja olin kyllä niin tyytyväinen Vilmaan ilman tippaakaan sarkasmia :) Kahden minuutin paikkamakuu oli loistava maksamakkaratakapalkalla ja kolmella välipalkalla!!! Nyt vain lähden tiputtaan noita välipalkkoja pois, jonka jälkeen häivyttelen takapalkkaa. Kyllä tästä vielä jotain tulee. Lisäksi treenasimme ruutua, hyppyä ja luoksetulon pysäytystä. Ruutu ja hyppy oli omatoimiharjoittelua, sillä kouluttajia oli tällä kertaa vain yksi. Pysäytykset sujui Vilmalta näppärästi, vaikka treenimäärällä ei voi kehuskella. Pitää vain muistaa vaihdella pysäytyspaikkaa ja ottaa myös ALO-luokan luoksetuloja ennakoinnin ja hidastelun välttämiseksi.

Eilen kävimme treenaamassa linjoja ja häiriömarkkeerauksia Minttu-siskon kanssa. Pientä vipaa oli siellä ja täällä, välillä koirassa ja välillä ohjaajassa. Päivän opetus oli, että Vilma pystyy paljon enempään kuin olen luullut. Taas tuli potku omaan takapuoleen!

Vilma 3v. ja Aava 12,5vk

Aava kasvaa, mutta onneksi se on vielä ihan(a) vaava ;) Eilen käytiin moikkaan eläinlääkäriä rokotuksen merkeissä, mutta ei kerrota Aavalle, että sitä pistettiin, kun ei se sitä huomannut. Kaikki oli muutenkin OK ja Aava oli kerrassaan mallikelpoinen asiakas, vaikka lämmön mittaus oli kyllä ihan pyllystä! Ensimmäinen kerta meillä, kun lämpö mitataan rokotuksen yhteydessä.. No tasan 39 astetta näytti. Puntari 9,25kg. Eläinlääkäri ja muu henkilökunta olivat oikein mukavan oloisia.

Kerta vuodessa riittää!

Niin mukava ja osaava kuin tohtorimme onkin, toivomme seuraavaa tapaamista vasta vuoden kuluttua. Tänään Vilma "pääsi" piikitettäväksi, kun vuorossa oli kennelyskärokote. Pakollinen rokotehan em. ei ole, mutta valintansa kullakin. Tuleepahan samalla  perustarkastus hoidettua ja pienempi mahdollisuus olla pelikentiltä pois kennelyskän vuoksi. Vilma oli käynnillä oma iloinen itsensä, mutta kyllä kulunut vuosi on kasvattanut paljon. Hampaiden näyttö sujui nätisti samoin kuin muut tarkastukset. Kaikki oli ok, sydänkin jyskytti tasaiseen tahtiin. Itse piikitystä neiti ei tainnut hoksatakaan, mutta hirveen kiva oli käydä näyttäytymässä ja saada makupaloja. Ei voinut kuin nauraa lääkärin mietteelle "Maistuukohan nämä sinulle?".

Niin ja painoa Vilmalla 23.5kg. Ei se iso tyttö ole :)

Kevättä rinnassa!

Viime viikolla karvalaumamme koki piikkihyökkäyksen ja "avot" rokotukset ovat taas voimassa seuraavan vuoden. Ennen klinikalle menoa ehdin luoda mielikuvia kauhun hetkistä odotusaulassa, mutta yllättäin kaikki meni varsin mallikkaasti monenlaisista häiriöistä huolimatta. Vilmalla oli kaikki OK perustarkastuksessa. Nuuskun hammasrivistöstä löytyi hammaskiveä, mutta ei vielä haittaavassa määrin. Myytä sen sijaan odottaa uusi reissu ja hammaskiven poisto. Testasimme jälleen uuden eläinlääkäriaseman ja positiivinen mielikuva jäi, mutta ei ole vielä Raimoa voittanutta.

