lauantai 30. kesäkuuta 2012

Taipuu se!

Taipparisuunnitelmat menivät uusiksi, sillä ak. keksi ilmoittaa Vilman tänään pidettyihin Kemin taippareihin silläkin uhalla, ettei treeniä ehdi kertyä riittävästi. Näin jälkeen päin voi todeta, että onneksi tässäkin päässä välähtää joskus, sillä kotiin lähdimme tuloksella NOU1. Ihan mahtavaa! Viimeisimmät treenit olivat menneet siihen malliin, että toivon kipinä hyväksytystä suorituksesta oli herännyt, mutta kyllä se epäilyksen kukkanen oli paljon suurempi. 

Starttasimme viimeisinä, mikä tarkoitti tuskallisia odotushetkiä tykyttävät sydämen ja kierroksilla käyvän koiran kanssa. Vilma kun kuvitteli, että olimme tulleet noutajien leikkileirille ja kaikkien tykö olisi pitänyt päästä ja kun ei pääse, niin itkuhan siitä seuraa.. Argh! Kun lopulta tuli meidän vuoro, neiti V piti ak:ta aikamoisessa jännityksessä, huh huh. Ensin näytti, että homma tyssää heti alkuunsa, kun vene oli aika outo juttu ja toinen lokki tuli rantaan tuomarin mukaan vasta aivan viime hetkellä. Haku sujuikin sitten paremmin kuin koskaan. Tuomari sanoi heti alkuunsa toivovansa koiralta spontaaneja ylösottoja edellisen osion puutteiden vuoksi. No sitä saa mitä tilaa. Vilma tyhjensi ensin hakualueen etuosan, mikä ei tuomarille kuitenkaan riittänyt, kun vesityöskentelyssä oli ilmennyt itseluottamuspuutetta. Kokeen jatkumisen edellytyksenä oli siis variksen ylösnosto taaempaa. Sydän läpättäen lähetin Vilman hakuun ja hienosti Vilma lähti laajentamaan hakua löytäen variksen. Viimeisen lähetyksen tarkoituksena oli arvioida koiruuden motivaatiota jatkaa työskentelyä ja pelkkä hakuun lähtö olisi riittänyt, mutta ei Vilmalle. Varishan sieltä piti löytyä, kun matkaan kerta lähdettiin. Oli se hienoa katseltavaa, kun Vilma viipotti menemään ja varikset nousi ilman mitään empimistä ja palautukset vielä käteen. Jäljelle siis! Kanijälkeä ollaan treenattu pariin otteeseen ja ihan kohtalaisen hyvin tuloksin, mutta draama queenina Vilman piti lisätä vähän jännitystä ja tuoda kani tullessaan vasta toisella lähetyksellä. Huh, koe oli ohi seuraavin selostein:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin (Hyv.)
2. Uimahalu: Liukuu veteen, ui rauhallisesti (Hyv.)
3. Hakuinto: Liikkuu reippaalla vauhdilla alueella ja löytää riistaa erinomaisesti. (Hyv.)
4. Noutohalu: Ottaa linnut oma-aloitteisesti. (Hyv.)
5. Nouto-ote: Lokeista pinnallinen, variksista hyvä, samoin kanista. (Hyv.)
6. Palauttaminen: Lokit rannalle, varikset käteen, kani käteen. (Hyv.)
7. Reagointi laukaukseen: Kiinnostunut (Hyv.)
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää jäljen toisella lähetyksellä (Hyv.)
9. Yhteistyö: Hyvä (Hyv.)
10. Yleisvaikutelma: Hyvät taipumukset omaava nuori koira, jolla pieniä puutteita itseluottamuk-sessa. Selvittää päivän tehtävät hyväksytysti.

Tuomarina toimi Tomi Sarkkinen.

Kokeista jäi kipinä jatkaa treenejä ja tavoitteena on osallistua ensi keväällä/kesänä nome-kokeisiin. Paljon on työtä tehtävänä, jos aikoo tuloksen sieltä saada. Suurin haaste meille lienee se seuraaminen ja odottaminen. Kääkädikääk!

Yhteenveto: Sekä koira että ohjaaja ovat onnellisesti väsyneitä.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Praha ja eroahdistus

