Tulipa reissattua taas koko poppoon voimin kotikonnuillamme. Edellisestä kerrasta olikin aikaa, sillä suunnitelmat ovat peruuntuneet toinen toisensa jälkeen. Ihan putkeen ei viikonloppu nytkään mennyt, sillä Muusan (=vanhempieni lapukka) rakkaudentaudin vuoksi suunnitelmat heitti pientä häränpyllyä. Oli kuitenkin ihana päästä pitkästä aikaa touhuileen ja lenkkeileen koiruuden kanssa, vaikka nyt sitten remmilenkiksi muuntuikin, pöh. Oppituokiotkin jäivät aikomaani lyhyemmiksi, mutta hieman muisteltiin vanhoja juttuja. Kyllä siellä pääkopassa jotain aivosolujen pientä liikehdintää tapahtui.. siis koiralla - ohjaajasta en olisi niin varma!
Muusa pikkuisena. Mie tollo en ole ottanu tuosta ihanuudesta kuvia pitkään aikaan..
Toissapäivänä posti toi tilaamani kirjat eli Arjelle kultareunus ja Noutajan metsästyskoulutus. Edellä mainituista ensimmäisen luin jo viikonlopun aikana ja toistakin kirjaa osittain. Välillä muka piti laskea kirja hyppysistä ja yrittää olla sosiaalinen, oivoi :) Kirja oli kyllä erinomainen. Avasi minulle paljon asioita noutajan kouluttamisesta/ ohjaamisesta. Tosin opus täytyy kyllä lukea vielä uudemmankin kerran, sillä kaiken sen sisältämän uuden tiedon sisäistäminen yhdellä kertaa on sulaa hulluutta. Ei sillä että osaisin vielä sittenkään kouluttaa Vilman juuri kirjan oppien mukaan.. Muutenkin tulemme menemään osittain mututuntumalla ja aina pyrkimyksenä koiruuden yksilöllisyyden huomioiminen. Muistamme myös kasvattajan realismin eli yleensä ohjaaja pilaa ensimmäisen harrastuskoiransa. Vilma rukka! :P
Mutta nyt siis olemme taas kotikolossamme. Ja niinhän siinä taas kävi, että kissoille koitti suihkureissu, sillä jompikumpi/kumpikin oli tyhjentänyt rakkonsa kuljetusboksiin ja haju oli sen mukainen. Ei voi moittia, sillä tahallista se ei varmastikaan ole. Olisi tehnyt mieli nappasta kuva uitetuista kissoista, mutta näyttivät niin noloilta, ettei raaskinut nöyryyttää enempää :) Nyt rötväämään koko poppoon voimin!
Voi mikä söpöliini ja niin pussattavan näköinen nassu! Miten koiranpennuille yleensäkään pystyy olemaan jämynä ja opettamaan tapoja, kun ne osaa niin kivasti söpistellä että kaikki tihutyötkin alkaa tuntua vain hassuilta :) Tai no joo, otan vähän sanojani takaisin, aikuisen koiran tihutyöt ei ole sitten enää alkuunkaan söpöjä... nimim. kokemusta on.
VastaaPoistaMuusa oli pentuna aivan huippu sulonen, mutta osasi olla pikku pirulainen. Nyt se on semmonen ihana mössykkä :) Samaa asiaa on täällä pohdittu. Miten olla vakavasti otettava bossi, kun toisella on katse "äippä älä ole vihanen, mie vaan vähä leikin ja tutkin". Mutta siinä pitää vaan ajatella realistisesti, sillä eihän koira oikeesti noin ajattele :) Ei pidä ihmistää eläintä. Vielä on kolmisen viikkoa aikaa kasvattaa selkärankaa, heh.
VastaaPoista