Voi aika kun juokset nopsaa!

Aavan tulosta on nyt viikko ja vauhdikkaastihan se on kulunut. Arkielämän harjoittelu on jatkuvasti käynnissä. Ulos lähtö sujuu jo aika kivasti, sillä pikkuneiti selvästi apinoi Vilmaa. Meillä siis odotetaan istualtaan lupaa mennä ulos. Toisinaan maltti ei tahdo vielä riittää ja peppu nousee ennen aikojaan, mutta kun ovi alkaakin sulkeutua, muistuu se pepunkin paikka. Tuon opettaminen on kyllä ollut ihanan helppoa. Kannatti aikanaan asia Vilman kanssa vääntää :)

Ruoalla "odottaminenkin" on edennyt mukavasti. Aiemmin Aava rynni sotanorsun lailla kupille ja huuto pääsi, jos palvelussa ilmeni vähänkään viivästystä. Nyt neiti toisinaan yrittää suoraan kupille, mutta ei jatka rynnimistä kuten aiemmin, vaan istahtaa alas ja saa luvan kupille. Usein napsahtaa kiva kontaktikin mukaan. Odotusaikaa pidennetään pikkuhiljaa.

Hihnakäyttäytymisen alkeisiin ollaan tutustuttu ja siinä ei ole ihmeempiä ongelmia vielä ilmennyt. Silti ollaan suosittu enemmän metsässä ulkoilua nyt kun ilmatkin sen sallivat. Samalla ollaan opeteltu luoksetuloa pillillä ja Vilman esimerkin kautta se sujuukin hienosti :) Samalla reissulla on tullut harjoitusta autokäyttäytymiseen. Itkuhan siinä meinaa vielä päästä, mutta matkan edetessä hiljaisuus sapuu matkaseuralaiseksi.

Sisäsiisteys on arvatenkin vielä vaiheessa, mutta suurin osa tarpeista tulee ulos. Onhan meillä ollut jopa kuivia öitä, mikä hämmentää suuresti, kun neiti on vielä niin pieni. Keskimäärin 1-2 pissaa osuu sisälle ja usein saa sanoa "oma moka!". Kyllä me mattopyykille silti vielä päästään! Tämän asian suhteenhaan olemme äinpäinihmisiä, sillä pennun tultua olemme haalineet vanhoja mattoja lattialle. Tämä siksi, että lattiamme on todella liukas emmekä halua siitä koituvia ongelmia. Matot on vain mattoja! Yöksi ne tosin rullataan, jotta aamulla mahdolliset vahingot havaitaan ennen litsislätsin kuulumista. Yöt onkin meillä nukkumista varten, minkä koiruudet ovat kiitettävästi sisäistäneet. Onneksi unta riittää myös päiväksi ja pikkuneiti onkin tässä taitava. Ympäristön hälinä ei hetkauta, kun silmät sulkeutuu.

Treenejä ja metsästysreissuja odotellessa ehtii ottaa "muutamat" torkut.

Kissojen kohtaamisessa on vielä harjoittelemista. Aava ei pysty käsittään, miksei kissat ala leikkiin haastamisesta huolimatta. Kissojen ajattamiseen ja kissoille haukkumiseen pyrimmekin puuttumaan jämptisti. Ne on minun suojeluksessa! Niin tosiaan Nuuskukaan ei sitten jaksanut pidemmän päälle murjottaa saunassa :)

Onhan Aava opetellut lyhyissä sessioissa istumista ja kontaktia. Naksutin ollaan otettu nyt heti käyttöön, kun Vilman kohdalla oltiin "vähän" myöhäisheränneitä tai no ei oikeastaan vieläkään käytetä sitä siinä määrin kuin voisi olla suotavaa. Vilma taas on saanut samalla opetella odottamista, kun toinen "treenaa". Kätevää!

