Äksöntsäksöniä

Meillä on ollut sosiaalista elämää ja vauhtia on piisannut! :) Tostaina moikkasimme Lunaa ja pienellä jännityksellä odotimme, miten Vilma tällä kertaa suhtautuu viikinkiin. No leikiksihän se meni ilman mitään ujosteluja. Luna pääsi uiskentelemaan ja Vilma olisi kovasti tahtonut mennä perässä, mutta tällä erää kontakti veteen jäi kahlausasteelle. Samalla reissulla tehtiin pitkästä aikaa vähän lähihakua. Siinäpä sattuikin semmoinen homma, että lähelle hakualuetta oli jollain jäänyt sorsan siipi. Oli tyttö maireana löydöstään, kun siipi suussa juoksenteli.

Viikonlopuksi suuntasimme emännän ja isännän kotikonnuille. Ajomatka sujui Vilman osalta varsin malliikkaasti. Kertaalleeen pysähdyttiin jaloittelemaan Vilman näyttäessä merkkejä, että nyt ois päästävä ulos. Voi kunpa kissatkin osaisi, niin ei olisi perillä tarvinnut taas alkaa kattimattisten pesupuuhiin. Perille päästyämme vastassamme oli Muusan mussukka, joka ak. kauhuksi oli alkanut muistuttaa hyvin pitkälti Obelixia. Ei tullut suusta kaunisteltuja sanoja! Mutta onneksi viesti taisi mennä perille ja koiruuden luonne on edelleen vertaansa vailla :)

Vilman ja Muusan ensikohtaaminen oli leikin alku, joka jatkui ja jatkui - läpi viikonlopun :) Välillä pikkuneiti täytyi laittaa päiväunille, kun millään ei olisi malttanut jättää rymyämistä. Leikki oli todella hellyttävää, eikä lainkaan tarvinnut pelätä että Muusa olis runnonut pikkuisen alleen. Säännöt oli kuitenkin selvät. Korviin älä koske murahti Muusa, kun Vilman naskalit napsahti niin mukavasti heiluvaan korvalehteen. Viesti taisi mennä perille ja leikki jatkui taas. Koiruudet nukkuivat yöt rauhassa, mutta aamuntorkkuutta he eivät osoittaneet eikä myöskään Myy, joka päätti ruoka-ajan olevan ehdottomasti klo 5. Eipä muuten ollu! Ärh ja murh!

Lauantaina käytiin esittäytymässä jäsen J:n kotiväelle ja karvalaumalle, johon kuuluu kaksi koiraa, kolme kissaa, kaksi ponia, hevonen, kääpiökani ja neitokakadu. Näin se vissiinkn meni :) Kaikkiin Vilma ei kuitenkaan vielä päässyt tutustumaan. Taiga-koiruus osaa olla vähä ärhäkkä, jonka vuoksi ensikohtaamista siirrettiin myöhäisempään vaiheeseen ja Paavo-lintua ei myöskään moikattu. Kissoista vain Natasha käytiin lähemmin tervehtimässä. Sen sijaan suomenlapinkoira Nipsu on huippuveikko! <3 Ja jänöjussi.. se oli ensirakkautta, mutta yksipuolista ja semmoisessa mielessä, etten ihan heti kaksin jättäisi :) Hepokatteihin pikkulikka lähti tutustuun aika uhkarohkeastikin. Täytyi äiskän huudella jo poispäin, mutta töppösiin tuli vauhtia vasta kun tuo valtava otus kääntyi katsomaan, mikä pikkumustiainen sieltä tulee. Apuva, äkkiä karkuun! Traumoja ei kuitenkaan tullut, kun uudestaan piti aitaukseen työntyä :) Mukana menossa oli myös Osmankäämän suomenpystykorva Viivi. Viivi yritti sinnikkäästi saada Vilmaa leikkiin mukaan, mutta Viivin kovaääninen haastaminen ei oikein lämmittänyt mieltä.

Viikonloppuun mahtui myös verijäljen vetäminen. Tällä kertaa käytettiin poron verta ja saatiin Osmankäämältä ihan ikioma sorkka! <3 Jäljellä pysyttiin ja intoa piisasi. Lisäksi käytiin uimareissulla ja kyllähän se meidän Vilpukkakin muutaman uintivedon otti, mutta lähinnä loikki vedessä. Pojoing pojoing! Veljen perhekin kävi kylästelemässä ja Vilma tervehti lapsoset hyvin suurella sydämellä <3 Yllättävän vähällä pomppimisella selvittiin, vaikka sitäkin kyllä nähtiin. Leonbergijätit olivat jääneet kotiin, myöhemmin sitten :)

Reissu oli varsin onnistunut, mutta onhan ne lähtökahvit mukava hörppästä! Muorin kauhukuvatkaan ei toteutunut eli ehkä me joskus saamme sen kutsun uusintavierailullekin ;) Tosin mattopyykkiä jäi jälkeemme, sillä alkuun Vilman sisäsiisteydestä ei ollut tietoakaan, mutta lopulta neiti meni kiltisti ovelle vinkumaan "määä tahdon pissalle". Ja tähän saavutukseen jorinointi onkin hyvä lopettaa ;)