Ensiaskeleet bloggaajana!

Blogin pitäminen on meidän poppoolle siis aivan uusi aluevaltaus. Saa nähdä käykö tällekin operaatiolle samoin kuin niille lukuisille päiväkirjoille, joita tuli teinivuosina aloitettua. Jos kohtalo on sama, niin tämä homma on tuhoon tuomittu! No riskillä mennään :) Blogin ajatuksena on tallettaa elämän pieniä juttuja, mitkä sillä hetkellä tuntuvat jollain tapaa merkityksellisiltä ja muistamisen arvoisilta asioilta. Pääosin kuitenkin aiheet liippaavat jollain tapaa perheemme karvakorvia.

Tällä hetkellä pääosan esittäjistä vain kaksi eli Myksy ja Nuusku kuuluvat virallisesti perheeseemme, mutta henkisesti Vilma on jo osa jengiämme. Vilma on syntynyt Filurin kenneliin ja varauksen olemme jo tehneet. Pitkältä tuntuvan tovin jännitin epätietoisena siitä, onko meillä edes mahdollisuuksia saada pentua. Voi sitä riemun määrää, kun kasvattaja (Tiina) laittoi viestiä siitä, että olemme tulleet "valituksi". Tosin suunnitelmathan voi vielä heittää häränpyllyä, jos tosielämässä emme vastaakaan Tiinan näkemystä sopivasta flattiperheestä. Itselläni on pieni pelko unelmani sirpaloitumisesta. Olenhan haaveillut koirasta ja nimenomaan sileäkarvaisesta noutajasta vuosien ajan. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä! Vielä pari viikkoa siihen, kun menemme 1. vierailulle. Aika matelee!

Pentujen kasvua pääsen onneksi seuraamaan kasvattajan kuvien ja blogin kautta. Pennut ovat vallan ihastuttavia! Voiko nyt muuta odottaakaan - EI! :) Pentujen silmät ovat auenneet ja nyt ne ruttunaamat ovat jo pystyssäkin. Hyvä, hyvä ja eikun menovaihde päälle!

Toisaalta taas uskoni Vilman kotiin tuloon on vahva ja tästä syystä valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin! Tämä tarkoittaa siis sitä, että shoppailtu on. Välillä olen havainnut kaksilahkeisen puistelevan päätään ja kasvoilla on ollut ilme "et oo tosissas, tarviiko koira kaikkea tuota". No tietenki tarvii, ei ne miehet vaan ymmärrä ;) Mukaan kaupoista on tarttunut mm. leluja jos jonkin sorttisia, pentudummy, ruokakuppeja, tassupyyhkeitä, kakkapusseja ja vaippoja. Joo joo vaippoja, vauvat tarvii vaippoja ;) Kynsisaksetkin tuli hankittua. Tovin yritin metsästää samanlaisia saksia, jotka aikoinaan n. 16v. sitten (onko siitä tosiaan noin kauan?) ostin koiralleni Lululle jostain Vantaan kaupasta ja jotka edelleen on käytössä vanhempieni lapukalla ja toimii kuin unelma. Parhaat sakset ikinä! Etsintä ei tuottanut kuitenkaan tulosta, mutta katsotaan mihin noiden uusien rahkeet riittää. Ja jos vähänkään tökkii, niin vaihtoon menee. Tylsät, kynttä murskaavat sakset saavat jopa minut murisemaan, vaikka yleensä olen ihan leppoinen tyyppi :) Hankintalistalla on vielä paljon oleellisia juttuja mm. pentupanta, hihna ja peti. Panta ja hihna on vielä hakusessa, mutta peti tulee olemaan seuraavanlainen kunhan sitä taas on markkinoilla. Toivottavasti Vilma ei  tule repimään sitä ihan palasiksi tai jos repiikin, niin ei saa kovin pahoja mahanpuruja.

Materiaalin lisäksi olen pyrkinyt hankkimaan lisätietoa koiranpennun kasvatuksesta täyspäiseksi koiraksi. Onhan minulla tietty entuudestaankin jonkinasteista kokemusta koirista edesmenneiden karvakavereideni myötä; collie "Kamu", suomenlapinkoira "Lulu" ja seropi "Missi" (en ole muuten ite nimiä keksinyt). No Kamun koulutukseen en oikeastaan osallistunut, sillä olin vielä ihan lapsukainen. Valitettavasti Kamun elämä loppui aivan liian aikaisin, sillä mahasyöpä vei voiton 3-vuoden iässä, itse olin tuolloin 7v.. Lulu ja Missi sen sijaan elivät pitkän, onnellisen elämän ja vuosien varrella ehdimme touhuilla yhdessä yhtäsuntoista, mutta mitään lajia emme varsinaisesti harrastaneet. Nyt suunnitelmissa on aktiivinen harrastaminen ja koulutuksiin osallistumme Vilman kanssa, jotta saamme asiantuntevaa ohjausta ja vinkkejä. Lulun ja Missin kanssa tuntui välillä, ettei homma oikein edennyt ja vinkkejä olisin jo silloin tarvinnut.

Kissat ovat elelleet tovin perusarkea. Nukkumista, syömistä, leikkimistä, nukkumista, nukkumista, syömistä ja nukkumista nukkumisen perään. Laiskoja otuksia! Myksy on ollut viime ajat hieman rasittavaa sorttia. Sillä on mielenosoitus päällä, sillä sen mielestä laihis on julminta eläinrääkkäystä ikinä. No olen siis syyllinen! Täytynee myöntää, että on tainnut kissojen lisäksi joku muukin paisua.. öhöm. Mutta minähän laitan lemmikkieni hyvinvoinnin aina etusijalle ja siksipä ensisijaisesti niiden tulee laihtua terveysriskien välttämiseksi. Tällä hetkellä katit syövät Hill'n laittisapuskaa ja RAAKAA LIHAA, räyh! Välillä me mieheni kanssa naureskellaan, kun itte syödään jotain sika-nauta jauhelihasotkua ja kissat vetää kalkkunaa, kanaa, possusuikaleita jne. Vain parasta meidän prinsessoille, mutta kuria pitää kuitenki olla että joku tolkku pysyy, jos tällä porukalla voi ylipäätään olla jotain tolkkua  ;)