Vilman kanssa ollaan käyty NOMEilemassa, mutta siitä ei ihmeempää raportoitavaa. Paljon pitää tehdä töitä, jos se ALO1 meinataan ensi kaudella saada, mutta onneksi treenaaminen on kummankin mieleen. Jälleen pähkäilen samaa asiaa kuin niin monet kerrat ennenkin eli pitäisi olla joku selkeä suunnitelma, ettei tulisi jankattua liikaa samoja juttuja ja tylsistettyä koiruutta. Miksei asialle voi tehdä mitään, vaikka usein saman asian kanssa pähkäilee. Vastaus: laiskuus ja osaamattomuus!

Huvikumpu kuittaa. Reipasta viikkoa kaikille!

Seiso!

Meillä opeteltiin seisomista :) Kiitos Maisa kuvausavusta!

Vilma n.3v. ja Aava 8,5vk

Tervetuloa Aava!

No nyt se on täällä - Zebulons Joy eli tuttavallisemmin Aava! 

Aava 8,5vk

Tämä ihana flattivahvistus saapui laumaamme maanantaina pitkän matkan takaa. Aava on syntynyt Etelä-Ruotsissa Vilman Viivi-äipän kasvattajien luona ( http://www.kennelzebulon.nu/ ), mutta ihan sieltä asti meidän ei tarvinnut neitiä hakea. Sen sijaan Aava matkusti sunnuntaina Minttu-äitin ja Fokus-veljensä kanssa lentäen Kiirunaan ja sieltä matka taittui autolla lähelle Suomen rajaa. Ei ne koiruudet ihan keskenään matkustaneet, vaan oli heillä kaksi auttavaista ihmistäkin mukana ;) Kiitos Nina ja Pia! Tiinan kanssa starttasimme heti maanantaina aamutuimaan hakemaan Mintun ja Aavan kotiin. Tässä vaiheessahan pentusen nimi oli vielä hakusessa, mutta matkalla asia varmistui. Olkoon Usva se seuraava (sitten joskus.. toivottavasti aikaisintaan 10 vuoden päästä!!).

Aava tuli meille sijoitukseen eli toivon mukaan jatkaa tulevaisuudessa verenperintöään Filurin-kennelissä. Tämähän siis tarkoittaa, että Aavan virallinen omistaja on Vilman kasvattaja Tiina, kunnes sopimus on täyttynyt ts. pentue lähtenyt maailmalle tai jos jostain syystä Aava ei sovellu jalostuskoiraksi. Kiitos Tiinalle tästä mahdollisuudesta ja kiitollinen saamme olla myös kasvattajille Giselalle ja Åkelle.

Aavan kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin alkuikävästä huolimatta. Vilma suhtautui pienokaiseen alkuun "vähän" turhankin innokkaasti, mutta nopeasti neiti oppi, miten pienen kanssa touhutaan. Tosin Vilma on ehkä jopa liiankin kiltti. Ruokakupille tunkeutujan se työntää sievästi kuonollaan pois ja luutikkua järsitään molemmista päistä. Leikkiessä tulee ilmi Aavan sinnikkyys. Lelusta ei noin vain luovutakaan ja ahneutta on myös yllinkyllin. Heti mulle ruokaa nyt! Komento käy. Malttiharjoittelun on siis syytäkin kuulua tärkeysjärjestyksen kärkijoukkoihin. Rohkeuttakin Aavalla on mukavasti. Saa nähdä millainen koiruus neitokaisesta lopulta kehkeytyy, mutta nyt alkuun on aika opetella koiran elämää.