Äffäläisiä

Kuva: Tiina Pikkuaho

Viikonloppuna osallistuimme Vilman kanssa Filureiden flattitreffeille. Mukana oli sekä F- (Nemo, Väiski, Minttu, Marge ja Vilma) että V-pentueen (Topi, Jippo, Helmi ja Iita) jengiä ja tietysti Viivi-äippä + Iitu- ja Lempi-tädit. Hengailun ja kirmaamisen lisäksi ohjelmaan kuului monenlaista nometreeniä. Vilman kanssa on tehtävä vielä paljon töitä, että päästäisiin lähellekään sisarusten osaamista. On ne vaan taitavia, niin koirat kuin ohjaajatkin! Mutta oli meilläkin onnistuneita suorituksia kaiken sen muun toheltamisen joukossa ;) Edelleen tavoitteena on käydä tänä kesänä kokeilemassa taippareita eli ei me vielä näin alkumetreillä luovuteta! Vilman kehitysalueita on ainakin seuraaminen, itsenäinen riistan ylösotto haussa ja tarkempi markkeeraus. Omat kehitysalueet ovat ne samat vanhat eli johdonmukaisuus ja nopeampi reagointi / puuttuminen ei toivottuun toimintaan.

 

Vilma & lokki 

Vilma & tavi

Vilma & pyy

Kuvat: Tiina Pikkuaho

Ensimmäiset näyttelyt häämöttää, eikä seisominen vieläkään luonnistu. Argh! Jotainhan minun täytyy tehdä väärin, sillä harjoiteltu on.. niin kuin myös trimmaamista, öhöm. Sakset on minulta nyt pannassa ja toivotaan, että Vilman karvat ehtisi vähän kasvaa ennen h-hetkeä. Varasin Vilmalle myös trimmausajan. Jospa ammattilainen saisi siistittyä tunarointiani :D

Eilen käytiin Vilman kanssa ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Nätistihän se tyttö ravasi ainakin nyt kun ketään ei tullut vastaan. Hankintalistalla täytynee lisätä pyöräilytalutin turvallisuuden lisäämiseksi. 

On se ihana kun kesä tulee, niin päästään harrasteleen enemmän! :)

Mihin se meni?

..siis se loma, jonka aikana piti tehdä suursiivous ja tehotreenata koiruutta. Puff katosi! No käytiin me alkulomasta Jäälissä lenkkeilemässä ja tehtiin ihan hurjan pitkiä linjoja. Loppu se hykertely, ne oli pitkiä.. meille! :D Pääsiäisen aika vietettiin sitten Kuusamossa. Oli ihana päästä lenkkeileen lähisuolle ja jäälle. Polvi vaan teki tepposet ja rajoitti menoa. Pitäis vissiin katsoa eteensä ja varoa kuoppia. Karvakorvien menoa ei montut hidastanut. Ulkoillessa tehtiin muutamia pidempiä linjoja. Häiriöt näkyvät edelleen lähinnä palautuksissa eli dami tippuu jalkoihin, vaikka keskenämme harjoitellessa Vilma tulee ainakin pääsääntöisesti nätisti sivulle ja kiitoksesta vasta luovuttaa. Nyt mietityttää pitäisikö vaatia enemmän vai jättää asia vähemmälle huomiolle ja lisätä hiljalleen häiriöitä treeneihin. Korjautuisikohan sillä? Kyllä koiraharrastus on melkoista tiedettä :)

Pitkänä perjantaina kävimme taas ampumaradalla, kun velimies kävi kohdistamassa uusia kiikareitaan. Saaliiksi saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Totuttelua paukkeeseen ja hirmu hyvää passiharjoittelua. Täytynee mainostaa, että ak. ampui ensimmäistä kertaa elämässään kiväärillä, kun impparia ei lasketa ja molemmilla laukauksilla olisi kuulemma teeri tippunut (kohteena oli siis teeritaulu). Sen verta hidasta hommaa taisi kuitenkin olla, että koko mettän linnut olisi paennut ennen laukausta :D Velimies yrittää tartuttaa mettästysintoaan ja houkuttelee lupien hommaamiseen. Öh, eiköhän ensi syksy mene koiran ohjaajana. Ei voi kuitenkaan sanoa ei koskaan.

