Saanko esitellä..

VILMA! :)

Tämä päivä tuli. Se ihan oikeasti tuli! Ajatella.. Allekirjoittanut on ollut koko päivän ihan omissa sfääreissään odottaessaan mustilaisen kotiutumishetkeä. Ja näinhän se ensimmäinen päivä sitten meni.. Kotimatka sujui leppoisasti, mutta eihän matkaakaan ollut kuin palttiarallaa 20km :) Voi niitä raasuja, jotka joutuvat matkustamaan monta sataa kilometriä ennen kotiutumista. Hetken aikaa Vilma äänteli autossa kuin pikku apina, mutta muuten tyttö oli mallikelpoisesti. Heti sisälle tullessa Vilma tutki uuden kotinsa. Alkuun kierreltiin yhdessä, mutta hissukseen tyttö teki tutkimustyötä omatoimisestikin. Vilmaa tosiaan kannattaa tutustuttaa ahkerasti erilaisiin ympäristöihin, kuten kasvattaja suositteli. Tulee neidille rohkeutta kohdata uusia huudeja.

Ruoka on maistunut! Ihan ilmiselvästi on meidän koiruliini, kun on niin perso ruoalle :P Pitää varoa, ettei vaan tuu pläskiä neitiä ja saada yhtä laihdutuskuurilaista lisää. Nou tänks! Sapuskointia meillä harrastetaan  toistaiseksi Vilman osalta 4 x pv, mutta ensi viikonloppuna taidamme siirtyä kolmeen ruoka-annokseen per vrk. Mutta kattellaan millaiseksi meidän rytmi nyt lopulta muotoutuu. Ja kun jotain menee sisään, tulee se uloskin ja nimenomaan ULOS! Jei. No yhden pissat lirahti illalla lattialle, mutta 4/5 pissaa ulos on aika hyvä saldo ja kaakkimuksetkin on tehty ulkoilmaa sulostuttamaan.

Lähinnä ilta on mennyt katsoessa nukkuvaa pentua ja tutustuessa leikin sekä hellyyden lomassa <3 Kissat eivät ole uudesta lauman jäsenestä ihan niin innoissaan kuin allekirjoittanut. Myy on katsellut Vilman touhuja vähän kauempaa ylvään oloisena ja Nuusku murjottaa, huoh. Mutta Vilma suhtautuu kissoihin uskomattoman coolisti: "Hei, ketäs te ootte? Tai no mä meenki tonne, ku tuolla on jotain kiinnostavaa". 

Tästä se  siis lähtee. Nyt konkkaronkka vetäytyy yöpuulle. Saa nähdä tuoko yö tullessaan myös ikävää. Nyt moista ei ole ollut havaittavissa. Eihän meidän vauva vaan ole jo iso tyttö? Höpönpöpön, ihan kakru tuo on :)