Jälleen kerran saa hämmästellä kuinka nopeasti aika kulkee ja koiruus kasvaa ja kehittyy. Kasvu konkretisoitui taas kunnolla, kun Vilma pomppasi ensimmäistä kertaa muina miehinä sohvalle ja käpertyi viereen ennen kuin hämmentynyt emäntä edes tajusi hätistellä alas. Täytynee myöntää, että hitusen olisi tehnyt mieli antaa jäädä siihen ;)
Tänään meillä on ollut ohjelmassa vesiläträämistä soramontuilla vilvoittelun merkeissä. Emäntä ei tosin moiseen puuhaan uskaltautunut oma-aloitteisesti, mutta sai osansa läpimärän koiruuden hyökyessä päälle. Valitettavasti reissu jäi aikomaamme lyhkäsemmäksi, sillä ihmispaljous kauhistutti kaksijalkaista. Täytynee alkaa laajentaa "uinti"/metsälenkkireviiriä, jotta vältyttäisiin moisilta ruuhkilta, sillä näyttää olevan nuo huudit muidenkin suosiossa. Reissun päätteeksi pidimme pienen kuvaussession ja meidän ammu pääsi taas vauhtiin.. namnam. Ruohon lisäksi voikukat on pop! Kuvia selatessani ihmetytti nuo sumeat kohdat.. No mikäs muukaan ne aiheutti kuin Vilman kuola linssissä. Neitokaisella kun on ihastuttava tapa "pusutella" kameraa :)
Vilma on just se kameran tökkijä!!! On perehtynyt siihen jo 4-viikkoisesta alkaen :)
VastaaPoistaNonni synnynnäinen lahjakkuus ja treenaus siihen päälle, niin eihän siitä voi tulla kuin mestari lajissaan! :)
VastaaPoista