Lauantai oli mökkipäivä. Irnillä oli yksityiset pilkkikilpailut, joista tosin myöhästyimme. Reissun aikana kävimme tekemässä pikku treenit. Pari markkeerausta, linja ja pysäytys & taakselähetys. Muuten ok, mutta Vilma markkeerasi ensimmäisen heiton ihan minne sattuu. Pitäisi vissiin harjoitella enemmän. Kohokohta oli kuitenkin makkaranpaisto ja tietysti V sai osansa. Koiruuksia mökillä oli yhteensä kuusi kipaletta ja immeisiä ehkä 20+. Vilskettä siis piisasi :) Kamera oli autossa, eikä ottanut itsestään kuvia, tollo!

Maananaina alkoi arki ja ak. palasi töihin. Kotona ollaan treenattu tottelavaisuusjuttuja ja näyttelyitä varten, jonka osalta kaikki on ihan hakusessa. Seisominen on mitä sattuu ja melkeinpä ainoita tilanteita, joissa Vilman häntä vaipuu alas. Juokseminen on yhtä pomppimista ilman ns. hirttämistä. Lupaavalta näyttää! Ja suunnitelmat vaivihkaisesta "näyttelyuran" aloittamisesta ovat kariutuneet. Näyttää siltä, että koko suku on saapumassa paikalle ja pikkulinnut lentelee Oulusta saakka :D Täytynee ottaa käyttöön Leijonakuninkaasta opittu ja hyväksi todettu motto "hakuna matata!"

Eilen käytiin kasvattajan nome-treeneissä. Sää ei enää suosinut ja Jäälin ihana hanki oli vaihtunut loskaksi. Oppi nro 1: Laita kumpparit jalkaan. Kotiin palatessa sukissa ei ollut enää yhtään kuivaa kohtaa, lits läts ja plöts. Treeneissä harjoiteltiin Vilman kanssa seuruuta, hakua ja riistalla noutoa. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, mutta vaatii edelleen työtä. Menee ok tasolla siihen asti kunnes näköpiiriin tulee jotain aivan ihanaa kuten esim. Kaisu kanafiletäti tai iki-ihana kasvattaja Tiina <3 Haku on Vilmalle vielä oudompi homma ja alkukankeutta oli ilmassa, mutta kyllä niitä dameja lopulta löytyikin. Riista vielä mietityttää, mutta kyllä se lokki, varis ja korppi sieltä lopulta tuli. Ah, minun noutaja *kyynel silmäkulmassa* ;)

Sitten pari kuvatusta ihanaisesta Emmasta, joka on ainakin vielä uskomattoman kiltti, mutta silti pentumaisen leikkisä ja utelias pentu.

Ja hei vielä yksi tärkeä juttu. Kennelliitosta on tullut terveystulokset ja priimaa pukkaa! Sama homma Minttu- ja Marge-siskolla. Muiden sisarusten tuloksia vielä jännitetään ja pidetään peukut ja pottuvarmaat pystyssä. 

Jokohan tämä riittäisi.. Paha tapa kirjoittaa piiiitkästi ja harvoin :D Ai niin ja blogi on tosiaan ollut yksityinen pienen kevätremontin vuoksi. Vieläkään en ole tyytyväinen eli voipi mennä taas jossain vaiheessa kiinni, kun tai jos jaksaa muokata.

Touhukatsausta ja terveystutkimuksia

Torstaina nappasimme Vilman kanssa siskonpojat autoon ja suuntasimme nokan kohti pohjoista. Treenisuunnitelmat meni mönkään, sillä riista olikin jäänyt metsään ja pakkasessa odottavia taveja en raaskinut vielä sulattaa. Odotelkoot siellä lähemmäksi sorsastuskauden alkua. Onneksi damit oli mukana!

Pääsimme moikkaamaan suvun uutta tulokasta, Emmaa. Nätisti Vilma osasi pienokaiseen suhtautua, vaikka olihan tuommoinen iso musta jättiläinen aika pelottava pikkuisen näkökulmasta. Tai no jättiläinen.. kun perheessä on kaksi leonbergiä, niin jättiläiskategoriaan on pikkuisen suuremmat vaatimukset :)

Pikkuneiti n. 11vk.