"Taistelupari"

Kissat suhtautuivat Aavan tuloon odotetusti. Nuuskun katseesta pystyi päätteleen ajatuksen, EI TAAS, HYI ja kohteliaasti se sylki päin naamaa ensitapaamisella. Nuusku onkin nyt vetäytynyt saunan lauteille köllötteleen, missä saa rauhassa lepäillä ja tehdä arvokasta ajatustyötä (ts. laskeskella kuinka kauan on seuraavaan ruoka-aikaan). Myy sen sijaan pistäytyy vähän väliä katsastamassa, millainen meininki on menossa ja antoi Aavan kivasti haistella itseään. Tassujumppaa ei ole vielä ollut, mutta varuilta kisut pääsi manikyyriin. Emmeköhän jossain vaiheessa opi elämään keskenämme :)

Pakko laittaa mainintaa myös Vilman eilisistä toko-treeneistä. Lähtiessämme koiruus kävi hirveillä kierroksilla ja olin varma, että kaikki menee totaalisen katastrofaalisesti. No ei mennyt! Pitkästä aikaa Vilma pystyi rauhalliseen paikkamakuuseen huolimatta siitä, että naapurikoira lopetti kesken kaiken ja kaiken kukkuraksi kyseessä oli 3min paikkamakuu. Kouluttajan ohjeistamana meillä oli takapalkka ja lisäksi kävin vielä palkkailemassa kohtuullisen tiheään. Minä hölmö alkuun luulin, ettei takapalkan lisäksi voi muuta palkkausta käyttää. Pitääpä jatkossa muistaa, että kaikki keinot on treeneissä sallittuja, jos ne toimii ;) Toivotaan, ettei kyseessä ollut mikään kertaluontoinen juttu, vaan voisimme pikkuhiljaa häivyttää välipalkkausta ja jatkaa treenejä pelkällä takapalkalla. Saatiin Tiinalta vinkkinä muuttaa takapalkka super hyväksi. Pitää muistaa asia seuraavalla kauppareissulla. Nyt oli turvauduttava jääkaapin antimiin. Paikkamakuun lisäksi meillä oli häiriötreenejä. Arvatkaapa ottiko Vilma häiriötä maassa lojuvista leluista ;P Pitää vissiin sitäkin treenailla..

Kuulumisia treenirintamalta ja muru hyvinvointia

Tiistain treeneissä vuorossa oli luoksepäästävyys, paikkamakuu (2min), jättävät ja kaukot. Lisäksi kaikki teki liikkuroituna luoksetulon.

Paikkamakuu, ah niin ihana murheenkryynimme, meni hitusen edellistä kertaa paremmin. Meillähän on menossa liikkeen täysremontti käskysanan vaihdosta lähtien. Nyt meillä on käytössä myös takapalkka ja ainakin alku vaikuttaa lupaavalta, toivotaan toivotaan. Nyt lisäongelmana oli tupla maahan käsky (nytkö se jo tuli takaisin, huoh) ja pariin otteeseen neiti vilkuili/kurkotteli sivuille, mutta pysyi maassa. Etäisyyttä ei tosin ollut kuin 3-4m. Lisäillään matkaa hissukseen, ettei nyt ryssittäisi tätä hommaa.

Jättävissä liikkeissä Vilma ei alkuun kuunnellut lainkaan käskyjä. Kun piti mennä maahan, jäi neiti seisomaan ja senkin ennakoi. Mistä nyt tuulee!? No sitten otettiin vain seuraamista ja sain luvan kanssa huokailla syvään. Treenin ideana oli tehdä eleitä, joista koira voisi ottaa merkkiä ennakointiin. Kun neiti päätti ottaa korvat käyttöön, liikkeet sujuikin ihan mallikkaasti. Liikkeestä seisomisessa oli vielä pientä tepsuttamista ja ohjeeksi saatiin tässäkin takapalkka. Sitä siis kotiläksynä!

