Tänään on ollut kiva päivä ulkoilun ja treenailun merkeissä metsän siimeksessä. Kaiken kruunasi se, että saimme vihdoinkin mukaamme pitkäaikaisimman ystäväni varikseksi variksen paikalle. Ja hyvin se Maisa raakku! Harjoittelimme siis dameilla markkeerauksia ja eteen sekä taakse lähetyksiä. Tämän päivän opetus on, että minun pitäisi luottaa Vilmaan enemmän! Onhan se energinen touho, jolta voi odottaa melkein mitä tahansa tollouksia, mutta sehän tekeekin Vilmasta niin ihastuttavan kuin se on :) Tänään näkyi myös kuinka hienosti Vilma on oppinut keskittymään treeneissä, eikä nyt ilmennyt lainkaan sitä arpomista, mitä tilanteessa muka pitäisi tehdä vaan noudot oli nopeita, suoraviivaisia ja palautukset tuli käteen asti(!!!). Mahtava nähdä koiruuden edistyvän. Vielä kun kaikkeen edellämainittuun lisätään kahvikupponen ja leeta ystävän seurassa, niin päivä ei voi olla kuin mitä mainioin. Nyt hymyilyttää! Niin ja pikkulinnut visersi, että sukuun on jälleen tulossa uusi koirajäsen ja edellistäkään tulokasta emme ole vielä ehtineet treffata. Ihanan jännittävää!
Juu ja kamera oli reissussa mukana, mutta sillä on aktiivisuudessa hiukkasen puutteita. Jäi vaan mokoma autoon lötköttään..
Kyllä se teiltä kolmelta käyttää. Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä naapurin Maisa ossaa. No en väheksy teidän kahdenkaan taitoja. Mukavia reenejä jatkossakin toivottelee se Muori
VastaaPoistaVahvasti epäilen, että Maisa oli salaa harjoitellut raakkumista. Kuuluukohan DI opintoihin? ;) Huomenna reenataan taas tokovata. Saa nähdä miten käy.. Edelleenkään nuo yhteistreenit ei ole meidän vahvinta alaa. Tutisuttaa :)
VastaaPoista