Maanantaina tokoiltiin kolmatta kertaa Oulun koirakoulussa. Harjoiteltiin aiempia liikkeitä ja uutena juttuna seisomista. Milloin Vippu on muka senkin oppinut niin hyvin kuin se treeneissä sen veti.. Kuka on salaa kouluttanut koiraani?! No ehkä se oli sattumaa ;) Treenien alku ja loppu on meillä edelleen melkoista showta. Oman porukan treenaajille täytyy ilmoittaa "MÄÄ TULIN!" ja seuraavan ryhmän koirakoille "HEI, MÄÄ OON TÄÄLLÄ!". Mutta itse treeneissä Vilma keskittyi aiempaa paremmin meidän yhteiseen tekemisiin ts. miten saada ihania herkkuja. 

Keskiviikkona käytiin treenaamassa nomea. Ennen harjoituksia Vilma pääsi juoksenteleen iki-ihanan äipän, Minttu-siskon, Sylvi-ottosiskon ja Helmi-siskopuolen kanssa. Äiskää piti vähän ärsyttää tunkemalla kieli kohti kitalakea ja Helmin kanssa surffailtiin samoilla aalloilla. Olihan se lystiä! Itse treenit meni meidän mittapuulla ihan hyvin. Yhteistyötä parannellaan, palautuksia hiotaan ja ak.:n ohjaustaitoja koulitaan vähän järeämmällä kalustolla niin avot! :D Itse olen erityisen tyytyväinen siihen, ettei Vilma jatkuvasti roikkunut narun jatkeena, vaan osasi ajoittain jopa seurata nätisti. Onki sitä harjoiteltu..

Eilen oli huisin jännittävä päivä, kun Vilma kävi terveystutkimuksissa. Alkutilanne odotustilassa oli katastrofaalinen ja käytöstavoista ei ollut haisuakaan. Pikkusen taisi ak:n poskia punoittaa ja ärräpäät pyöri pääkopassa. Onneksi päästiin VIP-tiloihin, niin sain täytettyä vaaditut paperit ilman suuria ongelmia. Mutta itse tutkimustilanteessa Vilma kaivoi sädekehänsä esiin ja käyttäytyi varsin mallikkaasti. Siis jo ennen sitä  nukutusta ;) Tutkimustulokset oli lupaavat: silmät ok ja polvet 0/0. Lonkista ja kyynäristä odotellaan Kennelliitton virallista lausuntoa, mutta alustavasti nekin näytti hyvältä. Pidetään peukut ja pottuvarpaat pystyssä. Painoa rimppakintulla on vaivaiset 22kg.

Paluu kuvioihin.

Blogi on uupunut kesähelteistä, mutta jospa se taas näin syksyn tullen virkoaisi, kuten kirjurillekin ruukaa käydä ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä - syksy <3 Kaikkia viime päivityksen jälkeisiä tapahtumia ei voi millään muistaa, mutta ainakin hammaskeiju on vieraillut useaan otteeseen ja lopulta kaikki kulmurit irtosivat ilman eläinlääkärin avustusta. Hampaat näyttävät sojottavan myös ihan oikeaan suuntaan eli turhaa panikointia ak:lta.

 23.-24.7. Filurin F-pentue kokoontui mökkimaisemiin. Valitettavasti kaikki eivät päässeet osallistumaan, mutta mukana olivat Minttu, Marge, Nemo, Vilma ja vierailevana tähtenä Sylvi. Touhua ja vauhtia riitti. Treenaaminen kuului tietysti viikonlopun ohjelmistoon leikin lisäksi. Ihan uusina asioina tuli veneeseen, lokkiin ja kaniin tutustuminen. Veneessä Vilma pysyi rauhallisena, vaikka kaisloja olisi ollut mukava välillä nyppiä. Odottamista Vilma sai harjoitella paljon ja se on kyllä heijastunut arkielämäänkin. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvät fiilikset ja yskä!