AVO-luokan kaukoissa liikeradat oli hyvät, mutta maahan meno hidas. Kouluttaja huomauttikin, että palkkaan enemmän istumaan noususta ja maahan meno ehkä tästä syystä kärsii. Istumaan nousu sen sijaan on nyt kohtuu säpäkkä ja Vilman ryhdikkyys sai kouluttajassa pientä hilpeyttä aikaiseksi :D

Liikkuroitu luoksetulo oli 10!! Vauhtia piisasi, perusasento oli suora ja pomputon! Tähän oli hyvä lopettaa treenit :)

Nomeakin ollaan treenailtu ennen pakkasten alkamista, mutta täytyy myöntää, että hävettävän vähän on noutohommiin tullut panostettua. Lähinnä linjoja ja pillipysäytyksiä ollaan muisteltu. Yritetään myös minimoida ylimääräistä hästäämistä tehtävien aikana, mutta menestys on vaihtelevaa. Neitillä tahtoo nuo kierrokset nousta heti, kun näkee damilaukun. No ei ainakaan työintoa puutu!  Treenien vähyyden tekosyynä voi käyttää tuota ulkona vallitsevaa pimeyttä ja kylmyyttä. Olen myös äärimmäisen huono keksimään hyviä treenejä. Siksipä yritänkin surffailla netissä ja löytää vinkkejä. Tietysti ajatukset on harhaillut myös pentuaikaisissa treeneissä. Jostain kumman syystä :D

Sitten treenimaailman ulkopuolista elämää.. Olen pistänyt merkille, että Vilman karvanlaatu on heikentynyt ruokamerkin muutoksen jälkeen. Samoin kynnet on haurastunut. Nyt kun ruokakuntaan on tulossa uusi jäsen, niin ajatuksena oli hieman pihistellä ruokakuluissa. Ei kannattanut! Siispä palaamme entiseen (Orijen + lihat sun muut) ja tirauttelemme pieniä kyyneliä ruokatilausta maksellessa. Barffaus olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta pakastintila ja osaaminen ei moista salli. Ai niin ja nyt pakkasten aikaan on hyvä aloittaa karvan tiputtaminen!  Kuinkas muutenkaan..

Kuntokuuri olisi myös paikallaan sekä koiraneidillä että emännällä. Metsälenkit on hyviä, mutta siellä liikkuminen tahtoo olla spurttailua ja nuuskuttelua siellä sun täällä. Vilma tarvitsisi ehdottomasti ravaamista ja siksi harkinnassa on hankkia Kickspark-potkukelkka. Ihmisillä tuntuu olevan vekottimesta hyviä kokemuksia, mutta silti asiaa pitää vielä hieman pohtia.

Vuosi 2013 ja katse tulevaan.

Näin vuodenvaihteen liepeillä monissa blogeissa ynnätään taakse jätetyn vuoden tapahtumat. Ihana huomata, että pääosin vuosi 2013 on tuonut mukanaan iloa ja onnea. Tietysti mukaan on mahtunut niitä ikävämpiäkin asioita ja sitähän se elämä tahtoo olla - vuoristorataa. Myös meille vuosi on ollut suopea tai oikeastaan olemme eläneet sitä radan tasaista vaihetta ilman jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. Elämä täällä pienessä huvikummussamme on siis soljunut arkisissa aherruksissa maustettuna kissan ja koiran karvoilla.

Kissojen elo on edelleen syömistä ja ruoan kerjäystä, laiskottelua, sekopäistä spurttailua, sukkien metsästystä kuivaustelineeltä ja muuta päässä viiraamista. Myykin on ollut sisäsiistinä, eikä ak. ole edelleenkään saanut tilattua aikaa rakon kontrolliultraan. Mikäpä kiire tässä on, kun tilanne ei ole akutisoitunut. Nuusku on tykästynyt Vilmaan ja puskeutuu mielellään isoa mustaa kuonoa vasten. Nautinto vaan on kovin yksipuolista. Selvästikään ne lukuisat tassun heilautukset ja kynsien kapsahdus nokkaan ei ole päässyt neitiltä unohtumaan. Myy taasen on edelleen oma jäyhä itsensä ja hellyyttä riittää vain harvoille ja valituille.

Vilman vuoteen on kuulunut treenailua TOKOn ja NOMEn parissa. Tokon osalta olemme paljon tavoitteita jäljessä ja koeuran aloitus siintää jossain kaukana tulevaisuudessa. Tilanne on ollut jo pitkään sama eli osa ALO-luokan liikkeistä olisi valmiina, mutta paikkamakuu on surkealla tolalla ja seuraamisessa on työstettävää. Kuten olen usein aiemminkin todennut, paljon on kiinni omasta osaamattomuudesta ja motivaatiokin on ollut väliin hukkateillä. Yritetään parantaa tänä vuonna.
 

NOMEssa sen sijaan saavutimme tavoitteemme ja koeura aukesi tuloksin ALO0x1, ALO3x1 ja ALO2x1. Viimeisessä kokeessa pääsimme jäljelle asti, mutta harmilliset 20m jäi Vilman ja pupun väliin. Jospa tänä vuonna juhlittaisiin ALO1 tulosta. Oikeastaan onkin hyvä juttu, että saamme virittäytyä koekauteen ALO-luokassa, sillä AVO tuntuu jo niin paljon pelottavammalta pidempien etäisyyksien vuoksi. Tavoitteena on kuitenkin treenailla AVO-luokka silmissä siintäen.

 Kuvat: Maisa

Näyttelyiden osalta vuosi oli hiljainen ja Kajaanin Tamminäyttelyt jäikin meidän sakin ainokaiseksi näyttelyksi. Sieltä mukaan tarttui NUO EH ja tähän olimme oikein tyytyväisiä. Tälle vuotta suunnitelmissa olisi 1-2 kehäpyörähdystä KÄY-luokassa periaatteella ihan huvin vuoksi. Mitään kehien kiertäjää meistä ei ole tulossa, enkä halua tuloksellisia tavoitteita asettaa. Ulkonäölliset tavoitteet on vain kehittyminen omaa tahtia, hyvän lihaskunnon saavuttaminen ja yleisestikin terveen näköinen koira iloisella flatti-asenteella.

Vuoden suurimpana saavutuksenamme pidän tositoimia sorsastuksessa. Toivottavasti Vilman itseluottamus olisi ensi syksynä parempi ja haavakotkaan ei pelottaisi. Lystiä olisi pyörähtää myös metsälintuja bongailemassa. Laitetaanpa kokemusmatkailuhakemus vetämään ;) Malttamattomana odotamme syksyä!

Vuosi on aikuistanut Vilmaa paljon, mikä näkyy mm. keskittymisen parantumisena treeneissä ja rauhoittumisena kotioloissa. Kaikki tapahtui vähän varkaiten ja yhtäkkiä huomasimme jäsen J:n kanssa, kuinka rauhallisia meidän illat onkaan. Ennen jokaisesta kissan maukaisusta tai liikehdinnästä syttyi jonkinasteinen sotatila. Nyt vain murto-osa näistä tilanteissa saa Vilmassa liikettä aikaiseksi. Poliisi se edelleen on eli jos kiellän kissoja, niin johan on apulaissheriffi työn touhussa. Mutta miten minusta tuntuu, että tämä rauha on vain väliaikaista..

100% varma olen siitä, että vuosi tuo mukanaan paljon jännittäviä juttuja. Kuukauden päästä täällä tepsuttaa taas neljä jalkaa enemmän ja mustien karvojen määrä sen kun lisääntyy. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin, vaikka moni varmasti tietää/arvaa kuka uusi tulokas on :)

Poseerausta kuluneelta syksyltä

Kuvia perkkaillessa kävi selväksi, että kamera on ollut taas hyvän tovin lepotilassa.. Josko sitä aktivoituisi kuvaamisen sarallakin, kun päivät pitenee. Valoa päin!

"Lumiset oksat vihreän puun,  

kimmeltää valossa jouluisen kuun.  

Katsoen tähtien hopeista nauhaa,  

toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa."

 

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta!

