Eilen ulkoilu jäi minimiin, sillä taivas päätti kastella maan. Vilmaa vesisade ei tosin haitannu lainkaan, sillä sade = rapakot = JIPIII!! Mutta kurkkukipunen äippä ei oikein osannut nauttia ko. luonnonilmiöstä. Joten mitä muutakaan siitä voisi seurata kuin virtaa puhkuva flattipentu. Energiaa yritettiin sitten purkaa ajatustyöllä. Esimerkiksi maitopurkki sai kyytiä, kun siellä oli niiiin herkullisia nameja. Mutta palauttaaksemme tasapainon valtakuntaan, suunnistimme tänään mettään ja nytpä jaloissa makaakin reporanka mustalainen. Ja pitihän tuo tila käyttää hyväksi eli kynnet on leikattu ;)
Mutta metsässä oli jälleen kerran aivan ihanaa. Aurinko paistoi, ak. sai hämmästellä jäkälän määrää (ei vaan meillä päin moista..) ja koiruus sai pinkoa vapaana yli, ali ja ympäri.. No huippureissun päätteeksi tietysti tuli muiskautettua kunnon pusu mustiaisen nokkaan ja samalla muistui mieleen se ihana vastikänen hetki koirasta ja hevosen tuottamasta pläjästä. Nam ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti