Pienimuotoinen treenauksemme on keskittynyt taas tokoon. Sunnuntaina käytiin viikoittaisissa tokotreeneissä ja olipa lystikästä touhua! Treenit oli aivan erilaiset kuin koskaan aiemmin. Kouluttaja väsäsi meille rallytokotyyppisen radan olematta kuitenkaan rallya. Tärkeetä radalla oli koiran motivoiminen. Meillä oli hyviä ja huonoja pätkiä. Kaikista hankalinta oli oman vuoron odottaminen, sillä treeneissä yhtenä osa-alueena oli myös häiriö ja sitä riitti, kun kouluttajan oma koira suunnitellusti poksutti kehän laidalla. Vilma arvatenkin pätti osallistua aina tylsän hetken tullen tähän oheistoimintaan, huoh.
Lisäksi harjoittelimme parityöskentelynä luoksepäästävyyttä, joka meni yllättävän hyvin ilman jatkuvaa namin pitämistä nokan edessä. Lopuksi vielä seuraamisharjoittelua eri variaatioilla; juostiin, hiimailtiin ja käveltiin hieman kyykyssä eli ohjaajienkin reisilihasjumpasta pidettiin huolta, auauau! Treenien oli tarkoitus osoittaa koiruuksille, että TOKO on hauskaa! Itselle tarttui mukaan erityisesti tuo seuraamisen opettelu. Olen tehnyt siitä Vilmalle liian ykstotista ja näköjään auttaa hieman hämmentää koiran mieltä, sillä Vilmalla pysyi paljon paremmin katsekontakti noissa em. hiippailuissa ja kyykkimisissä. Olin kiinnostavampi kuin hallin hajut, hiphei! Nyt vaan hämmentämään naapurien mieltä ja parkkikselle kyykkykäveleen ;)
Myy alkaa taas näyttää varomerkkejä. Eräskin pisu on löytynyt muualta kuin laatikosta, mutta "onneksi" ne on toistaiseksi ollut kylppärin lattialla eli helposti puhdistettavissa. Saa nähdä mihin tämä johtaa. Muuten Myksy on ollut entisellään. Äänekkyys ei ole lisääntynyt. Lähinnä mouruaa tuttuun tapaan ruokaa ja Vilmaa ärsyttäessä. Sosiaalisuudessakaan ei ole muutoksia eli ei vaikuta kipeältä. Parhaillaankin rutuuttaa sylissä ja yrittää nuolla käsivarsia, ääk kissan kieli on karkea. Alkuyöstä se metsästää meille aamupalaa ts. kaivaa aina jostain lapasia, villasukkia, lankakeriä.. Hassu kissa :)
Nuuskusta ei muuta sanottavaa kuin voihan karvanlähtö! Ei voi uskoa kuinka paljon yhdestä kissasta lähteekään karvaa ja miten ne irtokarvat tunkeutuukin joka paikkaan. Ikinä koskaan milloinkaan minkään eläimen karvanlähtö ei ole kauhistuttanut minua samoissa määrin. Onneksi on Furminator!
En tiiä ootko huomannu, mut mulla on jääny rallytokosta semmonen "seuraamishymy" päälle :) Helmi kun kaipaa kans hieman piristystä ja kehua et jaksaa tehdä pitkiä suorituksia, niin oon hoksannu et tokoseuraamiset pitkilläkin kaavioilla menee tosi paljon paremmin ku jo lähdössä hymyilen koiralle kun annan sivulle ja paikka käskyt. Seuraamiskäsky on tosi ilonen ja koko seuraamisen sitten mä vaan hymyilen ku idiootti, et koira tietää tekevänsä oikeen ja sillä pysyis motivaatio pitää katsekontaktia yllä :) Taika menee vielä niin katsekontaktissa ja tuijottamalla, et sille ei uskalla vielä alkaa hymyileen, tulee kohta pomppuloikkaa kesken askeleen... :D OIspa ollu kiva olla reeneissä, mut Helmi näytti ihan ku ois jalka ollu kipeä, ja oma nilkka kans taas hajalla.
VastaaPoistaEnpä olekaan pistänyt tuota sun seuraamishymyä merkille :D Täytynee kokeilla, miten tuo toimisi Vilperille. Tahtoo vaan olla, että Vilmalle hymyilystä ja varsinkin nauramisesta seuraa pusuhyökkäys. Jos kokeilis maltillista virnettä ekka ;) Voi kökkö kun jalkavaivat jatkuu. Toivottavasti pian helpottaa!
VastaaPoista