Black & white

Vihdoinkin Vilma pääsi treffaamaan Luna-serkkuaan. Alkuun tuo vaalea Viikinki, joksi siskoseni koiruuttansa kutsui, kauhistutti Vilmaa vallan mahdottomasti. Luna taas olisi halunnut vain polskutella vedessä ja peuhata keppien kanssa sen sijaan, että olisi tehnyt tuttavuutta jonkun kakaran kanssa. Tytöllä on kova kiire päästä kesäkuntoon!

Pikku hiljaa Vilma sai piirun verran lisää rohkeutta ja leikin tynkääkin oli nähtävillä. Luna osasi myös hienosti pitää etäisyyttä, kun Vilma osoitti epävarmuuttaan. Vähän touhohan se Lupsukin oli, kun oli niin kiva päästä uimaan ja metsään. Mutta kaiken kaikkiaan Lunaa turvallisempaa koiruutta johon tutustua, on lähes mahdoton löytää.

Meillä oli matkassa myös pikku luonnon tutkija, joka sai mukaansa kotiin viemisiä. Mutta mistä ihmeestä äiti saatika täti alias ak. olisi voinut tietää, mikä jäkälä on mitäkin? Minun jäkälätietous ainakin rajoittuu siihen, että porot söi ne jo!

Paluumatkan koiruudet matkustivat yhdessä auton perällä. Sielläpä Vilma päättikin alkaa haastaan blondia leikkiin. Ajoitus napakymppi!