Roska vs. aarre

Asioilla on kääntöpuolensa ja riippuu kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Aamulenkillä sai taas todeta kuinka roskainen kaupunki on näin keväisin. Löytyy räkäluutuja, tupakka-askeja, karkkipapereita, kertakäyttöastioita jne. Vilma on positiivinen luonne - se näkee IHANIA AARTEITA! Nämä "huippulöydöt" luovat lisähaasteita hihnakäyttäytymisen opetteluun. Tyttö kun sinkoilee ees sun taas yrittäessään napata aarteensa ennen muita. Äippä vaan on tosi tylsä, kun pyrkii rajoittamaan sinkoilua eteen ja taakse sekä puolelta toiselle seilaamista. Mälsää!

Aamulenkillä käytiin tutustumassa huoltoaseman pihaan. Vilma oli reipas tyttö, vaikka ympärillä oli erilaisia moottoriavoneuvoja. Isoääniset traktorit kummastutti alkuunsa, mutta sitten niidenkin ohi mentiin ilman erityistä huomiota. Go Vilma! :) Aiemmilla lenkeillä on tutustuttu mm. pyöräilijöihin, vauvavaunuilijoihin ja muihin lenkkeilijöihin kera koiran tai ilman. Postikuski pyörinensä oli muuten tosi jännä juttu ja hänen menoa piti jäädä toljottaan. Pääosin kanssaihmisillä on hymy kasvoilla nähdessään maailmaa kummastelevan pikkukoiruuden, mutta parilta koiraihmiseltä ollaan saatu tuimia katseita. Jotkut ei vaan ymmärrä, ettei pennun tarvitse päästä tervehtimään kaikkia vastaantulevia koiria, vaikka se oiski "kivaa". Mutta 10vk:n ikäistä seropipoika Pörriä me tervehdittiin lähemminkin toissapäivänä, kun Pörrin emännällekin se passasi.

Sitten vielä yksi huippuasia eli ak. sai nukkua yönsä omassa sängyssään, kun karvakorva veteli sikeitä olohuoneen puolella. Kun kello rapsahti viisi, saimme todeta ettei herätyskellolle taida enää olla tarvetta (Vilma herännyt joka aamu tasan klo 5). Mutta sitten iski ongelma. Vilma haukkui ja tiesin miksi - sillä oli pissahätä. Itse olin suljetun oven takana. Menisinkö viivana Vilman luo ja veisin sen ulos, jolloin Vilma voisi oppia, että haukkumalla ja vikisemällä ihmisen saa pois oven takaa? Vai odottaisinko hiljenemistä, jolloin edessä olisi lattian luutuaminen ja naapurien tulenkivenkatkuisia ajatuksia? Lopulta päätös oli helpompi kuin luulin eli odotin, jota tarvikin tehdä vain lyhyen hetken ja yllättäen ehdimme vielä uloskin. Se on jännä miten noinkin pienistä asioista muodostuu hirmunen päänsisäinen ralli. Hoksottimet ei vaan yksinkertaisesti tee elettäkään, kun silmät on juuri ja juuri auki ja tukka sojottaa eri ilmansuuntiin. Joo-joo tukka on hyvä merkki aivotoiminnasta. Siksi se tässä päässä useimmiten sojottaakin ;) Saldo yksi pissa lattialla yön jäljiltä, yöaikaiset tuhotyöt NOLLA.

P.s. Meinasipa unohtua mainita, että hissilläkin ollaan kuljettu edes takaisin :)

Ensimmäisen oman luun kimpussa.

 kun taas toisaalla laiskotellaan..