Aattoillan raporttia

Meidän taloudessa uusi vuosi otettiin vastaan kovin tutulla tavalla eli porukalla kuorsaten :) Alkuilta ei aivan yhtä levollinen ollutkaan, sillä ensimmäisten paukkeiden jälkeen meidän pikkumustan vartiointi iski päälle. Vilma on muutenkin alkanut reagoimaan ulkoa kuuluviin ääniin, mitä ei ennen muuttoa ilmennyt. Aimmin rappukäytävän äänet kuuluivat jokapäiväiseen elämään, eikä niistä kannattanut olla moksiskaan. Nyt Vilman mielestä kotia pitää vahtia, mutta tulipa sisään kuka vaan, niin yhtä märän pusun hän saa.. Että se siitä vartiokoirasta.

Uuden vuoden tilannetta pyrimme lievittämään perinteisillä ohjeilla mm. tv/muusiikkivolyymin lisäämisellä, ikkunaverhojen sulkemisella ja lunkilla asenteella. Koiraa tarkkaillessa tuli tunne, että em. toimenpiteistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä ja niinpä painelimme mustin kanssa pihalle katsomaan, mikä ihme sitä pauketta aiheuttaa. Alkuun hieman jännitti ja ihmetytti taivaan välke, mikä on Vilmalle hyvin tyypillistä reagointia uuteen tilanteeseen, mutta aikamme pällisteltyämme mieli rauhoittui ja lattiamme sai taas reporankana makaavan karvamaton. En siis olisi lainkaan huolissani tulevista uusista vuosista, mikä on sangen huojentavaa, sillä muistissa on vielä elämä paukkuaran koiruuden kanssa.

Kissoja rakettien pauke ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tyhjänpäiväistä vouhotusta niiden mielestä! Ja mikä se semmoinen "juhlapäivä" on, jolloin ruokavirtakaan ei ole loputon. Edelleen siis kamppailemme kahden ikuisuuskysymyksen kanssa. Mikä on oikea ruoka-aika? Myyn mielestä aina, kun ruokaa tekee mieli. Ja mikä on oikea ruokamäärä? Ruokamäärästä riippumatta enemmän, jos Myyltä kysyttäisiin. Onnistuipa tämä tahtopesä Uuden vuoden aattona livistämään uloskin. Kuinka paljon omapäisyyttä mahtuu yhteen kissaan? PALJON! Nuusku taas on ihan omaa luokkaansa. Se on tyytyväinen, kun lämpöä, rauhaa ja rapsutuksia riittää.

Perheenlisäystäkin on tullut sitten viime kirjoittelutuokion. Kolmas Peppi on saapunut. Peppi III on 1½v. suomenajokoira, veljeni talouden ruokakunnan jäsen ja metsästyskaveri. Tarina kertoo, että työintoa piisaa ja muutenkin hyvää palautetta on korviimme kantautunut. Innolla odotamme Vilperin kanssa ensi tapaamista.