Blogi on taas viettänyt hetken aikaa lepokautta, vaikka mitään maata mullistavaa ei ole kyllä tapahtunutkaan. Tokossa käydään viikoittain ja Vilma on aiempaan tapaan hyvin innokas oppija. Onneksi ollaan päästy hyvin treeneihin mistä kiitos työyhteisölleni, jossa tuetaan harrastamista. Pitää viedä kahvipöytään täytettä, jos/kun joskus saadaan tuloksia koerintamalta. Vielä ei lupaavalta näytä, mistä johtuen TikTakin biisitä lainaamani otsikko (Hahaa, tämäkin päivä koitti! Lupaan ja vannon ettei kuulu musiikkimakuuni).

Tokossa paikkamakuu teettää edelleen työtä, huoh. Toissa viikolla Vilma pysyi maassa, mutta olin itse ihan likellä ja palkkasin tosi usein. Eilisissä treeneissä nousi heti alkuunsa, mutta loppuajan pysyi maassa, vaikka olin hieman kauempana ja palkkasin usein. Ongelmaksi nousi ennakointi lopussa. Paljon on työtä tehtävänä. Asiaa ei tosin ole auttanut, että molemmilla kerroilla naapuri koira touhuili omiaan. No tarvitaan me sitä häiriötreeniäkin! Kotitreeneissä ts. lähikentillä tai koulun pihalla Vilma pystyy 3-4min paikkamakuuseen hyvällä välimatkalla ja ilman välipalkkaa, piilossakin kärsii käydä. Pitäisi saada häiriöitä lisää kotitreeneihinkin ja olla ajoissa hallilla, ettei ihan suoriltaan tarvitsisi mennä paikkamakuuseen.

Seuraaminen on meillä vielä edelleen aivan kesken, vaikka treenattu ollaan. Eilen sain aika osuvan huomautuksen palkkaamisen suunnasta. Palkkaan edelleen liian eteen, jolloin Vilma edistää. Pitää alkaa totuttaa neiti myös käden heilumiseen, että sais hommaan vähän rentoutta. Nouto sen sijaan sujuu. Jos pilkkua lähdetään viilaan, niin palautusvauhti on vielä hieman hitaampi kuin menosuuntaan meno, mutta jospa keskityttäisiin noihin meidän isompiin ongelmiin. Kotona ollaan aloitettu myös naksuttelu ja kosketusalustan opettelu. Lueskelin netistä tarinoita kuinka koirat on hoksannut tosi nopeasti idean. No ei meillä! Monta iltaa on mennyt, mutta nyt lamppu palaa jo himmeällä valolla.

Arkielämässä Vilma on ollut vähän outo ts. levottomampi. Ollaan pistettty se alkavien juoksujen piikkiin, sillä merkkailukin on lisääntynyt, mutta kun niitä juoksuja ei ala kuulua. Käytiin Pietu pojankin kanssa lenkkeilemässä, eikä kumpikaan osoittanut minkäänmoista intohimoa toista kohtaan. Parempi vaan, että pysyvät kaverilinjalla, ettei tule mitään ylimääräistä teinidraamaa ;)

Niin ja ollaanhan me vihdoin ja viimein vaihdettu auto. Hitusen jänskätti millainen matkalainen Vilma on, kun ei saakaan enää matkustaa takapenkillä, mutta tähän asti neiti on osannut käyttäytyä hyvin. Veräjä pitäisi vielä hommata, mutta ne on hirveen hintasia uusina! Ei meitin budjetilla.. Veljellä kävi tuuri ja löysi autohäkin muutamalla kympillä, ei paha! Täytynee pitää silmät ja korvat auki.

Sitten vielä lopuksi pari Maisan ottamaa kuvaa kuluneelta syksyltä. Todistusaineistoa, että ollaan treenattu ja Vilma on lätrännyt vedessä, mitä kukaan ei olisi uskonut ilman kuvaa ;) 

Nyt lenkille ennen töiden alkua. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

                                        - elli & vilma -