Viime lauantaina Vilpulla iski identiteettikriisi, kun luuli raukka olevansa pystykorva. Neiti nimittäin haukkui metsälintuja puuhun säikäyttäen ak:n pahan päiväisesti. Ei se haukunta, vaan lintujen kuhahdus puihin. Rytmihäiriöitä!

Tänään treffattiin Viivin, Mintun ja Nemon kanssa pitkästä aikaa. Ja tällä kertaa vauhtijoukkoon kuului myös Merlin. Olipa kyllä hauska nähdä tuota valloittavaa "sinistä" pentua. Tällä kertaa kamera oli jopa mukana! Mutta kuka on kuvassa?

Tilanne 1-3..

..kulmurit johtaa. Mutta ensimmäinen sentään saatiin selätettyä tänään ja kaksi lonksuu jo lupaavasti. Josko tuota huomenna taas operoisi, kun tälle päivää Vilma on varmastikin saanut tarpeekseen hammaslääkärileikeistä.

Tältä näytti Vilman oikea alakulmuri vielä 13.7. Kantsii varmaan napata kuva isommaksi, jotta oikeesti erottaakin jotakin.

Mutta tänään se näyttää tältä. Aika härskin näköinen minun mielestä. Millanenhan purenta neitille on tulossa. Hiukka pelottaa, mutta mie oonki yhdensortin fanaatikko kun kyse on Vilpusta ;)

Mutta laitetaanpas lisää kuvia meidän tämän päiväiseltä metsä/uintireissulta. Retki tuli kyllä sekä koiralle että emännälle tarpeeseen! Ja kyllä, olen vihdoinkin keksinyt miten kamerallani (Canon EOS 500D) saa mustavalkokuvia. Pakko myöntää, että kuvatessa tuli kaipuu vanhaan hyvään aikaan ja pimiön punaiseen hämyyn. Voi sitä tunnetta, kun kuva alkaa hahmottua kehitealtaassa ja vielä kun huomaa sen onnistuneen. Eipä tule moisia fiiliksiä digikuvista.. Mutta onhan tämä nykyaika kätevää.

 

Yllä olevista kuvista voisi jopa kuvitella, että reissu olisi ollut hyvin seesteinen. Mutta kyllä suurin osa kuvista oli alla olevan kaltaisia, mutta vielä pahemmin epätarkkoja :)

Ja sitten vaihdettiin paikkaa ja mentiin polskimaan.. tai no toinen meistä jäi rannalle. Kumpikohan lie.. hmm..

 

Aamupäivällä kävin Oulun KV-näyttelyssä kuten aioinkin. Ei vaan mennyt ihan putkeen, sillä myöhästyin flattien kehän laidalta puoli tuntia. ARGH! Katsoin siis aikataulun väärin ja huomasin mokani hiukka liian myöhään ja eikun juoksuksi, että ehtisi nähdä edes lopun. Suomenlapinkoirienkin kehän laidalla tuli vietettyä hyvä tovi. Ihania nappisilmiähän ne on ja tuomari oli varsin fiksu tyyppi. "Sakotti" nimittäin liian paksusta turkista ja raskaasta rakenteesta, mutta antoi hieman myöten jos liikkeet olivat hyvät. Toimintaansa hän perusteli sillä, että suomenlapinkoira on työkoira ja toivoisi, että rotu säilyisi ulkoisestikin käytöön soveltuvana. Aplodit tälle!

Nyt kokkaileen Vilpun sapuskat loppuun. Tälle päivää on ehditty tehdä pari satsia Yrjölän puuroa ja nyt olisi tarkoitus soseuttaa keitettyä porkkanaa ja paprikaa. Saapa nähdä tuleeko maistumaan.. Ja sitten voisikin kysyä, että onko tässä maailmassa mitään syömäkelpoista, mikä ei Vilmalle maistuisi? :P

Mm. terveyttä tarkastellen..