Viime viikko meni kaksijalkaisilla lauman jäsenillä Prahan sykkeessä. Kaunis kaupunki, jos pitää vanhasta rakennusarkkitehtuurista. Minä pidän! Lomakohteena Praha on oiva valinta mm. edullisuuden, kaupungin siisteyden ja nähtävyyksien vuoksi. Miinuspuoliakin löytyy mm. huokuva turismi, joka jyllää etenkin suurimpien nähtävyyksien ympärillä. Kojuja ja krääsäkauppoja on siellä sun täällä. Kauppiaille kuitenkin plussa siitä, että ns. sisäänheittoa ei pahemmin ollut, eikä muutakaan pakkotyrkyttämistä. Palvelu ravintoloissa oli erinomaista. Lasi ei ollut tyhjä kuin omasta halusta :) Viikko meni opetellessa, ettei mitään tilata tiskiltä saatika itse kanneta pöytään. Tarjoilijat olivat ystävällisiä, tehokkaita, mutta ei "korppikotkia". Heidän olemassaolonsa huomasi oikeastaan vain tarpeen tullen. Toinen miinus on paikallisten huono englannin kielen osaaminen, mikä tuli vastaan asioidessa esim. kaupoissa, juna-asemalla, paikallisliikenteessä. Kun soppaan laitetaan kaksi huonosti enkkua osaavaa, niin sekametelisoppahan siitä syntyy. Niinpä jäsen J sai pääosin hoitaa puhumiset kielillä.  Minä viitoin käsillä.

 Prahan keskustaa.
Kaupunkinäkymää linnan muureilta.

Loma sisälsi PALJON kävelyä! Hotellimme sijaitsi n. 2km kaupungin keskustasta, mikä ei alkuun tuntunut paljolta, mutta kävely kapungin toiselle laidalle nähtävyyksiin, pörräily siellä sun täällä, muutamat pikku eksymiset ja mahalaukun täyttäminen valtavilla paikallisilla ruoka-annoksilla, tekivät paluumatkasta yhdensortin extreme lajin. Lopulta tajuttiin käyttää paikallisliikennettä, dilledong! Metrolla pörräily oli huisin kätevää. Saisko semmoiset tänne meidän huudeillekin, kiitos!


 Pyhän Vituksen katedraali.

Nähtävyyksistä kävimme perus turistirysissä kuten Kaarlensillalla, linnan alueella, raatihuoneella, kidutusmuseossa (YÖK) jne. Päiväretki Kutna Horáan ja luukirkkoon oli kannattava reissu. Junalla ei tarvinut porskuttaa kovinkaan kauas, kun Prahan krumeluurit jäivät taakse ja Tsekin toinen puoli astui näyttämölle. Radan varressa oli useita asuntovaunuhökkeleitä pienine kesäpihoineen ja muita ränsistyneitä rakennuksia. Toisaalta maaseutu näytti myös kauniilta isoine peltoineen.

 Sedlecin luukirkon kattokruunu.

Koko Prahan reissun kruunasi kuitenkin paikallinen eläintarha. Tietysti eläintarhat herättävät monenlaisia tuntemuksia, mutta kaikesta huolimatta rakastuin paikalliseen jäänalleen. Vekkuli kaveri! :)


Kuvat heikkolaatuisia, kun täytyi ottaa lasin läpi. Eivät päästäneet leikkiin nallen kans, höh..

Muitakin kivoja kavereita nähtiin, jotka olivat enemmän tai vähemmän show tuulella. Tässäpä kuvatuksia osasta heistä..

Ai kappas ensin tulikin lomakuva jäsen J:stä ;)

Pikku ronsu
Hippo
Akrobaatin lepotuokio
Herkkä hetki
Hei miksei tää tikru pompi?
"Savannin" elämää
Perhepotretti
Gepardin tähystys.
Stop. Mutusteluhetki.
Matkan aikana kissat olivat Osma-sedän hyvässä huomassa. Vilma puolestaan meni lomailemaan siskoni perheeseen. Kuulemani mukaan kaikki oli mennyt karvakorvilla hyvin. Pahiten eroahdistusta kärsi ak. Miten voikaan tulla semmoiset viekkarit, kun ei pääse Vilman kanssa touhuamaan viikkoon. Niinpä heti paluupäivänä suuntana oli metsä ja pienet treenit. Samoin sitä seuraavana ja sitä seuraavan päivänä.. Vilmaa ei ole haitannut :) Ollaan keskitytty ihan perusasioihin, sillä linjat alkoivat lipsua hauksi. Ollaan tehty siis linjaa ja kiinnitetty erityistä huomiota palautuksiin sekä seuraamista, mikä ei ole Vilman vahvinta alaa. Uimassakin V on käynyt ja uimahalusta ei ole puutetta! Välillä Vilma vaan muistuttaa lähinnä pikku possua röhkimisineen. Olisiko uimatyylissä parantamisen varaa ;) Taipparit siintää mielessä. Työvuorot ja ystävän häät estävät osallistumisen paikallisiin taippareihin, joten hieman kauemmaki pitäisi suunnata. Vapaatoive on laitettu 29.7., jolloin olisi taipparit Kajaanin seudulla. Sinnekö sitä siis uskaltautuisi.. ja seuraava yritys sitten 15.9. Rovaniemellä. Sitä seuraava taitaa mennä ensi vuodelle.. Kovat on tavoitteet ja odotukset ;)

P.s Prahassa koiria ulkoilutettiin irti keskellä kaupunkia, eikä koirat tai ihmiset ollut moksiskaan.. Ei vaan meidän Vilma moista :D