Toinen eläinlääkärireissu Vilman kanssa on takanapäin ja tehosterokote saatu. Vilman sydämen syke oli tasainen eikä sivuääniä nytkään kuulunut. Kulmauksissa ei ollut huomautettavaa. Hampaiden vaihtuminen on alkanut eli vanhojen etunaskaleiden tilalla on nyt uudet, mutta kulmurit on vielä vaihtumatta. Eläinlääkäri opasti seuraamaan tilannetta ja määräyksenä puruluiden syömistä. Vilma ei varmastikaan pistä hanttiin, sillä puruluut on I-HA-NI-A! 

Vilman alaluomet on hitusen roikkuvaa sorttia, mikä altistaa ulkoisista mekaanisista tekijöistä johtuvalle silmien rähmimiselle. Tämä on harmitonta niin kauan kun vältytään silmätulehduskierteeltä *koputtaa puuta*. Nyt sidekalvoissa ei ollut tulehduksen merkkejä. Vilman oikea korva erittää hieman ja jatkamme aloittamallamme tiellä eli korvan puhdistuksella, sillä Vilma ei ole korvaa oireillut. Tainnut mennä meidän vesipedolla vettä korvaan. Vilma muuten osaa uida ihan oikeasti :D

Reissu oli sen verran jänskättävä, että Vilmalla pukkasi hilseet pintaan. Ajoittain hilseilyä on ollut aiemminkin jota lekuri käski seurata mahdollisten ruoka-aineallergioiden varalta. Kauhia kun menee tuommoisilla pelottelemaan! Itse en tosin usko allergiaan, sillä hilseilyä on ollut huomattavasti vähemmän lohiöljyn tullessa mukaan ruokavalioon eli rasvojen uupeloa sanon ma! Niin ettäs..

Käyttäytymisessä Vilmalla olisi parannettavaa. Odotustilassa Vilman rauhoittuminen oli vain hetkittäistä, kun ympärillä oli niin paljon mahtavia hajuja ja olisi ollut melkeinpä pakko päästä moikkaamaan vuoroaan odottavaa kultsuvanhusta. Vilmalla on muutenkin sitä taipumusta, että toisten koirien läsnäollessa päässä pimenee ja korvat menee lukkoon. Harjoitellaan.. Toimenpidehuoneen pöydällä seisominen sujui suht mallikkaasti, mutta lattialla hyörittiin sitten nokka kiinni maassa, hullun kiilto silmissä ja siitähän seurasi, että äippä oli ihan solmussa. Eläintohtori totesi vaan että energinen pentu ;) Pääsipä ak:lla naurunpyrähdyskin, kun lääkäri kysyi pokkana ollaanko menossa kisoihin lähiaoikoina. Siis me, heh?! Jos nyt harjoiteltaisiin vähä lisää.. ;)

Opiskeluhommat meillä etenee hissukseen. Päivittäin olemme jotain pientä harjoitelleet, mutta paljon on työtä tehtävänä emmekä taida päästä osaamisella kerskumaan :) Vilman hyviin ominaisuuksiin kuuluu helppo motivoitavuus sekä nameilla että leluilla. Tämähän oli todettavissa jo pikku pentuna. Vilma on aina valmis, mutta keskittyminen onkin sitte toinen juttu. Sisällä menee hyvin, mutta ulkona on kaikkea muuta kivaa etenkin jos lähettyvillä on muita koiria, lapsia tai ihmisiä jännittävillä kulkupeleillä. Pyörät ei enää hetkauta - vanha juttu, mutta rullalaudat sun muut pitäisi ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Meillä on tokotreenienkin aloittaminen suunnitelmissa, kiitos Tiina-organisaattorin. Vauvaikä on tosiaan ohitettu..

Kissat eleleekin sitten leppoisampaa elämää, vaikka jonkinlainen koulutus olisi kyllä niillekin paikallaan. Mutta miten tuolle mustalle jukuripäälle saisi upotettua kaaliin, ettei se ruoka-aika edelleenkään ole klo 5 ja 17? Nuuskulla ei niinkään ole tuota ruokahuutamista, mutta yltyyhän sekin Myyn aloittaessa homman, huoh. Siinä "pahat" missä mainitaan..